Pitkäaikainen vääntö EU:n taloussääntöjen uudistamisesta on kohta toden teolla pöydällä. Jäsenmaiden valtiovarainministerit saavuttivat hiljattain yleissovun siitä, että sääntöjen keskeiset kriteerit, enintään 60 prosentin valtionvelka ja enintään 3 prosentin budjettivaje, säilytetään. Samalla maiden sopeutumista näihin rajoihin joustavoitetaan ja investointeja esimerkiksi ilmastoon ja puolustukseen helpotetaan. ”Piru piilee kuitenkin yksityiskohdissa” ja komission varsinaista esitystä lopullista päätöksentekoa varten odotetaan alkavalla kevätkaudella. Nämä taloussäännöt ovat olennainen taustakehys Suomen hallituksen tulevissa talouslinjauksissa.
Ympäristönäkökulman edistämisen lisäksi vihreästä siirtymästä näyttää tulevan Suomelle vankka työpaikkamoottori. Se on silti ollut kiistojenkin lähde ja EU:n päätöksenteko aiheesta jatkuu yhä. Tätä kirjoittaessa jäsenmaat ovat jakautuneet esimerkiksi suhteessa ydinvoimaan, luonnon ennallistamisasetukset ovat herättäneet keskustelua ja jotkut haluavat kirjata ilmastonmuutoksen torjunnan jopa Euroopan keskuspankin tehtäviin. Suomen hallituksen pitää rivakasti paaluttaa paikkansa useassa vihreän siirtymän direktiivihankkeessa ja vastaavissa hankkeissa.
Isohko jo taivaanrannalla häämöttävä asia on unionin monivuotisen budjetin välitarkastelu. Mahdollisesti ”kesän korvilla” aloittava Suomen uusi hallitus saa ilmeisesti heti kesällä eteensä komission esityksen kyseiseksi välitarkasteluksi. Puolustusyhteistyö, tutkimus- ja koulutus, digitalisaatio, ilmastonmuutos sekä tietysti Ukrainan tukeminen tarvitsisivat kaikki lisää rahoitusta, mutta mistä se tulisi tai mistä se olisi poissa?
Budjettikysymyksiin liittyy myös ajatus niin sanotusta suvereniteettirahastosta. Se olisi vastaus Yhdysvaltojen lievästikin sanoen runsaskätiselle yritystukipaketille. Jälkimmäinen kun uhkaa viedä tuotantoa ja työpaikkoja Euroopasta. Kyseinen rahasto saa tuskin riittävää kannatusta, mutta Yhdysvaltojen haasteeseen on vastattava jollakin tavalla. ”Perisuomalainen” EU-linjaus ilmoittaa vain ”jyrkkä ei” suvereniteettirahastolle ja olla ilman muita ajatuksia, toimii kehnosti ja jotenkin Yhdysvaltojen haasteeseen on vastattava.
Unkari on liputtanut Suomen Nato-jäsenyydelle, mutta oikeusvaltioasioissa tilanne ei ole juurikaan parantunut. Muun muassa tieteentekijöitä ahdistellaan ja sisämarkkinasääntöjen vastaisesti maan liike-elämää vyörytetään valtapuolueen lähipiirille. Meno on paikoin kuin itänaapurissamme ja silti putkessa on miljardien EU-tukiaisten myöntäminen maalle. Jatkaako Suomi vahvaa oikeusvaltiolinjaansa ja rahat Budapestiin pysäytetään?
Monilla yksittäisillä alueilla EU:n hankekohtainen sopimus- ja lainsäädäntötyö jatkuu. Pöydällä on neuvoteltavana iso määrä muun muassa kauppasopimuksia ja eri lakialoitteita hampurilaispaikkojen kertakäyttöastioista viherpesun kitkemiseen. Esimerkiksi työelämän alueella alustatyödirektiivi on yhä auki ja komissio laittaa lähiaikoina liikkeelle hankkeen tehostaa ylikansallista työntekijöiden tiedottamista ja kuulemista. Syksyksi saattaa syntyä työmarkkinajärjestöjen EU-tason sopimus etätyöstä ja työntekijöiden oikeudesta irtaantua työnantajayhteyksistä vapaa-ajallaan, josta tehtäisiin yleissitova EU:n työministerikokoonpanon päätöksellä. Myös esimerkiksi EU:n korkeakoulustrategia on tulossa päivitykseen 2024.
Silti Suomen uuden hallituksen olennaisin tehtävä on laatia tavoitteet ensi vuonna valittavaa uutta komissiota ja sen toimintaohjelmaa varten. Toimintaohjelma on eräänlainen EU:n hallitusohjelma kattaen laajasti tulevien vuosien aloitetoiminnan. Mihin suuntaan isoa EU-laivaa halutaan kääntää ja mitä aloitteita siltä toivotaan? Juuri tässä on kyse niin sanotusta ennakkovaikuttamisesta, josta hallitukset yksi toisensa perään ovat saaneet pyyhkeitä. Joskus syystä, joskus syyttä.
Uuden komission valinta on niin lähellä, että Suomen ehdokas tulevaksi komissaariksi on suotavaa valita ajoissa. On myös muistettava, että tulevan hallituksen aikana alkaa suomalaisasiantuntijoiden joukkoeläköityminen unionin toimielimistä ja uusia osaajia on syytä saada tilalle.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: eduskuntavaalikampanjan aikana purskahti keskustelu myös Suomen EU-jäsenyyden jatkamisesta tai eroamisesta. Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon vuonna 1955, EU-jäsenyys alkoi vuonna 1995 ja Nato-jäsenyys toteutui vuonna 2023. Ensimmäistä kertaa jokin Suomen suurista puolueista haluaa ajaa maamme ulos jostain keskeisestä kansainvälisestä ankkuristamme. Suurennuslasin alla on nyt, miten Suomen EU-jäsenyys kirjataan uuteen hallitusohjelmaan ja millä perustein kyseinen kanta otetaan. Vastausta tähän odotetaan heti hallitusohjelmassa.
Lisätietoja:
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
markus.penttinen@akava.fi
+358407728861
@MarkusPent
