Ruokaketjussa on yli 300 000 työntekijää Suomessa, myös iso joukko korkeakoulutettuja ammattilaisia maatalousyrittäjistä ruokakauppiaisiin. Luonnonvarakeskuksen laskelman mukaan ruokasektori tuottaa yli 15 miljardin euron vuosittaisen arvonlisän, mikä on yhdeksän prosenttia kansantalouden arvonlisäyksestä.
Omalla ruoantuotannolla on tärkeä merkitys huoltovarmuuden turvaajana, sillä Suomi on sijaintinsa vuoksi haavoittuvainen logistisille häiriöille.
Innovoinnilla arvonlisää
Ruokasektorin tuottamaa arvonlisää pystytään parhaiten kasvattamaan ruokainnovaatioilla. Erityisesti kasvivalkuaiseen liittyvissä innovaatioissa Suomi on maailman kärkeä. Innovaatiotoiminnan perustana Akava ja Agronomiliitto pitävät korkeatasoista koulutusta toisella asteella ja korkeakouluissa. Molemmat järjestöt toivovat lisäpanostusta ruoka-alan tutkimusresursseihin.
– Ruokajärjestelmän perustutkimuksen resursseja olisi vahvistettava, samoin Suomen Akatemian panostusta ruoka-alan tutkimukseen. Suomen Akatemiaan olisi perustettava tieteellinen toimikunta käsittelemään ruokasektorin ja biotalouden tutkimuskysymyksiä, esittää Agronomiliiton toiminnanjohtaja Ilkka Pekkala.
Agronomiliiton toiminnanjohtaja Ilkka Pekkala painottaa, että ruokateknologian kehitys ja innovaatiot luovat uusia mahdollisuuksia kestävään ruokatuotantoon.
Pekkala toivoo elintarvikeyritysten ottavan vahvemman aseman soveltavan tutkimuksen tilaajana ja kehitys- ja innovaatiotoiminnan veturina. Tutkimushankkeisiin kannattaisi hakea aktiivisemmin rahoitusta myös Euroopan unionin rahoitusohjelmista.
Viennistä potkua
Suomen ruokaviennin arvo oli vuonna 2020 noin 1,8 miljardia euroa. Suomeen tuotiin samaan aikaan elintarvikkeita 5,2 miljardin euron arvosta. Akavan ja Agronomiliiton mielestä tulisi pienentää ruoan ulkomaankaupan alijäämää.
– Suomalaisella ruoalla ja ruokainnovaatioilla on suuri vientipotentiaali, mutta vienti on vain osa kansainvälistymistä. Yritysten kannattaa hakea kansainvälistymiselle laajempaa pohjaa kumppanuuksien kautta, ei pelkästään viedä Suomessa valmistettuja tuotteita, kannustaa Akavan elinkeino- ja yrittäjyyspolitiikan johtava asiantuntija Anu Tuovinen.
– Yrityksiä olisi autettava näkemään markkina-alueena koko maailma pelkän kotimaan sijasta. Korkealaatuisella ja vastuullisesti tuotetulla ruoallamme olisi hyvät edellytykset maailmanvalloitukseen.
Akavan johtava asiantuntija Anu Tuovinen muistuttaa viennin ja kansainvälien merkityksestä myös ruoka-alalla.
– Elinkeinoelämän, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä kannattaisi lisätä esimerkiksi yhteisten hankkeiden ja tuotekehitysprojektien avulla. Olisi hyvä, että elintarvikeyritykset tarjoaisivat aktiivisesti mahdollisuuksia opinnäytetöiden ja väitöskirjojen tekemiseen. Tutkijoille pitäisi lisäksi tarjota enemmän innovaatioiden kaupallistamiseen tarvittavaa osaamista, Tuovinen sanoo.
Hiilineutraalia ruokaa
Ruoan osuus yksittäisen ihmisen hiilipäästöistä on kolmannes. Ruokaketjun hiilipäästöjen vähentämisessä ja maatalouden hiilinielujen kasvattamisessa on runsaasti kehittämispotentiaalia. Monet ruoka-alan yritykset ovat määrittäneet tavoitteekseen koko ketjun hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä.
– Hiilensidonnan tutkimuksen resursseja maataloudessa on vahvistettava. Mitä suurempia satoja pelloilta saadaan, sitä enemmän viljely sitoo hiiltä. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on lisättävä panostuksia uusien kasvilajikkeiden jalostamiseen ja tuotantotapojen kehittämiseen muuttuvissa oloissa. Tämä edellyttää maatalouden perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen vahvistamista, Pekkala sanoo.
Tuovinen nostaa esille vielä lähiruoan käytön lisäämisen julkisissa ruokapalveluissa.
– Mahdollisuuksien ja lainsäädännön puitteissa pitää pyrkiä suosimaan Suomessa tuotettua ruokaa. Kaikissa julkisissa ruokahankinnoissa pitäisi tarkastella laajemmin ravitsemusta, kestävyyttä ja kotimaisuutta. Julkisten hankintayksiköiden hankintaosaamista pitää yhä kehittää, jotta kilpailutuksissa huomioidaan lähiruoan mahdollisuudet.
Helpoin tapa pienentää ruoan hiilijalanjälkeä on vähentää ruokahävikkiä. Kotitalouksien ruokahävikki on peräti 30 prosenttia alun perin syömäkelpoisesta ruoasta. Akava ja Agronomiliitto katsovat, että ruokahävikki on vähennettävä puoleen vuoteen 2030 mennessä.
Hyvä ravitsemus edistää terveyttä
Akavan ruokaohjelmassa korostetaan hyvien ruokavalintojen ja terveellisten ruokailutottumusten merkitystä yksilön hyvinvoinnille ja siten koko yhteiskunnalle. Hyvä ravitsemus edistää terveyttä ja pienentää lukuisien sairauksien riskiä. Osa ihmisistä kaipaa tukea ja neuvoja terveellisiin ruokavalintoihin.
– Koko väestölle on turvattava riittävä ja alueellisesti tasa-arvoinen ravitsemushoito ja -neuvonta. Tämä tapahtuu lisäämällä ravitsemusterapeuttien ja muiden yliopistokoulutettujen ravitsemusasiantuntijoiden määrää perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja ruokapalveluissa, Pekkala sanoo.
Teksti: Markku Pulkkinen
Kuvat: Ida Pimenoff (kuvituskuva), Veikko Somerpuro (Ilkka Pekkala), Liisa Takala (Anu Tuovinen)
