Kehitysyhteistyöllä on valtavat haasteensa, mutta sillä on paikkansa. Esimerkiksi koulutukseen liittyvissä hankkeissa näkee konkreettisesti lasten ja opettajien ilon oppimisesta. Hankkeiden hyödyt näkyvät hyvin nopeasti käytännössä. Koulutus on mahdollisuus päästä eteenpäin sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Oppimistulokset nousevat huimasti. Kokonaiset yhteisöt saavat toivoa.
Jokaisella tulisi olla oikeus koulutukseen, mutta tämän toteutumiseen on vielä matkaa. Maailman nuorista 60 prosenttia eli 617 miljoonaa nuorta ei ole saavuttanut perustasoa lukemisessa ja laskemisessa. Koronakriisi on lisännyt koulutuksen eriarvoisuutta sekä Suomessa että maailmalla. Noin 1,5 miljardin lapsen ja nuoren opiskelu on häiriintynyt, eniten vaikeassa tilanteessa olevilla. Siksi koulutuksen toteuttamisen pitää olla keskeisestä Suomen ja EU :n toteuttamassa kehitysyhteistyössä.
Vaikka kehitysyhteistyöllä on paikkansa, siihen liittyvät julmat ja vaikeat puolet on syytä tunnustaa. Kehitysyhteistyön juuret ovat kolonialismissa. Tätä inhottavaa tosiseikkaa peitellään usein. On syytä tiedostaa, että kehitysyhteistyön tausta on hyvinkin alistava.
Toinen haaste on kehitysyhteistyön arvopohja ja tavoitteet. Kuunnellaanko kehitysyhteistyössä oikeasti niitä, joita varten sitä tehdään? Entä mikä on EU:n arvojen merkitys kehitysyhteistyön ohjaamisessa? Tärkeä kysymys on lisäksi, onko EU:n jäsenvaltioilla yhteistä tahtoa kehitysyhteistyössä. Esimerkiksi viime vuonna Bulgaria, Unkari ja Puola vastustivat suunnitelmaa, jolla 85 prosenttia EU:n ulkosuhteissa tehtävistä toimista edistäisi sukupuolten tasa-arvoa vuoteen 2025 mennessä. Muut jäsenmaat saivat lopulta tavoitteen läpi, mutta ajatus jaetusta arvopohjasta sai kolauksen.
Kolmas fakta on, että eurooppalaisten maiden tekemä kehitysyhteistyö ei ole riittävää suhteessa esimerkiksi tavoitteisiin, joita ihmiskunnalla globaalisti on köyhyyden torjumiseksi, luonnon suojelemiseksi tai terveyden edistämiseksi. Vaikka EU on yhdessä jäsenmaidensa kanssa maailman suurin julkisen kehitysavun antaja, joka antaa noin puolet kaikesta maailman kehitysavusta, ollaan vielä kaukana 0,7 prosentin kehitysyhteistyötavoitteesta, johon Eurooppa-neuvosto sitoutui jo vuonna 2015.
Annetusta EU:n kehitysyhteistyön rahoituksesta 20 prosenttia käytetään inhimilliseen kehitykseen, mikä on varsin pieni osuus. Monet länsimaiden kehitysyhteistyöhankkeet perustuvat yhä siihen, että länsimainen yritys palkkaa paikallisia ihmisiä, ja näin luodaan talouskasvua. Paikalliset ihmiset saavat palkkaa, mutta voitot hyödyttävät länsimaita.
Taloudellisen kehityksen tukemisella on vahva paikkansa. Yksityistä rahaa tarvitaan, eikä kaikki, mikä on kaupallista, ole pahaa. Kehitysyhteistyöjärjestöt ovat perustellusti arvostelleet ns. bisnespohjaista kehitysyhteistyötä, sillä väärinkäytöksiä ja ongelmia paljastuu säännöllisesti. Eettinen, paikallisia ihmisiä tukeva kehitysyhteistyö ja länsimaiden taloudelliset voitot eivät aina kulje sujuvasti käsi kädessä. Taloudellisen ja inhimillisen kehityksen välinen jännite näkyi myös EU:n uuden Afrikka-strategian kirjoitusprosessissa.
Koulutusyhteistyö mahdollistaa, että välineitä annetaan ihmisten itsensä käsiin. Tämä luo kestävämpää taloudellista ja inhimillistä hyvinvointia. Jos haluamme tukea pitkäjänteistä kehitystä, EU:n kannattaa panostaa jatkossa paljon merkittävämmin koulutuksen ja osaamisen vahvistamiseen.
Kehitysyhteistyön keinoilla, painopisteillä ja tavoitteilla on väliä. Kehitysyhteistyöstä vastaava komissaari Urpilainen on säännöllisesti nostanut esiin koulutuksen merkitystä, mistä olen samaa mieltä. EU:n toiminnan pitää olla myös johdonmukaista. EU:n kauppayhteistyö ja kehitysyhteistyö ovat liian usein ristiriidassa. Emme voi yhdellä kädellä antaa ja toisella ottaa. Meidän täytyy toimia eettisesti oikein sekä maailmalla että omalla maaperällämme.
Parhaillaan EU rakentaa kehitysyhteistyössä mallia tuleville vuosille ja yhdenmukaistaa kehitysyhteistyötään. EU-maat pääsivät pitkien neuvotteluiden jälkeen sopuun 79,5 miljardin euron naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä. Sen tarkoituksena on yhtenäistää EU:n kehitysyhteistyörahoitusta esimerkiksi luomalla jäsenmaiden ja komission yhteinen strategia jokaiseen yhteistyömaahan. Samalla vahvistetaan parlamentaarista valvontaa. EU pyrkii yhdenmukaistamaan omaa ja jäsenmaidensa kehitysyhteistyötä, josta uusi esimerkki on Team Europe -lähestymistapa, jolla pyritään koordinoimaan EU:n koronatukitoimia.
Rakenteiden uudistamisen lisäksi täytyy uudistaa kehitysyhteistyön arvot. Inhimillinen kehitys, jossa koulutus on keskeistä, pitää nostaa merkittävimmäksi EU:n ja sen jäsenmaiden kehitysyhteistyössä. Tavoitteena täytyy olla luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen sekä rauhanomaisen, yhdenvertaisen maailman rakentaminen. Nämä tavoitteet on aina valittava yli voitontavoittelun.
Meidän on myös muistettava, että kehitysyhteistyöllä me emme pelasta ketään. Me korjaamme menneisyydessä tehtyjä virheitä. Ja sitä EU:n on tehtävä paljon reilummin kuin nykyisin.
Alviina Alametsä
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin ja EU:n ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja kehitysvaliokunnan varajäsen
Kuva Martiina Woodson
