Merkittävistä edistysaskeleista huolimatta sukupuolten välinen tasa-arvo on edelleen saavuttamatta useimmilla yhteiskunnan alueilla ja erityisesti työmarkkinoilla. Suomi on hyvä esimerkki siitä, miten tasa-arvo työmarkkinoilla voi toteutua vaihtelevasti riippuen tarkastelunäkökulmasta.
Suomessa on yhä vahvasti nais- ja miesammatteja
Suomalaisille työmarkkinoille on ominaista yhtäältä se, että naisten työssäkäynti on suunnilleen yhtä yleistä kuin miehillä ja toisaalta se, että ammatit ovat vahvasti eriytyneet sukupuolen ja työnantajasektorin mukaan. Suomessa on siis edelleen vahvasti nais- ja miesammatteja. Työmarkkinoiden eriytyneisyys liittyy läheisesti naisten ja miesten palkka- ja tuloeroihin, jotka luonnollisesti herättävät runsasta yhteiskunnallista keskustelua. Mainituista syistä väitöskirjani aihe on naisten ja miesten eroavuudet työmarkkinoilla.
Hyvä suomenkielinen käännös väitöskirjani englanninkieliselle otsikolle, Essays on gender and labor market outcomes, lienee ”Tutkielmia sukupuolesta ja työmarkkinatulemista”. Sana ”tutkielma” kertoo hyvin väitöskirjani luonteesta: kuvaan tiettyjä sukupuolten työmarkkinaeriytymisen ulottuvuuksia ja selvitän niiden tilastollisia kytkentöjä palkka- ja tuloeroihin. Työssäni pohdin mahdollisia syitä ja selityksiä tehdyille havainnoille, mutta en väitä löytäneeni selkeitä syy-yhteyssuhteita. Syy siihen, että tyydyn pitkälti kuvailevaan analyysiin, on valittu aihe. Naisten ja miesten segregaatio työmarkkinoilla on hyvin kompleksinen ilmiö. Siihen ilmeisesti vaikuttavat vahvasti sukupoliroolien jako perheessä sekä muut yhteiskunnalliset normit ja asenteet, mutta mahdollisesti on olemassa aitoja eroja siinä, millaisille asioille naiset ja miehet antavat suurempaa painoarvoa ammatinvalinnoissaan. Niin tärkeää kuin olisikin, ei-kokeellisilla aineistoilla on käytännössä mahdotonta kvantifioida kovin tarkasti edellä lueteltujen mekanismien merkitystä, paitsi joissakin erityistapauksissa. Silloinkin erikoistilanteesta saatujen tulosten yleistettävyyteen on suhtauduttava varauksellisesti.
Väitöskirjani kokonaisuuden kannalta keskeisessä osassa tutkin empiiristä yhteyttä erilaisten maisteritutkintojen naisosuuden muutoksen ja tutkinnon suorittaneiden tulojen kasvun välillä. Aiheen valinnan taustalla on kolme havaintoa tutkimuskirjallisuudesta. Ensinnäkin yliopistokoulutus on muuttunut naisvaltaiseksi monessa kehittyneessä maassa, myös Suomessa. Meillä nykyään liki 60 prosenttia uusista maistereista on naisia. Toiseksi, vaikka yleisesti ottaen maisterikoulutus on taloudellisesti kannattava, sen kannattavuus vaihtelee paljon maisterikoulutusohjelmien välillä. Kolmanneksi on havaittu, että naiset keskittyvät ohjelmiin, joiden taloudellinen kannattavuus on keskivertoa heikompi.
Eriytymisen ja työnjaon taustaa selittäviä malleja on useita
Miksi näin? Taloustieteen klassiset selitykset liittyvät erilaiseen työnjakoon naisten ja miesten välillä. Naiset joutuvat panostamaan enemmän kodin pyörittämiseen ja lasten kasvatukseen kuin miehet, jolloin he eivät voi panostaa yhtä paljon uraansa ja/tai joutuvat painottamaan ammatinvalinnoissaan muita kuin taloudellisia aspekteja, kuten säännöllisiä työaikoja ja, yleisemminkin, mahdollisuuksia perheystävällisiin työjärjestelyihin. Näin syntyy negatiivinen yhteys ammatin naisvaltaisuuden ja palkkatason välillä. Teoria on alun perin luotu selittämään sukupuolten ammatinvalinnan eroja, mutta argumentit soveltuvat sellaisenaan koulutusohjelmien valintaan, sillä tämä valinta liittyy läheisesti tulevaan ammattiin.
Edellä kuvattu selitys ei vetoa yhteiskunnallisiin normeihin, mutta normien merkitys muun muassa rotujen ja sukupuolten työmarkkinakohtelussa on ymmärretty kauan. Tästä esimerkki on Bergmanin ruuhkautumisteoria – englanniksi ”overcrowding theory”, joka on esitetty jo 70-luvun alkupuolella. Sen mukaan yhteiskunta sallii naisten toimia vain tietyissä ammateissa. Seurauksena naiset ruuhkauttavat näitä ammatteja. Syntyy työvoiman ylitarjontaa ja palkkataso laskee. Taloudellisten motiivien rinnalla normien merkitys on ajan mittaan yhä selvemmin saanut sijaa taloustieteen selitysmalleissa. Vaikutusvaltaisessa artikkelissaan ”Economics and identity” (taloustiede ja identiteetti) vuodelta 2000 Akerlof ja Karlton pyrkivät luomaan yleisen viitekehyksen siitä, miten identiteetti määräytyy normien kautta ja miten ihmiset toisaalta vahvistavat identiteettiään käyttäytymällä normien mukaisesti ja toisaalta ”rankaisevat” niitä, jotka rikkovat normeja ja pyrkivät vääränlaiseen identiteettiin. Yksi identiteettiteorian soveltamisalueita on luonnollisesti sukupuolten segregaatio työmarkkinoilla.
Taloustieteessä selitykset työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolen mukaan eivät ole toisiaan poissulkevia ja yhteiskunnalliset normit kuuluvat selitysjoukkoon. Yhteistä taloustieteen selityksille on, että negatiivinen yhteys ammatin (tai koulutusohjelman) naisvaltaisuuden ja toisaalta palkkojen välillä syntyy jonkin kolmannen tekijän kautta. Tällöin ei siis ole suoraa yhteyttä naisvaltaisuuden ja palkkatason välillä. Toisella tavalla sanottuna, nämä teoriat eivät ennusta, että tietyn ammatin naisosuuden kasvun seurauksena sen suhteellinen palkkataso heikkenisi verrattuna ammatteihin, joissa naisosuus ei ole kasvanut. Tältä osin sosiologiasta peräisin oleva devaluaatio-teoria on täysin erilainen. Devaluaatio-teorian ajatustausta on, että miesten dominoimissa yhteiskunnissa kaikki rakenteet korostavat miesten paremmuutta. Siksi miesten tekemää työtä pidetään arvokkaampana kuin naisten työtä, minkä seurauksena naisvaltaisten ammattien palkkataso on matalampi kuin miesvaltaisten. Taloustieteessä teoria ei ole saanut jalansijaa, mikä mielestäni johtuu siitä, että devaluaatio-selityksestä puuttuu täysin talouden näkökulma. Se ei kuvaile, mitä merkitystä palkoilla on siinä, että erilaisten ammattien työvoimakysyntä ja -tarjonta kohtaavat työmarkkinoilla.
Aiemmassa empiirisessä tutkimuksessa on useimmiten havaittu, että jonkinlainen negatiivinen yhteys ammatin naisvaltaisuuden ja palkkatason välillä säilyy silloinkin, kun kolmansien tekijöiden vaikutus tähän on eliminoitu niin hyvin kuin on ollut mahdollista ottaen huomioon tutkimusaineiston ja menetelmän rajoitteet. Näitä tuloksia ei saa ylitulkita, mutta nähdäkseni näyttö riittää sanomaan, että ainakin joissakin maissa, joissakin ammateissa ja joillakin ajanjaksoilla ammattien naisistumisella on todennäköisesti ollut negatiivista vaikutusta ammatissa toimivien palkkoihin, sekä naisilla että miehillä.
Maisteriohjelmien naisvaltaisuuden ja valmistuneiden tulotason välinen yhteys tutkimukseni kohteena
Näkökulma on jossain määrin erilainen tutkimuksessani, koska tutkin yhteyttä maisteriohjelman naisvaltaisuuden ja siitä valmistuneiden tulotason välillä. Siinä, keskeinen tulos on, että ajanjaksolla 1987–2017 tulotason muutos on ollut positiivisesti korreloitunut naisosuuden muutoksen kanssa, toisin sanoen tulotaso on noussut keskivertoa nopeammin tutkinnoissa, joissa myös naisosuus on kasvanut keskivertoa nopeammin ja myös toisinpäin – jos naisosuuden kasvu on ollut hidasta, myös tulokehitys on ollut hitaampaa. Ottaen huomioon datat ja menetelmän rajoitukset havaittu yhteys on kuvaileva. Se ei vahvista eikä kumoa devaluaatio-teorian paikkansa pitävyyttä, vaan pikemminkin kertoo, että naisistuminen sinällään ei ole ollut ratkaisevaa eri alojen maistereiden tulokehityksessä.
Väitöskirjassa esitän kaksi mahdollista mekanismia, jotka voivat selittää tulokset. Ensimmäinen liittyy siihen, että miesten määrän vähentyessä naiset pääsevät aikaisempaa helpommin tehtäviin, jotka ovat heidän näkökulmastaan suhteellisen hyvin palkattuja. Samalla alalle jääneet miehet päätyvät kaikista parhaiten palkattuihin töihin. Tällainen kehitys nostaa, erikseen tarkasteltuna, sekä naisten että miesten keskimääräistä tulotasoa, vaikka tutkinnon suorittaneiden henkilöiden keskimääräinen tulotaso pysyisi muuttumattomana. Toisessa mekanismissa sukupuolijakauma reagoi tutkinnon taloudellisten hyötyjen muutokseen. Yksinkertaisen teoreettisen mallin perusteella positiivinen yhteys naisosuuden ja tulojen kasvun välillä voi syntyä tilanteessa, jossa koulutuksen tarjonta ohjelmissa, jotka lähtökohtaisesti vetoavat enemmän miehiin, on rajoitetumpaa samalla, kun kyseisistä ohjelmista valmistuneiden maistereiden tulotaso kasvaa keskivertoa nopeammin.
Vahvasti naisvaltaisten maisteriohjelmien tuotto heikentynyt 1987–2017
Yllä kuvattua tarkastelua, jossa tutkin naisosuuksien ja tulotasojen muutoksia, täydentää analyysi, jossa tarkastelen tulo- ja naisosuuden tasojen välistä yhteyttä kunakin vuonna ajanjaksolla 1987–2017. Tämän tarkastelun tulokset viittaavat siihen, että vahvasti naisvaltaisten maisteriohjelmien tuotto on heikentynyt tarkastelujaksolla. Kyseessä siis ei ole ohjelmia, joissa naisten osuus on kasvanut nopeasti, vaan sellaisia ohjelmia, jotka ovat lähtökohtaisesti olleet hyvin naisvaltaisia.
Oma käsitykseni, joka saa tukea tutkimuksen kuvailevasta analyysista on, että tulos liittyy siihen, että usein vahvasti naisvaltaisen tutkinnon suorittaneille työllistyminen koulutusta vastaavassa työssä voi tapahtua käytännössä vain julkisella sektorilla. Näin on esimerkiksi opettajatutkintojen tapauksessa, mutta myös usean humanistisen tai yhteiskuntatieteellisen tutkinnon kohdalla. Yhteys tutkinnon naisvaltaisuuden, tuoton ja julkisen sektorin työllisyyden välillä ansaitsee syvällisempää tarkastelua. Kiinnostava kysymys on muun muassa, koordinoivatko kunnat palkkapolitiikansa niin, että ne eivät kilpaile palkoilla työvoimasta silloinkaan, kun on työvoimapulaa.
Poliittisten päätösten merkitystä tutkintojen kannattavuudelle tulisi tutkia aktiivisemmin
Tutkimukseen liittyy selkeä koulutuspoliittinen näkökulma. Suomessa maisteritutkintojen määrä ja jakaantuminen eri ohjelmiin on yliopistojen rahoituksen kautta vahvasti riippuvainen poliittisista päätöksistä. Näillä tuskin pyritään tietoisesti vaikuttamaan eri tutkintojen kannattavuuteen, mutta tahattomilta vaikutuksilta muun muassa nais- ja miesvaltaisten koulutusohjelmien suhteelliseen kannattavuuteen, ei voine välttyä, koska kannattavuus riippuu tarjonnan runsaudesta suhteessa kysyntään. Myös tämä on syytä tiedostaa ja tutkia tätä aktiivisemmin.
Lisätietoja:
