Kuten von der Leyen muistutti, pian juhlimme EU:n sisämarkkinoiden 30-vuotispäivää. Silti paljon on vielä saavuttamatta niistä mahdollisuuksista, joita yhteismarkkina voi meille tarjota. Aikanaan asetettiin tavoitteeksi, että Euroopan unioni olisi maailman kilpailukykyisin alue vuonna 2020. Sitä ei saavutettu. Talouskriisi iski väliin. Sen jälkeen on koettu maahanmuuttokriisi ja koronakriisi.
Aikanaan asetettujen tavoitteiden merkitys, kuten nuorten osaamistason vahvistaminen, elinikäinen oppiminen ja T&K-investointien kasvattaminen, ei ole kuitenkaan vähentynyt, vaan on entistä enemmän lujitettava pyrkimyksiä saavuttaa tavoitteet. Ne luovat pohjan tulevaisuuden menestykselle.
Vaikka EU-alueen talous kasvoi viime vuosineljänneksellä nopeammin kuin Kiinan tai Yhdysvaltojen talous, tätä on edeltänyt vuosien päinvastainen trendi. Myös T&K-investoinneissa suhteessa bruttokansantuotteeseen olemme olleet jo pitkään näistä molemmista jäljessä.
Eurooppa voi menestyä vain investoimalla osaamiseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Perusta meillä on sinänsä hyvä ja moninainen. Euroopan unionissa on kaikkiaan 500 yliopistoa ja korkeakoulua ja lähes 1,5 miljoonaa tutkijaa. Osaamista siis löytyy. Yhteisenä ongelmana kuitenkin on liian vähäiset investoinnit TKI-toimintoihin koko Euroopassa ja myös kilpailijoita heikompi kyky tuottaa tutkimuksesta innovaatioita. Näin on siitä huolimatta, että tuore Euroopan innovaatioiden tulostaulu (European Innovation Scoreboard, EIS) osoittaa EU:n innovaatiosuorituskyvyn kasvaneen 12,5 prosenttiyksikköä vuodesta 2014.
Toki erot jäsenmaiden kesken EU:n sisällä ovat suuria. Suomi sijoittuu toiselle sijalle innovaatiojohtaja-Ruotsin jälkeen, mukana kärjessä ovat Tanska ja Belgia. Yhteisesti EU on parantanut vuosien 2014 ja 2021 välillä asemaansa suhteessa kuuteen globaaliin kilpailijaansa. Ero Australiaan ja Kanadaan on pienentynyt ja etumatka Brasiliaan, Etelä-Afrikkaan, Intiaan ja Venäjään on kasvanut. Kuitenkin suhteessa merkittävimpiin kilpailijoihin Etelä-Koreaan, Japaniin ja Yhdysvaltoihin Euroopan unioni on entistä enemmän jäljessä ja etumatkamme Kiinaan on pienentynyt.
Vertailut osoittavat, että tutkimuksen huippuja olisi Euroopassa pystyttävä tukemaan ja tuottamaan nykyistä paremmin. Maailman sadasta huippuyliopistoista kolmannes on Euroopassa, mutta niistä merkittävä osa sijaitsee EU-maiden ulkopuolella Sveitsissä ja Britanniassa. Myös Nobel-palkinnoista suurin osa menee nykyään Euroopan ulkopuolelle.
Euroopan yhteistä tutkimusaluetta on siis syytä vahvistaa. Vaikka tätä työtä on tehty jo vuosituhannen alusta saakka European Research Arean (ERA:n) merkeissä, tulokset ovat edelleen jääneet turhan hajanaiseksi. Sen tavoitteet ovat kuitenkin olleet hyviä: lisätä tutkijoiden vapaata liikkuvuutta ja työskentelyä EU:ssa, vauhdittaa yhteisten tutkimuksen infrastruktuurien perustamista ja toimintaa sekä edistää julkisesti rahoitetun tutkimuksen parempaa hyödyntämistä ja käyttöä. Ja näin on tapahtunutkin. Vielä vahvempaa otetta kuitenkin tarvitaan, jotta saisimme tutkimuksen sisämarkkinoista enemmän irti.
Komissio lanseerasi viime syksynä päivitetyn ERA-suunnitelman, jossa halutaan entisestään vauhdittaa tutkijoiden liikkuvuutta, luoda lisää kannusteita tutkimusinvestointeihin, edistää moninaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa tieteessä ja lisätä tutkimuslaitosten ja yritysten keskinäistä yhteistyötä. Tärkeimpinä prioriteetteina tutkimuksessa ovat vihreää kasvua, digitalisaatiota ja elpymistä tukevat toimet. Näihin suunnataan seuraavina vuosina valtaosa Euroopan unionin yhteisestä budjetista.
Tärkein elementti tutkimusalue ERA:n vahvistamisessa on tänä vuonna käynnistynyt uusi Horizon Europe-tutkimusohjelma. Vuosina 2021–27 sen kautta kanavoidaan 95,5 miljardia euroa tutkimukseen ja innovaatioihin. Tämä raha on todella kilpailtua ja kokemuksesta tiedetään, että hankkeet tuottavat isoa lisäarvoa. Komission arvion mukaan Horizon-ohjelmasta saadaan jokaista investoitua euroa kohti 11 euroa lisää bruttokansantuotetta. Kauden aikana ohjelma tuottaa jopa 100 000 uutta työpaikkaa.
Vaikka summa on ennätyksellinen, lienee syytä muistuttaa, että Euroopan parlamentti olisi halunnut kasvattaa tutkimusohjelmaa vieläkin enemmän eli 130 miljardiin euroon. Tätä itsekin edistin monissa neuvotteluissa. Valitettavasti jäsenmaat eivät olleet tähän valmiita. Toivottavaa on, että mahdollisimman moni maa kuitenkin nyt suuntaisi elpymisrahoitustaan nimenomaan tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin. Se auttaa sekä uudistamaan teollisuutta kilpailukykyisemmäksi että vastamaan isoihin globaaleihin haasteisiin.
Henna Virkkunen
Euroopan parlamentin jäsen
Kuva Eric Vidal, © Euroopan unioni 2021, lähde EP
