Tuoreen Tilastokeskuksen ennusteen mukaan nuorten määrä uhkaa lisäksi vähentyä huomattavasti, koska lapsia syntyy entistä vähemmän. Suomen väkiluvun ennustetaan kääntyvän laskuun vuonna 2035.
Väestöennuste on aiheuttanut keskustelua erityisesti eläkejärjestelmän rahoitustasapainon näkökulmasta. Lyhytaikaisella syntyvyyden laskulla ei kuitenkaan ole välittömiä tai äkillisiä vaikutuksia eläkejärjestelmään. Pitkään jatkuessaan alhaisella syntyvyydellä on merkitystä eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta, mutta vaikutukset ovat edessä vasta vuosikymmenten päässä.
Eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta keskeisiä tekijöitä syntyvyyden lisäksi ovat myös muun muassa eläkerahastojen sijoitustuotot, nettomaahanmuutto ja työllisyys. On tärkeää huomata, että syntyvyyttä koskeva ennuste perustuu viime vuosien laskevaan kehitykseen ja oletukseen siitä, että lasku jatkuu edelleen. Tulevien vuosien aikana on mahdollista ja välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ehtivät toisaalta korjaamaan syntyvyyden laskevan kehityksen ja toisaalta nostavat työllisyysastetta. Keinot tähän löytyvät pääasiassa muualta kuin eläkepolitiikasta.
Eläkejärjestelmän kestävyyden lisäksi on huomioitava, että kasvava vanhuusväestö ja erityisesti yli 75-vuotiaiden määrän nousu ja sitä seuraava vanhusten hoidon ja hoivan tarve sitoo joka tapauksessa yhteiskunnan resursseja yhä enemmän. Kansantalouden tuottavuuden näkökulmasta, resurssien ohjautuminen hoito- ja hoivapalveluihin voi laskea kokonaistuottavuutta. Hoito- ja hoivapalvelujen tuottavuuden parantaminen on vaikeaa moniin muihin toimialoihin verrattuna.
Lähde: Väestöennuste 2018, Tilastokeskus.
Demografiahaasteen selättäminen
Demografiahaasteeseen vastaaminen edellyttää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotka vaativat resursseja ja osaamista yli hallinto- ja professiorajojen. Ensinnäkin on välttämätöntä, että mahdollisimman suuri osa työikäisistä työllistyy. Toisaalta työllisyyden lisäämisen ja työurien pidentämisen lisäksi tarvitaan pitkän tähtäimen väestöpoliittisia ratkaisuja.
Opintojen aloitusta ja työmarkkinoille tuloa on aikaistettava. Työurien pidentäminen alkupäästä on tärkeää paitsi työllisten määrän myös syntyvyyden lisäämisen kannalta.
Lapsi- ja perhemyönteisyyden kasvu on lähes kohtalonkysymys. Panostukset lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat koko yhteiskunnan tulevaisuuden hyvinvointi-investointeja. Perheitä tukevista matalan kynnyksen palveluista ja toimintamallien kehittämisestä on saatu hyviä tuloksia, ja niitä on juurrutettava pysyviksi käytännöiksi.
Syntyvyyteen ei ole mahdollista vaikuttaa yksittäisillä perhepolitiikan keinoilla. Tarvitaan laaja-alaisia toimenpiteitä erityisesti nuorten naisten aseman parantamiseksi työmarkkinoilla sekä työn ja perheen sujuvammaksi yhteensovittamiseksi. Perhevapaiden uudistaminen on tässä yksi, mutta hyvin keskeinen keino.
Koulutus on elintärkeä työpanoksen tuottavuuden ja taloudellisen kasvun lisäämisessä. Siksi kaikkien on saatava vähintään toisen asteen tutkinto. Koulutustason jääminen vain peruskouluun altistaa myös useille sosiaalisille riskeille.
Toisaalta digitalisaatio ja työn murros haastavat työelämässä tarvittavan osaamisen. Kun työvoiman määrä pienenee, elinikäisen oppimisen tarve ja merkitys kasvaa. Työikäisten osaamisen systemaattisella kehittämisellä pystytään torjumaan työvoiman ulkopuolelle ajautuminen vanhentuneen osaamisen vuoksi.
Osatyökykyisten on päästävä paremmin hyödyntämään omat resurssinsa. Keskeinen kysymys on, miten meistä yhä useampi voisi antaa työpanoksensa sen mukaan, mikä kunkin työkyky on. Työelämässä, työterveyshuollossa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan kautta linjan ennakoivia, työkyvyttömyyttä ennalta ehkäiseviä ja työkykyä tukevia toimia.
Eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen tähtääviä toimenpiteitä tarvitaan koko työelämän ajan. Joskus työtä pitää räätälöidä, jotta myös pienten lasten vanhempi, ikääntyvien vanhempiensa hoivaan osallistuva, sairauden kanssa elävä tai ikääntynyt työntekijä voi olla työelämässä ilman kohtuutonta kokonaiskuormaa. Työn liialliseen kuormittavuuteen on löydettävä ratkaisuja. Ikääntyneiden työllistyminen ja työurien pidentäminen edellyttää kulttuurin muutosta ja mahdollisesti sitä tukevaa sääntelyä.
Lähde: Väestöennuste 2018, Tilastokeskus
Syrjäytyminen on estettävä. Sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että se kannustaa osallisuuteen. Sosiaaliturva ei ole vain maksettavia etuuksia, vaan toimivat palvelut ovat osa sosiaaliturvan kokonaisuutta. Sosiaaliturvauudistuksessa onkin huolehdittava palveluiden ja etuuksien nykyistä paremmasta yhteen sovittamisesta.
Palvelut on tuotettava ihmisten tarpeiden näkökulmasta siten, että eri hallinnonalojen tuottamat palvelut tukevat yksilöä ja hänen työllistymistään kokonaisuutena. Erityisesti lasten ja nuorten syrjäytymisen hinta on yhteiskunnan kannalta taloudellisesti ja inhimillisesti raskas, joten tämän estämiseen kannatta keskittää voimavaroja.
Työperäisellä maahanmuutolla on suuri merkitys taloudellisen huoltosuhteen kannalta. Keskeistä on myös Suomessa olevien maahanmuuttajien ja ulkomaisten opiskelijoiden parempi integrointi yhteiskuntaan ja työelämään.
Lisätietoja:
