Suomessa olisi tulevaisuudessa viisi yliopistosairaalaa ja 5–8 keskussairaalaa, joissa olisi erikoisalojen ympärivuorokautinen päivystys. Uusi sairaalamuoto olisi akuuttisairaala, jossa olisi perusterveydenhuollon ympärivuorokautinen päivystys, mutta ei valmiutta synnytyksiin, ympärivuorokautisiin leikkauksiin tai tehohoitoa. Jokaisella hyvinvointialueella olisi jokin sairaala, vähintään akuuttisairaala, jos siellä ei ole yliopisto- tai keskussairaalaa.
Kyseessä ei ole sosiaali- ja terveysministeriön esitys hallitukselle, vaan eräänlainen ensimmäisen vaiheen pohdinta tulevaisuuden kehitystarpeista.
Poliittisesti asia on hankala. Selvitys on herättänyt ymmärrettävästi kiivasta keskustelua, onhan kyse palveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta, työpaikoista ja alueiden elinvoimastakin. Toisin sanoen turvallisuudesta ja luottamuksesta siihen, että apua saa nopeasti ja läheltä, kun sitä tarvitsee.
Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vuoden ajan ja ne ovat keskenään kovin erilaisessa tilanteessa. Ikääntyvän väestön osuus kasvaa, palveluiden tarve toisaalla kasvaa ja toisaalla vähenee, osaavasta henkilöstöstä on pulaa ja työ on kuormittavaa. Jotain on tehtävä, jotta peruspalvelut voidaan turvata myös tulevaisuudessa ja pitää ne laadukkaina sekä säilyttää potilasturvallisuus. Kustannussäästöjäkin pitäisi saavuttaa.
Säästöjä on saatavissa kustannusvaikuttavalla tekemisellä ja hyvinvointialueiden toimintatapojen yhtenäistämisellä. Hyvinvointialueilla on mahdollisuus uudistaa toimintaa kestävästi ja järkevästi. Perusterveydenhuoltoa ja ennaltaehkäisyä pitää vahvistaa. Henkilöstön työoloihin ja työnjakoon on tärkeää kiinnittää huomiota niin, että resurssit ovat oikeassa käytössä. Digitaalisten palveluiden, liikkuvien ja etäpalveluiden avulla on myös saatavissa toimintaan kaivattua tehokkuutta.
Hyvinvointialueille olisi nyt annettava työrauha, riittävästi resursseja ja aikaa tehdä uudistuksia omista lähtökohdistaan. Valta ja vastuu on siellä.
Olennaista on myös muistaa, että sote-ammattilaiset tuottavat palvelut. Jos tässä vaiheessa lähdetään muokkaamaan rajulla otteella sairaalaverkkoa ja -profiileja, on arvioitava huolella vaikutukset työn mielekkyyteen ja motivaatioon, koulutukseen, osaajien määrään ja alueelliseen sijoittumiseen.
Keskustelun keskellä on onneksi rauhoittavaa, että tämä on vasta virkamiesselvitys. Tästä alkaa poliittinen keskustelu ja valmistelu. Toivoa sopii, että valmistelussa kuunnellaan asiantuntijoita ja tehdään vaikutusarviot laajasti ja huolellisesti. Vain siten pystytään tekemään valistuneita päätöksiä tietopohjaisesti. Kyse on meidän kaikkien elintärkeistä palveluista.
Lisätietoja:
