Sosiaaliturvaa uudistamaan – mitä mieltä puolueet ovat?

Sosiaaliturvauudistus on yksi tulevan hallituskauden keskeisimpiä kysymyksiä. Puolueet ovat julkaisseet sosiaaliturvamallejaan ja julkisuudessa on ruodittu sosiaaliturvan käsitteistön epäselvyyttä vaalikeskusteluissa. Kysyimme puolueiden kantoja sosiaaliturvan kehittämisestä vaalipaneelissamme 26. maaliskuuta.

3.4.2019

Syyperustaisuus ja vastikkeellisuus tärkeitä piirteitä nykyisessä sosiaaliturvassa

Käsitteistön selventämiseksi mainittakoon, että suomalainen sosiaaliturva on nykymuodossaan syyperusteista ja vastikkeellista sekä sisältää myös tarveharkintaa. Syyperusteisuus tarkoittaa, että sosiaaliturvan saamisen edellytyksenä on objektiivisesti todettava syy siihen, miksi henkilö ei kykene huolehtimaan itse toimeentulostaan. Tarveharkintaisuus taas kohdentaa tukea sitä erityisesti tarvitseville.

Vastikkeellisuus puolestaan tarkoittaa, että sosiaaliturvan saamisen ehtona edellytetään, että tuen saaja toimii tietyllä tavalla. Esimerkiksi työttömyysturvan saaminen sekä edellyttää työttömyyttä (syy) että asettaa velvoitteen hakea ja ottaa vastaan tarjottua työtä tai osallistua työllistymistä edistäviin toimiin (vastikkeellisuus).

Paljon esillä ollut perustulo puhtaassa muodossaan poikkeaa ratkaisevasti nykyisestä suomalaisesta sosiaaliturvasta juuri siksi, ettei se ole syyperusteista eikä vastikkeellista.

Vastikkeellisuus jakaa mielipiteitä

Puolueiden sosiaaliturvamallit eroavat eniten toisistaan suhtautumisessa syyperusteisuuteen ja vastikkeellisuuteen. Vastikkeellisuus ja etenkin sen lisääminen jakavat mielipiteitä. Taustalla on esimerkiksi aktiivimalliin liittyvä kritiikki, joka kytkeytyy siihen, että tuen saamisen ehdoksi asetetaan vaatimuksia, joiden täyttämistä etuuden saaja ei välttämättä pidä mahdollisena. Tämä luo kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Toisaalta monien mielestä sosiaaliturva ei saisi mahdollistaa jättäytymistä tukijärjestelmän varaan vaan itse kunkin tulisi ponnistella turvatakseen toimeentulonsa. Tässä näkökulmassa epäoikeudenmukaisuuden kokemus liittyy ns.  vapaamatkustajailmiöön.

Suurin osa akavalaisista vastikkeellisuuden kannalla

Akava Worksin syksyllä 2018 teettämässä Kantar TNS Gallup -kyselyssä kysyttiin akavalaisten näkemyksiä sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta.

Akavalaisista 60 prosenttia oli täysin tai osittain sitä mieltä, että Suomessa tulisi siirtyä vastikkeellisempaan sosiaaliturvaan, jossa vastikkeellisuus koskisi myös perusturvaa. Vastaajista 33 prosenttia oli täysin tai osittain eri mieltä ja 7 prosenttia ei osannut sanoa näkemystään.

Akavalaisilta tiedusteltiin kantaa sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen Akava Worksin kyselyssä syksyllä 2018.

Puolueiden näkemykset vastikkeellisuudesta

Esitimme vaalipaneelissa puolueille kysymyksen, tulisiko sosiaaliturvan vastikkeellisuutta lisätä, vähentää vai onko nykymalli hyvä. Näin puolueet vastasivat:

  • SDP lähtee yleisturvamallissaan syyperusteisuudesta ja tarveharkinnasta. Palveluiden tulee napata nopeasti kiinni tuen tarpeeseen. SDP:n mukaan sosiaaliturvan tulee olla riittävän vastikkeellista, jotta syyperusteisuus toteutuu oikealla tavalla.
  • Vihreiden mukaan aktiivimallia muistuttavaa vastikkeellisuutta ei pidä lisätä. Vähimmäisetuuksia voitaisiin koota yhteen. Tavoitteena on perustulo.
  • Kokoomus haluaa kannustaa aina työntekoon ja aktiivisuuteen. Byrokratiaa voidaan  purkaa yhdistämällä etuuksia. Tavoitteena on korkeampi työllisyys, jotta hyvinvointipalvelut voidaan rahoittaa.
  • Keskustan mukaan minkään tuen ei pidä passivoida. Perusturvan tasolla on lähtökohtana perustuloajattelu. Etuuksien kokonaisuutta pitää selkeyttä. Etuuksien saamisen ehtona on se, ettei ole tuloja. Etuuksia saavan pitää olla työelämän käytettävissä, mikä on vastikkeellisuuden tärkein elementti.

SDP:n ja Kokoomuksen sosiaaliturvamallit perustuvat selkeimmin nykyisen sosiaaliturvamallimme valintojen pohjalle. Vastikkeellisuuden lisäämisessä malleissa on aste-eroja. Vihreiden lähtökohta eroaa nykymallista selkeästi, sillä pitkän aikavälin tavoitteena on perustulo. Keskustan lähtökohta perusturvassa on ajatus, että pelkkä tulottomuus oikeuttaa etuuteen, mikä merkitsee muutosta nykyiseen syyperusteisuuden määritelmään. Nykyisessä syyperusteisessa sosiaaliturvassa oikeus sosiaaliturvaetuuksiin syntyy perustuslaissa lueteltujen syiden perusteella. Näitä ovat työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys, vanhuus, lapsen syntymä ja huoltajan menetys. Keskustan malli on kuitenkin tarveharkintainen ja vastikkeellinen siten, että henkilön tulee olla työelämän käytettävissä.

Asumisen tukeminen on yksi moniulotteisimmista sosiaaliturvan kysymyksistä

Yleisen asumistuen menot ovat nousseet kymmenen viime vuoden aikana merkittävästi. Muutoksen taustalla ovat muun muassa asumistukea koskevat lakimuutokset sekä pitkäaikaistyöttömyyden ja asumisen kustannusten nousu erityisesti kasvukeskuksissa.

Yleisen asumistuen reaalimenojen kehitys, miljoonaa euroa

Akava Works tilasi Osmo Soininvaaralta selvityksen ”Asumistuki asuntopolitiikan välineenä, tarkastelussa erityisesti Helsingin seutu”. Soininvaara käsittelee raportissa asuntotilannetta, asumistukea ja muita asumisen tukimuotoja ja niiden vaikutusta asuntopolitiikkaan. Hän tuo esiin tonttipolitiikkaan, asuntorakentamiseen, asuntojen hintoihin ja vuokriin sekä sosiaaliturvan kannustavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Soininvaaran mukaan nykyinen järjestelmä ei edistä työvoiman liikkuvuutta eikä asumisen tasa-arvoa. Se ei myöskään ratkaise asuntopulaa.

Miten puolueet suhtautuvat asumisen kustannusten kasvuun?

Kysyimme puolueilta, miten ne suhtautuvat asumistuen kustannusten kasvuun ja mitä asialle pitäisi tehdä. Näin ne vastasivat:

  • Vihreiden mukaan asumistuen kustannusten nousu aiheuttaa kestämättömän tilanteen, jonka ratkaisemiseksi on mentävä juurisyille, joita ovat asumisen ratkaisut. Tärkeää on vastata kohtuuhintaisen asuntotuotannon tarpeeseen.
  • Myös SDP:n mukaan erityisesti kasvukeskuksista puuttuu kohtuuhintaisia asuntoja. SDP:n sosiaaliturvamallissa ei oteta asumistukea huomioon, koska asumiskulut saatava ensin kuntoon. Toisaalta kulut kertovat köyhyydestä ja siitä, että asumiseen tarvitaan tukea.
  • Keskustakin näkee kustannusten nousun taustalla asumiskustannusten kasvun. Keskusta lähtisi purkamaan tilannetta kaavoituspolitiikan, neliökohtaisen kattohinnan ja kilpailutuksen avulla, mitä kautta asumisen kustannukset pakotetaan alas. Keskustan mukaan asumisen tukea on vaikea yhdistää perusturva-ajatteluun ennen kuin asuntopolitiikka saadaan kuntoon.
  • Kokoomus katsoo, että kaupunkien erityiskysymykset tulee nostaa ytimeen.

Ratkaisuja kartoittamaan tulevalla hallituskaudella?

Puolueilla vaikuttaa olevan yhtenevä näkemys, että asumisen tukikustannusten kasvun hillintä edellyttää toimia asuntopolitiikassa. Asuntopolitiikan haasteet, kuten pääkaupunkiseudulla tonttipolitiikka, asuntotuotannon riittämättömyys ja asuntojen hintojen nousu, ovat kuitenkin olleet vailla ratkaisua jo pitkään.
Syntyisikö vihdoin riittävä tahtotila toimenpiteille, kun asumisen tukemiseen käytettävät kustannukset yhä paisuvat, mikä kuormittaa julkista taloutta ja samaan aikaan asuntomarkkinat eriytyvät korkeiden ja matalien hintojen alueisiin? Puolueiden vastaukset antavat toivoa siitä, että ainakin ratkaisujen kartoitus voisi käynnistyä tulevalla hallituskaudella.

  • Teksti Katri Ojala, johtava asiantuntija
  • Kuvat: Ritva Siikamäki (vaalipaneeli), Liisa Takala (Katri Ojala)

Lue lisää aiheesta