Akavan työllisyyslinjaukset

Johdanto

Korkea työllisyys lisää yksilöiden ja koko väestön hyvinvointia. Akavan työllisyyspoliittisena tavoitteena on nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin, jotta voimme jatkossakin rahoittaa riittävät julkiset palvelut. Akava kannustaa valtiovaltaa toteuttamaan toimia, joilla työllisyys nousee, työttömyys vähenee ja työvoimaan kuuluminen yleistyy.

Tässä asiakirjassa esitellään Akavan keinoja työllisyyden parantamiseksi sekä osaamisperusteisen maahanmuuton kehittämiseksi. Ehdotukset kohdistuvat työvoimapolitiikkaan, työkyvyn ja osaamisen edistämiseen, työvoiman liikkuvuuteen, työvoiman kohtaantoon, työttömyysturvaan ja maahanmuuttoon. Akavan työhyvinvointihankkeen toimenpiteillä vähennetään työkyvyttömyyskustannuksia, edistetään työkykyä ja työssä pysymistä ja pidennetään työuria.

Työllisyysaste on ollut koronapandemian aiheuttamaa romahdusta lukuun ottamatta viime vuodet noususuunnassa. Myös työttömyysaste kehittyi pandemiaan saakka suotuisaan suuntaan. Työmarkkinoiden hyvän kehityksen jatkuminen edellyttää määrätietoisia toimenpiteitä. Työvoiman saatavuuden ja kohtaannon ongelmat lisäävät vaikeusastetta entisestään.

Koulutuksella on tunnetusti suuri merkitys työmarkkinoilla: korkeakoulutettujen työllisyys on korkealla ja työttömyys suhteellisen vähäistä, mutta kouluttamattomilla työttömyys on varsin yleistä ja työllisyysaste on matala. Akava on erityisen huolissaan pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien työllisyydestä.

Fyysinen ja psyykkinen työkyky ovat tärkeitä työhön pääsemisen ja työssä pysymisen näkökulmasta. Työttömien joukossa on suuri määrä henkilöitä, joiden työllistyminen voi olla suuren työn takana. Toisaalta moni myös työllistyy suhteellisen nopeasti, osa ilman palveluita ja osa tukitoimien kautta.

Maahanmuuttajien työllisyys on ollut jatkuvasti keskimääräistä matalammalla tasolla. Suomeen tulevat maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko, johon kuuluu sekä korkeakoulutettuja että vain muutamia vuosia kouluja käyneitä henkilöitä. Kansalliskielten koulutus on avain kotoutumiseen.

Työ- ja opiskeluperäisestä maahanmuutosta pitää saada esteet ja hidasteet raivattua. Työllistämistä edistävien palveluiden täytyy kaikilla osa-alueilla onnistua yhä tuloksellisemmin saamaan ihmiset lopulta työhön, työnhakijat löytämään työpaikat. Työvoimaa pitää saada liikkumaan sinne, missä työpaikat ovat.

Loppujen lopuksi työllisyyden ja julkisen talouden kestävyyden yhteydessä on kyse taloudellisesta huoltosuhteesta. Työssäkäyvät tuottavat hyvinvoinnin edellytyksiä koko väestölle. Hyvinvointi voi muodostua sitä suuremmaksi, mitä suurempi osa väestöstä on työssäkäyviä.

Akavan ehdotukset työllisyyden lisäämiseksi

1. Uudistetaan työttömyyspäivärahan määräytyminen lineaarisesti työhistorian perusteella.
2. Toteutetaan Akavan työhyvinvointihankkeen toimet.
3. Arvioidaan mahdollisuuksia vahvistaa työnantajan roolia myös työajalla tapahtuvassa osaamisen kehittämisessä lainsäädännön kautta.
4. Mahdollistetaan lainsäädännöllä liitoille ja työttömyyskassoille työllisyyspalvelujen tuottaminen ja tiedon yhteiskäyttöisyys. Samalla yritysten mahdollisuuksia toimia palvelutuottajina laajennetaan.
5. Toteutetaan osana jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen toimintaa pelkän perusasteen koulutuksen varaan jääneiden osaamistason nostamiseksi toimenpideohjelma.
6. Toteutetaan lasten hoitotukijärjestelmän uudistus ml. kotihoidontuki.
7. Luovutaan työvoiman saatavuusharkinnasta.
8. Työelämälähtöinen kieli- ja kotoutumiskoulutus aloitetaan välittömästi maahantulon yhteydessä lupaprosessien käsittelyaikatauluun katsomatta.
9. Myönnetään jokaiselle Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneelle automaattisesti pysyvä oleskelulupa.
10. Kootaan yhteen kotoutumista tukevia palveluita, ohjausta ja neuvontaa.

 

Osaaminen, työkyky ja liikkuvuus

Osaamistason nosto luo pohjan työllisyyden kasvulle

Koulutus on paras keino työllisyyden ja osallisuuden turvaamiseksi. Pelkän perusasteen varassa olevat ovat suurimmassa vaarassa pudota yhteiskunnasta. Tavoitteena on, että jokainen suorittaa toisen asteen tutkinnon ja vähintään puolet nuorista ikäluokista korkeakoulututkinnon.

Työelämän osaamisvaatimukset nousevat jatkuvasti muun muassa teknologisen kehityksen myötä. Työllisenä pysyminen vaatii jatkuvaa työn ohessa tapahtuvaa osaamisen päivittämistä ja valmiutta ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen. Työnantajan kannattaa vastata osaajapulaan esimerkiksi mahdollistamalla sen nykyisille työntekijöille osaamisen kehittäminen myös työajalla. Erilaiset osaamisen tunnistamisen työkalut tulee nähdä keskeisinä välineinä pitää yllä työntekijöiden työkykyä ja työssäjaksamista.

Koulutus on paras keino työllisyyden ja osallisuuden turvaamiseksi.

 

Akavan tavoitteet

• Toteutetaan osana jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen toimintaa pelkän perusasteen koulutuksen varaan jääneiden osaamistason nostamiseksi toimenpideohjelma, joka kattaa työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat.
• Varmistetaan, että jatkuvan oppimisen yhden luukun digitaalinen palvelukokonaisuus tukee osaamisen kehittämistä työelämälähtöisesti, hyödyntäen työmarkkinoiden ennakointitietoa.
• Panostetaan tuki- ja ohjauspalveluihin kaikilla koulutusasteilla ja kohdistetaan toiminnalle riittävät resurssit.
• Seurataan ja arvioidaan korkeakoulutukseen pääsyn helpottamiseksi tehtyjen toimien tarkoituksenmukaisuutta sekä jatketaan tarvittaessa opiskelijavalintojen uudistamista erityisryhmät huomioiden.
• Arvioidaan mahdollisuuksia vahvistaa työnantajan roolia työajalla tapahtuvassa osaamisen kehittämisessä myös lainsäädännön kautta.
• Toteutetaan urakatsaukset työuran keskivaiheille. Niissä analysoidaan osaamista ja tehdään suunnitelma muutosten varalta osaamisen ja työkyvyn näkökulmasta. Urakatsaukset sidotaan työpaikan henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan sisältäen kaikki työntekijät.
• Pilotoidaan osaamissetelin käyttöä osana Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen toimintaa.
• Säädetään työnantajan kustantama työntekijän kouluttautuminen verovapaaksi henkilöstöeduksi.

 

Työkyvyn ylläpito on investointi piteneviin työuriin

Lisääntyneet mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet kertovat, että työelämässä ei riittävästi tunnisteta psykososiaalista ja eettistä kuormitusta. Työkyvyn ylläpitämiseksi on painopiste siirrettävä ennaltaehkäisyyn.

Työhyvinvointia ja työkykyä voidaan edistää kiinnittämällä huomiota työn organisointiin ja työolosuhteisiin. Työterveyshuollon moniammatillista erityisosaamista tulee käyttää tehokkaammin työpaikoilla terveysturvallisten olosuhteiden toteuttamiseen ja kuormituksen ennaltaehkäisyyn.

Työ- ja toimintakyvystä on tärkeää pitää huolta myös silloin, kun työsuhdetta ei ole. Erityisesti vammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä on tuettava monin keinoin. On tärkeää, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saavuttaa samat työnhaun palvelut kuin työttömyysturvaa saava.

Työelämässä pitää tunnistaa psykososiaalinen ja eettinen kuormitus paremmin.

Akavan tavoitteet

• Otetaan käyttöön ikäluokkakohtaiset osaamis- ja työkykytarkastuspisteet työvoiman ulkopuolella tai syrjäytymisvaarassa oleville.
• Luodaan uusi etsivän ohjaustyön malli. Kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulla olevan toiminnan tavoitteena on asiakaslähtöisten ohjaus- tuki- ja urasuunnittelupalvelujen kohdentaminen sekä nuorille että aikuisille.
• Tuetaan vammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä kehittämällä uuden osatyökykyisiä ja vammaisia työllistävän valtion erityistehtäväyhtiön toimintaa. Yhtiön tulee keskittyä tarjoamaan työpaikkoja erityisesti vammaisille.
• Suunnataan vammaisille yksinyrittäjälle tukea yritystoiminnan mahdollistamiseksi.
• Sairauspäivärahan tarkistuspisteitä ja osasairauspäivärahaa kehitetään. Tarkistuksissa arvioidaan ammatillisen, lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen sekä osaamisen kehittämisen tarve.

Työvoiman liikkuvuuden lisääminen parantaa työllisyyttä

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat ovat kasvaneet elinkeinorakenteen muuttuessa, kilpailukieltojen yleistyessä, asumisen kallistuessa ja alueiden eriytyessä. Kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi on purettava työntekijöiden esteitä työpaikan vaihtamiseen, työssäkäyntialueen laajentamiseen ja muuttamiseen.

Etätyön yleistyminen korona-aikana on muuttanut työn tekemisen tapoja nopeasti ja etätyö on jatkossakin tärkeä osa työelämää, samoin sen yhdistäminen lähityöhön. Muutokset tukevat mahdollisuuksia joustavampaan työskentelyyn niin yksittäisillä työpaikoilla kuin alueiden ja maiden välillä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työssä matkustavien työntekijöiden palautumiseen ja lepoaikaan.

Huolehtimalla riittävästä asuntotuotannosta suuremmilla kaupunkiseuduilla parannetaan kannusteita työpaikan vastaanottamiselle.

Akavan tavoitteet

• • Etätyötä tulee hyödyntää joustavasti etä- ja lähityötä yhdistäen niissä työtehtävissä, joissa se on mahdollista.
  • Alueellista liikkuvuutta tuetaan kannustamalla kasvukeskuksia lisäämään asuntorakentamista, korottamalla työasuntovähennyksen enimmäismäärää ja parantamalla liikenneyhteyksiä.
  • Lisätään liikkuvuusavustuksen käyttöä ja oikeutetaan sen saamiseen myös irtisanomisuhan alla ja perhevapaalla olevat.
  • Toteutetaan lasten hoitotukijärjestelmän uudistus ml. kotihoidontuki.

3. Maahanmuutto

Pienenevien ikäluokkien Suomessa on puutetta osaavasta työvoimasta. Kansainvälisten asiantuntijoiden ja opiskelijoiden määrän kasvattamiseksi tehtäviä toimia nopeutetaan ja luodaan uusia toimenpiteitä työsuhteiden ehtoja heikentämättä. Työ- ja opiskeluperusteisen maahanmuuton lisääminen antaa mahdollisuuden vastata huoltosuhteen heikkenemiseen, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin ja parantaa työvoiman saatavuutta. Avoin ja kansainvälinen yhteiskunta tukee talouskasvun edellytyksiä lisäämällä yritysten osaamista, tuottavuutta ja Suomeen tehtävien investointien määrää. Osaajien maahanmuuton ja Suomeen integroitumisen palvelupolut edellyttävät poikkihallinnollista, saumatonta yhteistyötä ja investointeja.

3.1. Työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa lisätään merkittävästi

Suomeen saapuvat maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko, johon kuuluu sekä korkeakoulutettuja että vain muutamia vuosia kouluja käyneitä henkilöitä. Lupaprosessien nopeuttaminen ja kansalliskielikoulutus ovat tärkeimmät keinot kotoutumisen parantamiseksi maahantulon syyhyn katsomatta. Monien ammattiliittojen tarjoamat palvelut liitetään kiinteäksi osaksi kotoutumisen tukea.

Akavan tavoitteet

• Varmistetaan maahantulon pikakaista EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville erityisasiantuntijoille, start up -yrittäjille, korkeakouluopiskelijoille, tutkijoille sekä heidän perheenjäsenilleen. Oleskeluluville taataan enintään 14 vuorokauden käsittelyaika sähköistämällä lupaprosessit, kehittämällä viranomaistoimintaa ja purkamalla lainsäädännön esteet.
• Luovutaan työvoiman saatavuusharkinnasta. Taataan työlupien käsittelyaikatauluksi enintään 30 vuorokautta Maahanmuuttoviraston pysyvät resurssit varmistamalla.
• Työelämälähtöinen kansalliskieli- ja kotoutumiskoulutus aloitetaan välittömästi maahantulon yhteydessä lupaprosessien käsittelyaikatauluun katsomatta. Oikeus nopeaan kieli- ja kulttuurikoulutukseen taataan koulutustasoon katsomatta myös niille, jotka muuttavat Suomeen työn takia ja heidän perheenjäsenilleen.
• Kotoutumiskoulutuksen laatu varmistetaan ottamalla se osaksi järjestämisluvan alaista valmentavaa koulutusta. Sisällytetään koulutukseen aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä ammatillista suunnittelua ja uraohjausta.
• Luodaan rahallisia kannusteita suomen tai ruotsin kielen opiskeluun ja oppimiseen työajalla esimerkiksi kielilisän maksamisen avulla. Osoitetaan kielen opiskeluun kunnan tai valtion tuki.
• Resursoidaan työsuojeluviranomaisten toimintaa.
• Myönnetään pysyvä oleskelulupa kaikille, jotka ovat saavuttaneet yleisen kielitutkinnon taitotason kolme suomen tai ruotsin kielessä kolmen vuoden sisällä maahan saapumisesta (tai vastaavan ulkomailla hankitun taitotason).

3.2. Parannetaan suomalaisen työelämän veto- ja pitovoimaa

Suomalaista työelämää kehitetään kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi ja maahan jäämisen lisäämiseksi. Jotta vähintään 75 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista ja tutkijoista voi jäädä Suomeen valmistumisensa jälkeen, heille pitää olla tarjolla realistisia ja houkuttelevia uranäkymiä. Lisäksi heidän perheilleen pitää tarjota kotoutumista tukevia palveluita.

Vastaanottavuuden parantaminen edellyttää maahantuloprosessien ja palvelujärjestelmän kehittämisen ohella järjestelmällistä maakuvamarkkinointia ja työelämän asennemuutoksia. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pitää olla kantavia periaatteita työelämässä. Syrjintään ja työvoiman hyväksikäyttöön pitää puuttua tiukasti.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pitää olla kantavia periaatteita työelämässä.

Akavan tavoitteet

• Lisätään kansainvälisen rekrytoinnin pilotteja ja panostetaan Suomen maakuvan kehittämiseen ja markkinointiin Business Finlandin avulla. Hyödynnetään Team Finlandin verkostoja korkeakoulutettujen maahanmuuttajien houkuttelemiseksi.
• Integroidaan korkeakoulujen yhteyteen perustettu Talent Hub -toiminta kiinteäksi osaksi kansainvälisten osaajien ja heidän perheidensä alueellista palveluverkostoa.
• Lisätään kaupungeille ja kunnille kannustimia osaamisperusteisen maahanmuuton lisäämiseen ja International House -toimintamallin laajentamiseen valtakunnalliseksi.
• Maahanmuuttajaväestön pääsyä työelämään tuetaan tarjoamalla perhevapaalla oleville työelämään siirtymistä tukevia palveluita viimeistään lapsen täyttäessä kaksi vuotta. Tavoitteeksi asetetaan, että vieraskielisten lasten osallisuusaste varhaiskasvatuksessa on vähintään suomenkielisten lasten tasolla.
• Parannetaan ulkomaalaisiin kohdistuvia asenteita edistämällä työelämän monimuotoisuutta lisääviä toimia, kuten anonyymia rekrytointia, sekä tarjoamalla koulutusta ja kannustimia kulttuurisesti moninaisten työyhteisöjen luomiseen.

3.3. Rakennetaan monimuotoista yhteiskuntaa koulutuksella

Koulutustason nosto parantaa työllistymistä sekä integroi mukaan yhteiskuntaan. Laadukas koulutus ja tutkimus sekä palvelut ovat tärkeitä Suomen houkuttelevuustekijöitä. Ne tukevat myös jo maassa olevien ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osallisuutta.

Akavan tavoitteet

• Lisätään monikielisyyttä varhaiskasvatuspalveluihin.
• Laajennetaan myönteisen erityiskohtelun malli valtakunnalliseksi ja ulotetaan se koskemaan koko oppivelvollisuusaikaa.
• Muutetaan suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen rahoitusjärjestelmää niin, että opetusta on mahdollista saada aina toisen asteen loppuun saakka.
• Kannustetaan maahanmuuttajia osallistumaan korkeakoulutukseen. Luodaan jokaiseen korkeakouluun valmentava ohjelma tukemaan koulutukseen pääsyä.
• Lisätään kotimaisten kielten opintoja kaikkiin korkeakouluopintoihin ja osoitetaan tähän riittävät resurssit.
• Vahvistetaan vapaan sivistystyön oppilaitosten asemaa kielen ja kulttuurin opinnoissa ja tehdään niiden tarjontaa paremmin näkyväksi.
• Myönnetään jokaiselle Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneelle automaattisesti pysyvä oleskelulupa.
• Viranomaisten tulee esittää selkeät alakohtaiset kriteerit, joilla EU- tai Eta-alueen ulkopuolella suoritettu koulutus tunnustetaan ammattipätevyydeksi. Kriteereihin voi kuulua selkeästi määritetty täydennyskoulutus.

Koulutustason nosto parantaa työllistymistä sekä integroi mukaan yhteiskuntaan.

4. Työllisyyspalvelut ja työttömyysturva

4.1. Lisätään työllisyyttä aktiivisella työvoimapolitiikalla ja laadukkailla palveluilla

Työllisyyspalvelujen keskeinen tavoite on työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen. Palveluilla tulee tukea työnhakua sekä osaamisen ja työkyvyn kehittämistä. Resurssit julkisten työvoimapalveluiden järjestämiseen ovat rajalliset, joten niiden käytön tulee olla mahdollisimman tehokasta ja vaikuttavaa. Resursoinnin on vastattava sille asetettavia tavoitteita. Tarvitaan palveluiden hankintaan käytettävissä olevaa rahaa, palveluita tuottavia osaavia ihmisiä sekä tarkoituksenmukainen toimipaikkaverkosto.

Työvoimapolitiikan järjestämisvastuuta ollaan siirtämässä kuntiin vuodesta 2024 alkaen. Vastuunsiirto on historiallisen suuri muutos. Uudistuksessa tulee turvata työvoiman liikkuvuus ja siten säilyttää työnvälitystoiminto valtakunnallisena. Toimeenpanossa on huolehdittava sosiaali- ja terveyspalveluiden integroinnista työttömän palvelupolkuun sekä hyvinvointialueen riittävät kannusteet tarjota esim. kuntouttavaa työtoimintaa. Työvoimaviranomaisten osaamisen kehittämisestä siirtymäkauden aikana ja sen jälkeen on varmistuttava. Myös palveluiden hankintaosaamiseen on kiinnitettävä huomiota.

Työvoimapalveluiden resurssien pitää vastata palvelun tavoitteita.

Työllisyysalueiden sisäinen yhteistyö on varmistettava, jotta yksityisen sektorin palveluntuottajat, ammattiliitot, työttömyyskassat, oppilaitokset ja muut toimijat muodostavat hyvin yhdessä toimivan kokonaisuuden. Laaja toimijoiden kirjo mahdollistaa laadukkaiden ja yksilöllisten palveluiden tarjoamisen.

Vuonna 2022 käynnistyvä työnhaun aktiivisuutta painottava ja alkuvaiheen palveluja lisäävä pohjoismaisen työvoimapalvelumallin käyttöönotto edellyttää merkittäviä lisäpanostuksia. Seuraavassa vaiheessa on syytä arvioida, onko uudistus toimiva ja saavuttaako se sille asetetut tavoitteet.

Yhteiskunnan koulutuspanostuksista tulee pitää kiinni myös työttömyyden kohdatessa. Tällä hetkellä korkeakoulutettujen palvelutarpeita ei kuitenkaan tunnisteta riittävästi. Työvoimapalveluista järjestämisvastuullisia kuntia on kannustettava huomioimaan korkeakoulutetut omana erityisryhmänään. Tietoa ja ymmärrystä korkeakoulutettujen urapoluista ja mahdollisuuksista on lisättävä uraohjauksessa. Korkeakoulutettujen palvelemiseen tulee olla osaavaa henkilökuntaa sekä hyvä yhteistyö oppilaitosten kanssa.

Akavan tavoitteet

• Järjestämisvastuun siirron seurauksena työvoimapalveluiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tulee parantua ja siinä tulee kiinnittää huomiota palvelujen integrointiin hyvinvointialueiden sote-palvelujen kanssa.
• Mahdollistetaan lainsäädännöllä liitoille ja työttömyyskassoille työllisyyspalvelujen tuottaminen ja tiedon yhteiskäyttöisyys. Samalla yritysten mahdollisuuksia toimia palvelutuottajina laajennetaan.
• Varmistetaan työllisyyspalveluiden saatavuus jokaisessa korkeakoulussa esimerkiksi digiratkaisuilla.
• Tarjotaan oppilaitosten osaamista tueksi työvoimapalveluiden uraohjaukseen.
• Lisätään yritysten osaamistarpeista lähtevien FEC-koulutusten (Further Educated with Companies) tarjoamista korkeakoulutetuille.
• Lisätään työnhakutaitojen vahvistamiseen tähtäävää koulutusta.
• Tunnistetaan uravalmennuksessa kansainväliset osaajat ja räätälöidään heille kieli- ja verkostoitumiskoulutusta osana uravalmennusta. Lisätään resursseja tutkintojen tunnustamiseen ja kelpoisuuksiin johtavaan koulutukseen.

4.2. Työttömyysturvaa uudistamalla vähennetään kannustinloukkuja

Työttömyysturvalla turvataan työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Tämä kuitenkin samalla aiheuttaa työllistymisen kannustimien pienentymistä. Työttömyysturvajärjestelmää kehittämällä voidaan pyrkiä pienentämään näitä kannustinongelmia ja samalla lisäämään työvoiman tarjontaa ja lyhentämään työttömyysjaksoja.

Työttömyysturvan lähtökohtana tulee olla vastikkeellisuus eli se, että työttömältä edellytetään aktiivista työnhakua ja pyrkimistä työllistymiseen joko suoraan tai työkykyä tukevien tai osaamista kehittävien palvelujen kautta.

Työttömyyspäivärahaa tulee uudistaa työllisyyttä parantavalla tavalla siten, että päivärahan enimmäismaksuaika pitenee jokaisen työkuukauden myötä lineaarisesti, mutta ei isoin portain (300, 400, 500 päivää), kuten nykyään. Työttömyyspäivärahan saamisen tulisi olla rajattu henkilön työhistorian kestoon. Työhistoriassa tulee huomioida monipuolisesti kaikki työt. Työttömäksi jäävän työhistoria tulisi näin huomioiduksi oikeudenmukaisemmalla tavalla kuin nykyisin. Kenenkään ansioturvan tasoa ei uudistuksessa laskettaisi.

Työttömyyspäivärahan uudistamisen yhteydessä ansiopäivärahan ansio-osan ns. taitteesta (0,45/0,2) pitäisi luopua ja ansio-osa laskea kaikilla tulotasoilla saman kertoimen (0,45) mukaan. Ansioturva rahoitetaan työttömyysvakuutusmaksujen osalta kaikilla tulotasoilla suhteellisesti samansuuruisena osuutena palkasta, joten on johdonmukaista, että myös siitä saatavan etuuden laskennassa käytetään vakiokerrointa.

Työttömyysturvan byrokratia- ja informaatioloukkujen purkamista on jatkettava. Säädöksillä ei pidä tarpeettomasti luoda tilanteita, joissa henkilö joutuu miettimään, onko esimerkiksi lyhytkestoisen tai osa-aikaisen työn vastaanottamisella mahdollisesti haitallisia tai epäselviä seuraamuksia hänen työttömyysturvaansa.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan on jatkossakin perustuttava vapaaehtoisuuteen. Se mahdollistaa jokaiselle työlliselle vakuuttautumisen työttömyyden aiheuttamaa ansioiden vähenemistä vastaan, jos hän näin haluaa. Siirtyminen yleiseen ansioturvaan kaventaisi tätä valinnan mahdollisuutta. Tämän lisäksi pakollisella vakuuttautumisella olisi työttömyysturvan kustannuksia lisäävä ja työllisyyttä alentava vaikutus.

Ansioturvan rahoittamistapa on säilytettävä nykyisenkaltaisena. Se pitää ansiosidonnaisen työttömyysvakuutuksen ottajien määrän suhteellisen korkeana ja sitä kautta parantaa työttömyysturvan tarjoamaa vakautta talouden heilahduksia vastaan.

On nähtävissä, että tulevaisuuden työelämässä ansiot koostuvat yhä useammin peräkkäisistä tai rinnakkaisista palkka- ja yrittäjätuloista. On tärkeää uudistaa sosiaaliturvajärjestelmässämme siten, että sekamuotoisesti työllistyvien ansiot nykyistä laajemmin voitaisiin ottaa huomioon työssäoloehdossa ja ansioturvassa. Näin ollen yhdistelmävakuutuksen voimaantuloon tähtäävää valmistelua on jatkettava.

Akavan tavoitteet

• Työttömyyspäivärahaa uudistetaan siten, että se parantaa työllisyyttä ja enimmäismaksuaika riippuu lineaarisesti työttömäksi jääneen työhistorian pituudesta. Samalla luovutaan ansioturvan taitteesta.
• Työttömyysturvaa selkeytetään ja byrokratia- ja informaatioloukkujen purkamista jatketaan.
• Työttömyysturvassa otetaan käyttöön yhdistelmävakuutus, jotta kaikki työ tulee huomioiduksi työssäoloehtoon ja siten siirtymät eri työn muotojen välillä tulevat sujuvammiksi.
• Yrittäjän eläkevakuutusta (YEL) kehitetään kattamaan paremmin pirstaleisesti työskentelevät itsensä työllistäjät.

4.3. Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen aktivointia lisätään

Työttömistä työnhakijoista suurempi osaa saa etuutena työmarkkinatukea kuin päivärahaa. Mahdolliset muutokset ansiosidonnaisen päivärahan määräytymiseen eivät vaikuta työmarkkinatukea saavan työttömän kannusteisiin. Työmarkkinatukea myönnetään henkilölle, jolla ei ole kertynyt riittävää työssäoloa tai joka on ollut työttömänä niin pitkään, että ansiopäivärahapäivät ovat kuluneet. Vuonna 2020 työmarkkinatuen saajista 21 prosenttia oli muita kuin Suomen kansalaisia.

OECD:n selvityksen mukaan pitkään työttömänä olleet usein kokivat, että työllistymisen esteenä on puutteet terveydessä ja työkyvyssä. Työmarkkinatuen saajissa on useita ryhmiä, jotka hyötyisivät monialaisista työllistymistä edistävistä palveluista ja siitä, että näitä palveluja on mahdollista saada jo ennen kuin työttömyys pitkittyy. Tämän tyyppisiä palveluja voisivat olla koulutukseen ohjaavat Ohjaamopalvelut nuorille, kielikoulutus maahanmuuttajille sekä kuntouttava työtoiminta tai muu kuntoutus pitkään työttömänä olleille.

Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin yhtenä tavoitteena on ohjata työnhakijat mahdollisimman nopeasti tarvitsemiensa palvelujen äärelle. Uudistuksen onnistumista tulee arvioida ja jos se ei onnistu parantamaan työmarkkinatuella olevien työllistymistä ja palveluihin osallistumista, tulee työmarkkinatukea uudistaa siten, että se kannustaa nykyistä paremmin osallistumaan palveluihin (mukaan lukien sote-palvelut), jotka edistävät työhön tai koulutukseen pääsyä.

Työvoimapalvelujen uudistuksen onnistumista pitää arvioida.

Toimeentulotuki on tarkoitettu yksilön viimesijaiseksi taloudelliseksi tueksi. Sosiaaliturvajärjestelmän kannustavuusnäkökulmasta ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että sillä voidaan heikentää työttömyysturvaan liittyvää velvoittavuutta, kun mahdolliset työttömyysturvan puolelle kohdennetut seuraamukset työttömälle siirtyvät toimeentulotuen kustannuksiksi. Tällä hetkellä toimeentulotukea voidaan pienentää 20 tai 40 prosenttia, jos työtön ei ole noudattanut työllistymissuunnitelmaa kehotuksista huolimatta. Perusosan alentaminen ei kuitenkaan saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa, eikä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Tilastojen valossa on viitteitä, että työvoimaviranomaiset eivät muun muassa resurssien puutteen vuoksi seuraa kovinkaan kattavasti sitä noudattaako työtön työllistymissuunnitelmaa tai työttömälle ei ole välttämättä laadittu sitä ollenkaan. Alentamisen yhteydessä Kansaneläkelaitoksen tulee ohjata toimeentulotuen hakija kunnan sosiaalitoimeen sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioimiseksi. Viranomaisten ja toimeentulotuen hakijan on yhteistyössä laadittava suunnitelma hakijan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Kelan maksamaa perustoimeentulotukea sai vuonna 2019 noin 250 000 kotitaloutta. Näistä noin 13 000:lle se maksettiin alennettuna.

Akavan tavoitteet

• Arvioidaan, parantaako pohjoismainen työvoimapalvelumalli työmarkkinatuelle olevien työllistymistä ja palveluihin osallistumista. Jos uudistuksesta ei synny riittävää vaikuttavuutta, käynnistetään työmarkkinatuen uudistamisen siten, että se kannustaa nykyistä paremmin osallistumaan tarjottuihin palveluihin. Näitä palveluja voivat olla esimerkiksi nuorten Ohjaamot, suomen ja ruotsin kielen koulutukset, kuntoutuspalvelut ja muut sote-palvelut.
• Samassa kokonaisuudessa arvioidaan mahdollisuudet varmistaa, että työnhakijan työllistymissuunnitelman toteutumista seurataan riittävästi, jotta toimeentulotuen perusosan alennus tehdään vain silloin, kun siihen on perusoikeuksien mukaiset edellytykset.

 

Linjaukset on hyväksytty Akavan hallituksessa 29.3.2022.

Kuvat Ida Pimenoff

Grafiikka Liisa Valtonen

Lisätietoja: