Avokonttorissa joku puhuu puhelimeen sermin takana. Ihmisiä kulkee edestakaisin työpisteen vierestä. Pyydetään raporttia, työseurantaa ja laskutustietoja. Sellaisessa ympäristössä itse työhön keskittyminen on hankalaa.
Työtila on rauhallinen ja hiljainen, silti ajatus harhailee niin, että vartin välein pitää tarkistaa some ja iltapäivälehdet. Mikäs siinä on ongelmana?
Työelämässä monia keskittymistä haittaavia tekijöitä
– Työelämä on nykyään keskittymisen kannalta kamalaa, sanoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen. Asiantuntijan työhön on lisätty kaikenlaisia varsinaista työtä haittaavia pikkuhommia.
– Ei ole enää sihteereitä. Nyt pitää hoitaa ohjelmille kaikki omat matkalaskut ja muut laskut. Laskun tekeminen ei ole ongelma, vaan se, että se on pirstaloiva elementti.
– Matkalaskuja ja muuta hallintotyötä ei voi jättää tuonnemmaksi varsinaisten töiden alta. Laskut pitää tehdä ajallaan, ja asiantuntijan varsinaiset hankkeet saattavat kestää viikkoja, Huotilainen toteaa.
– Se turhauttaa ja ärsyttää, kun työpaikalla homma ei toimi eikä saa osaamistaan esille.
– Työpaikoilla on oivallettu, että asiantuntijat kyllä osaavat tehdä myös hallinnon töitä. On kuitenkin eri asia, kannattaako niitä heillä teettää, Huotilainen kysyy.
– Ei kannata, jos halutaan laatua. Pitää miettiä, mihin tehtävään asiantuntija on palkattu, mitkä ovat työn edellytykset ja miten ne voi käytännössä hoitaa.
– Vaikka työpaikoilla julistetaan, että asiantuntijatyölle annetaan keskittymisrauha, työpaikan kulttuuri usein ohjaa toiseen suuntaan. Työpaikoilla ei anneta ohjetta, että sähköposti pitäisi tarkistaa jatkuvasti, mutta saatetaan kysyä, että miksi et ole reagoinut, kun viesti lähetettiin kaikille jo puoli tuntia sitten, Huotilainen sanoo.
– Annetaan ymmärtää, että olisi suotavaa, että sähköposti tarkistetaan puolen tunnin välein. Voisi olla fiksumpaa, että kerran päivässä katsotaan postit.
Aivot oppivat pirstaleiseen työtapaan
Työn kehnomman laadun lisäksi työn pirstaloitumisella ja keskittymisen hankaluudella on toinen, pitkäaikainen vaikutus. Aivot oppivat siihen, että työ tehdään pätkissä.
– Jos työ vaatii keskittymistä, tähän liittyvät yhteydet aivoissa vahvistuvat. Jos taas työ on jatkuvasti lyhytjännitteistä, aivot eivät pian enää kykene kunnolla keskittymistä vaativiin töihin, vaan ne etsivät ja generoivat itse keskeytyksiä, Huotilainen sanoo.
Välillä pitäisi saada tehdä rauhassa kiinnostavia ja pitkäkestoisia tehtäviä.
– Uskon, että keskittyminen on taito, jota voi oppia, mutta treenaamista tarvitaan paljon. Käytännöt siinä ympäristössä, jossa viettää paljon aikaa, treenaavat aivoja. Jos on kahdeksan tuntia päivässä säheltävällä työpaikalla, ei siinä auta, että lukee illalla puoli tuntia kirjaa.
Huotilainen jakaa keskittymiskyvyn useampaan osa-alueeseen. Ensinnäkin työpaikan pitää olla sellainen, jossa ei ole melua tai visuaalista häiriötä.
– Silläkin on iso merkitys, millainen päivä on ollut. Hyvä uni, ulkoilu ja kunnon ateriat auttavat. Itse työtehtävälläkin on merkitystä. Jos tehtävä on epäselvä tai vastuut ja tavoitteet eivät ole selvillä, se kaihertaa mieltä ja vaikeuttaa keskittymistä, Huotilainen sanoo.
Uppoutuminen työhön voi onnistua, jos työ on kivaa ja kiinnostavaa.
– Ei kuitenkaan pidä ajatella, että kaikkeen työhön pitää uppoutua. On myös niitä aivan tavallisia töitä.
Keskittymistaitoaan voi testata kirjaa lukemalla
Kokeile, missä jamassa keskittymistaitosi on: pystytkö lukemaan kirjaa keskittyneesti vai pomppaavatko ajatuksesi muihin asioihin tämän tästä?
Tärkeää on myös oma taito keskittyä, eli millaiseen keskittymiseen on oppinut ja mikä on sen hetkinen vireystila. Huotilaisen mukaan kirjan lukeminen on hyvä tapa testata keskittymisen taitoa. Jos lukeminen ei meinaa onnistua ja mieli harhailee heti muihin asioihin, keskittymiskyky on heikossa jamassa.
Huotilaisen mukaan meditaation, joogan ja mindfulnessin kaltaiset harjoitteet, joissa haetaan keskittymisen ja läsnäolon taitoa, ovat olleet monelle käänteentekeviä. Nämä eivät kuitenkaan toimi kaikille, eikä niiden pitäisi olla pakkopullaa.
– Voi oppia mistä tahansa, jossa pystyy keskittymään. Usein tämä löytyy harrastuksista. Monen käsityöihmisen on helppo keskittyä käsitöihin ja lautapeliharrastajan lautapelin pelaamiseen. Kun teemme asioita, joissa keskittyminen onnistuu, se myös kehittyy.
Keskittymisvaikeudet ovat nykyajan ongelma. Muutos aikaisempaan on Huotilaisen mukaan dramaattinen, ja se näkyy selvästi muun muassa opiskelijaterveydenhuollossa. Työelämän pirstaloitumisen lisäksi hän löytää syylliset jatkuvasta mediatarjonnasta.
– Koukuttuminen sosiaaliseen mediaan ja nopeatempoisiin uutissivustoihin harjoittavat aivojamme nopeaan keskittymiskohteiden vaihtamiseen. Elämme maailmassa, jossa tieto jaellaan murusina, kun aiemmin saimme isompia kokonaispaketteja. Ennen katsottiin iltauutiset kerran päivässä, kun nyt uutisia seurataan 24/7.
Huotilainen näkee keskittymiskyvyn heikentymisessä myös koko ihmiskuntaa uhkaavan ongelman. Tähän asti kertynyt osaaminen ja tieto on kirjoissa, eivätkä ne aina ole kovin helppolukuisia. Vaikka digitaalisuuden myötä kaikki tieto on saatavilla, sitä ei välttämättä osata enää kaivaa esille. Jos lukemaan keskittyminen muuttuu vaikeammaksi, aina vain harvempi pystyy kaivamaan tiedon kirjoista.
– Menetetäänkö tässä osa aikaisemman tiedon varaan rakennetusta tulevaisuudesta, Huotilainen kysyy.
Teksti Anssi Koskinen
Kuvat Ida Pimenoff (kuvituskuvat), Linda Tammisto (Minna Huotilainen)
