Työskentely kolmikantaisissa työryhmissä uuden hallitusohjelman pohjalta on työelämän lainsäädäntöuudistusten parissa jo kovassa vauhdissa. Lainsäädäntöä työrauhasäännösten uudistamiseksi työstetään kiireisellä aikataululla lokakuun puoleenväliin mennessä. Seuraavaksi ovat edessä paikallisen sopimisen kysymykset. Muut työelämän lainsäädäntöuudistukset hallitus suunnittelee toteuttavansa hallituksen kehysriiheen 2025 mennessä.
Hallituksen tavoitteena on rajoittaa poliittisen työtaisteluoikeuden käyttöä pohjoismaisen käytännön mukaisesti enintään yhden vuorokauden mittaisiin mielenilmaisuihin. Lisäksi hallitus aikoo rajoittaa tukityötaisteluiden käyttöä ja korottaa laittomasta työtaistelusta tuomittavaa hyvityssakkoa tuntuvasti. Työntekijöille säädettäisiin uusi 200 euron seuraamusmaksu, jos hän jatkaa työtuomioistuimen laittomaksi työtaisteluksi tuomitsemaa lakkoa.
Mikään näistä hallitusohjelman tavoitteista ei ole lain säätämisen näkökulmasta yksinkertainen kysymys, kuten oikeustieteen asiantuntijatkin ovat julkisuudessa todenneet (HS 14.9.2023). Kollektiivisen sopimustoiminnan perusteita, oikeutta tehdä työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin suojataan perus- ja ihmisoikeuksina. Suomi on sitoutunut aktiivisin toimin varmistamaan työntekijöiden ja työnantajien vapaan järjestäytymisoikeuden ILO:n jäsenenä ja ratifioituaan muun muassa ILO:n yleissopimukset numero 87 ja 98.
Työrauhaan liittyviä kysymyksiä on tarkasteltava myös kokonaisuutena. Mitkä syyt ovat laittomien lakkojen takana? Miksi työntekijät ryhtyvät ulosmarssiin työpaikalta? Entä mitkä asiat haastavat työ- ja virkaehdoista sopimista? Tilastokeskuksen mukaan työtaistelujen lukumäärä Suomessa on viime vuosina ollut matalampi kuin 2000-luvulla keskimäärin. Tukityötaisteluita oli vuonna 2022 yhdeksän ja vuonna 2021 viisi.
Kun pintaa raaputtaa, taustalta löytyy usein tyytymättömyyttä ja pettymystä työnantajan toimintaan ja johtamiseen sekä jatkuviin työvoiman vähentämisneuvotteluihin. Lisäksi Suomessa ei ole työmarkkinaosapuolten kesken selkeää yhteisymmärrystä siitä, miten työntekijöiden työehdoista ja palkoista sovitaan. Työnantajien vahva koordinaatio työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa haittaa alakohtaisten tilanteiden ratkaisua ja paikallista sopimista.
Jos näihin taustalla oleviin ongelmiin ei puututa, työntekijöiden työtaisteluoikeutta rajoittamalla ei saada toivottuja vaikutuksia aikaan. Sen vuoksi yhteistoimintalakia tulisi kehittää edelleen ja parantaa työntekijöiden tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksia työpaikoilla. Väärä suunta olisi heikentää niitä nostamalla yhteistoimintalain soveltamisalarajaa korkeammaksi ja lyhentämällä muutosneuvotteluiden neuvotteluaikoja. Työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluita tulee edistää parantamalla osapuolten yhteistä kuvaa talouden näkymistä ja palkkakehityksestä sektoreittain ja toimialoittain. Akuuttien riitojen tukahduttamisen sijaan pitää keskittyä parantamaan ennaltaehkäisevin toimin osapuolten luottamusta neuvottelu- ja sovittelujärjestelmään. Ja huolehtia työntekijöiden oikeusturvasta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta työpaikoilla.