Vaihtoehtoisesti voimme nostaa kädet pystyyn, olla tekemättä mitään ja jäädä näin ympäristön tuhoutumisen jalkoihin.
Euroopassa valmistaudutaan parhaillaan kaikkien aikojen elvytykseen koronapandemiasta selviytymiseksi. Euroopan komissio esitteli alkukesästä elpymissuunnitelman, jonka tavoitteena on nostaa jäsenmaat jaloilleen kriisin aiheuttamien taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien keskeltä.
Elpymissuunnitelma on yksi esimerkki tienhaarasta, jonka edessä joudumme valitsemaan kahden erilaisen polun väliltä. Haluammeko suunnata kohti muutosta ja kestävämpää tulevaisuutta vai jatkaa toimintaamme samaan mallin kasvattaen samalla valtavaa ilmastotaakkaa seuraaville sukupolville?
Uusien elpymistoimien täytyykin siksi tukea täysin EU:n vihreän kehityksen ohjelman eli Green Dealin tavoitteita. Tarvitsemme vihreää elvytystä, jolla nopeutamme sekä talouskasvua että pyrkimystä ilmastoneutraaliuteen. Tällaisia elvytyskohteita ovat esimerkiksi uusiutuvan energian tukeminen, julkisen liikenteen ja rataverkon vahvistaminen sekä panostukset asuntojen energiatehokkuuteen.
Toisin sanoen ei ole samantekevää, kuka elpymissuunnitelmasta nyt hyötyy. Ilmastonmuutoksen tuomat riskit ovat edelleen yksittäistä pandemiaakin suuremmat. Näillä elvytyseuroilla voimme viimein taata kestävien yritysten, alojen ja innovaatioiden menestyksen ja varmistaa vihreän siirtymän koko EU:n tasolla.
Toivon, että yksikään elvytyseuro ei päädy ilmastonmuutosta kiihdyttävään toimintaan. Jokainen EU-instituutioissa päätettävä rahoituskohde on arvioitava sen periaatteen kautta, että se ei toiminnallaan aiheuta ympäristölle tai ilmastolle merkittävää haittaa. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on myös korostanut kiertotalouden ja vihreän teknologian innovaatioiden merkitystä EU:n kilpailukyvyn vahvistajina.
Olen esittänyt, että kaiken julkisen ja yksityisen rahoituksen kulmakivenä on oltava taksonomia eli kestävien investointien luokitusjärjestelmä. Taksonomia tulee lisäksi ulottaa osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa eli yritysten lisäksi myös jäsenvaltioilla on oltava vastuu kestävistä investoinneista. Jokaisen jäsenvaltion on pystyttävä osoittamaan, että elvytysrahat eivät päädy kestämättömille aloille, kuten fossiilisten energialähteiden tukemiseen.
On aika päättää, valitsemmeko kestävän tulevaisuuden vai kestämättömän nykyisyyden. Meillä ei ole varaa vastuunpakoiluun tai talouskasvuun ympäristön kustannuksella. Tulevat sukupolvet ansaitsevat viimeistään nyt rohkeita, kauaskantoisia päätöksiä.
Sirpa Pietikäinen, Euroopan parlamentin jäsen
Kuva Fred Marvaux, © Euroopan unioni 2019, lähde EP
