Digitalisaatio mahdollistaa ja kuormittaa
World Economic Forumin raportti Future of Jobs (2018) ennustaa, että jo vuoteen 2022 mennessä merkittävä määrä työtunteja siirtyy ihmisiltä koneille. Kun vuonna 2018 raportin kattamien alojen työtunneista 71 prosenttia oli ihmisten suorittamia ja 29 prosenttia koneen, vuonna 2022 automaation käyttö olisi lisääntynyt niin, että enää 58 prosenttia tehdyistä työtunneista olisi ihmisten tekemää. Vuonna 2025 koneiden tekemät työtunnit mahdollisesti jo ohittavat ihmisten tekemät työtunnit.
Käynnissä olevan muutoksen valossa ei olekaan yllättävää, että Työturvallisuuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen yhteisen Työsuojelupaneeli 2018 -kyselyn mukaan ajankohtaisista aiheista eniten vuonna 2018 työpaikoilla keskustelutti digitalisaatio. Kyselyssä digitalisaation haasteiksi nimettiin tiedon määrän kasvu, osaaminen sekä epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta. Digitalisaatioon ja teknologian kehitykseen liittyviksi hyvinvointiriskeiksi tunnistettiin myös työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen, työn henkinen rasittavuus ja yksintyöskentely.
Uudet teknologiset työvälineet voivat lisätä kognitiivista kuormittumista, muutoksia ja keskeytyksiä työssä. Työn sirpaleisuus vaikuttaa helposti työn määrään ja tahtiin. Työntekijöillä voi olla vaikeuksia hallita uusia järjestelmiä, sovelluksia ja teknisiä laitteita. Uusien järjestelmien myötä ihmisten väliset kohtaamiset voivat vähentyä, kun kommunikaatio siirtyy uusiin teknologioihin ja etätyön määrä lisääntyy.
Samalla kun teknologian kehitys tuo uusia työvälineitä olemassa oleviin ammatteihin ja työsuhteisiin, se mahdollistaa uudet työn muodot, kuten alustatalouden tai etätyön. Vaikka kokoaikatyö on edelleen selvästi yleisin työnteon muoto, osa-aikatyön ja itsensä työllistäjien määrä ovat viime vuosina lisääntyneet. Uudet työmuodot pitää ottaa huomioon myös työterveyshuollon ja työsuojelun kehittämisessä.
Automaatiosta tehoa työpäivään
Lähtökohtaisesti on järkevää, että rutiininomaisia työtehtäviä automatisoidaan ja siirretään koneille, jolloin ihmiset voivat keskittyä juuri siihen, missä inhimillisiä vahvuuksia tarvitaan. Työntekoa ja sen organisoimista voi tehostaa monin tavoin ottamalla käyttöön automatisoivaa teknologiaa sekä erilaista tietoa ja datavarantoja hyödyntäviä ratkaisuja vaikkapa päätöksenteon tukena. Teknologian lisääntyminen tarkoittaa väistämättä myös lisäkoulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen panostamista toisaalta uusien välineiden takia, toisaalta sen vuoksi, että olemassa olevat työt ja ammatit muuttuvat.
Lisäksi tarvitaan työ- ja toimintakykyä sekä työhyvinvointia tukevia ratkaisuja, joilla helpotetaan uusien kuormitustekijöiden sekä mahdollisesti pitenevän työuran ja sen lomaan osuvien erilaisten ruuhkavuosien aiheuttamaa painetta. Kunhan huolehdimme monipuolisesti jaksamisesta ja työhyvinvoinnista, digitalisaatio voi lisätä hyvinvointiamme ja vapauttaa ihmisiä tekemään mielekkäitä asioita. Esimerkiksi Työterveyslaitos tuottaa tietoa ja konkreettisia ohjeita mm. aivoterveyteen liittyvistä asioista, kuten kognitiivisesta kuormituksesta ja sen hallinnasta.
Akavan tuore terveyspoliittinen ohjelma linjaa, että seuraavan hallituksen tulisi ottaa yhdeksi painopisteekseen kaikkien työikäisten työkyvyn edistämisen. Yli vaalikausien ulottuvan valtakunnallisen työkykyohjelman valmistelussa on tärkeää hyödyntää laajasti tutkimustietoa ja sidosryhmiä sekä jo tehtyjen kokeilujen ja selvitysten tuloksia. Digitalisaation ja sen mukanaan tuoman uudenlaisen työn kuormituksen ja toisaalta mahdollisuuksien huomioiminen on yksi, tärkeä osa työkyvyn ja työhyvinvoinnin kysymyksiä pohdittaessa ja samalla rakennettaessa pidempiä työuria ja vahvaa talouden pohjaa.
Hanna-Maija Kause
johtava asiantuntija
