Vaikeita kysymyksiä on vielä paljon auki. Niiden määrää voi havainnollistaa numeroin: Pariisin sopimus on vain 27 sivua ja sen pohjalta on kolmen vuoden ajan laadittu sääntökirjaa, joka on huomattavasti pidempi. Syyskuussa sääntökirjan yli 300-sivuinen luonnos sisälsi yli 3 300 asiaa ns. hakasulkeissa. Näin merkitään seikat, joista ei ollut päästy yksimielisyyteen. Lisäksi oli noin 1 300 optiota eli tekstivaihtoehtoa. Tästä päästiin viime viikonloppuun mennessä noin 150 sivuun ja noin 1 000 hakasulkeissa olevaan tekstiin ja noin 180 optioon. Tiivistymisestä huolimatta on siis rutkasti matkaa yhteisymmärryksen löytymiseen – ihan teknisessäkin mielessä.
Asiapohjalta erimielisyyksiä on hankalampi kuvata. Moni pienenkuuloinen asia saattaa olla jollekin maalle kynnyskysymys. Esimerkiksi julkisuuteen nousi erimielisyys siitä, miten IPCC:n marraskuun alussa julkistamaan raporttiin viitataan kokouksen päätelmissä. Sanotaanko, että raportti todetaan tervetulleeksi vai sanotaanko, että raportti merkitään tiedoksi.
Lisäksi oman mausteensa tuo, että ilmastokokouksessa neuvotteluja käydään maaryhmien kautta. Katowicen ilmastokokouksessa toimii kymmenen maaryhmää, joiden tilanteet ja tavoitteet eroavat toisistaan. Kehitysmaita edustavat ryhmät painottavat sopeutumista ja ilmastorahoitusta, saarivaltiot menetysten korvaamista ja länsimaat kaikkien vastuuta ilmaston lämpenemisen hillitsemisestä. Kehitysmaat ja kehittyvät maat pitävät tärkeänä esimerkiksi myös, että heille suotaisiin mm. omat säännöt Pariisin sopimuksessa tarkoitettuun raportointiin, joissa otettaisiin paremmin huomioon heikommat edellytykset ilmastotoimiin. Ns. arabimaiden ryhmä pitää esillä tarvetta kompensoida heille kustannukset, jotka aiheutuisivat siitä, että he jättäisivät osan maaperän öljystä hyödyntämättä.
Ilmastokokouksen yhteydessä pidetään paljon seminaareja ja oheistapahtumia, joissa esitellään raportteja ja tilastoja päästöjen kehittymisestä eri maissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tviittasi viikonloppuna, että Yhdysvaltojen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2016 laskivat 2,5 prosenttia verrattuna vuoteen 2015. Tämä on tietysti hienoa, mutta asukasta kohden Yhdysvaltojen kasvihuonekaasupäästönsä ovat maailman kärkeä.
Tänään maanantaina ympäristöjärjestöt julkaisivat oman ilmastopolitiikkavertailun, jossa arvioidaan päästöjen lisäksi politiikkaakin. Yhdysvallat päihitti siinä vertailussa vain Saudi-Arabian. Ilmastokokouksessa moni maa esittelee myös omia ilmastopoliittisia lukujaan, joita voi esittää monin tavoin. Voidaan tarkastella joko vain hiilidioksidia, vain energiasektoria tai vain päästöjen vähenemää, taikka absoluuttista päästöjen määrää tai suhteuttaa sen väestömäärään.
Loppujen lopuksi merkityksellistä on kuitenkin vain, että globaalisti kasvihuonekaasujen päästöt on saatava pienentymään selvästi nykyisestä, jotta ylletään yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin.
Vesa Vuorenkoski osallistuu ilmastokokoukseen palkansaajakeskusjärjestöjen edustajana.
