Arvoisa Akavan liittokokous,
Olen Kia Kauppinen, Akavan opiskelijoiden varapuheenjohtaja tänä ja ensi vuonna.
Haluaisin kovasti puhua teille jostain positiivisesta, toivoa herättävästä, mutta se on äärimmäisen vaikeaa. Rehellisesti sanottuna inspiraation löytäminen jopa tämän puheen kirjoittamiseen oli vaikeaa, kun opiskelijoiden huonosta tilanteesta kyllä puhutaan, mutta tekoja paremman huomisen puolesta ei vain ole.
Meiltä opiskelijoilta on leikattu toimeentulosta ja koulutuksesta, vaikeutettu opiskelija-asuntojen rakentamista, eikä opiskelijaterveydenhuollon rahoitus ei ole edelleenkään riittävää. Paineet määräajassa valmistumiseen vain kasvavat toimeentulon yhä heiketessä. Lisäksi kolmannen sektorin työtä esimerkiksi mielenterveyden, ihmisoikeuksien ja ylipäänsä edunvalvonnan eteen ei selvästikään arvosteta siinä määrin kuin olisi tarpeen. Jatkuvasti puhutaan Suomen koulutusasteen nostamisesta ja korkeakoulutuksen arvostuksesta, mutta toimet puhuvat aivan toista.
Viimeisin kolahdus osaltaan korkeakoulutuksen arvostukseen tuli viime keskiviikkona eduskunnassa, kun aloite sosiaalityöntekijöiden sijaisten pätevyysvaatimusten laskemisesta meni läpi. Lisäksi heitot siitä, että henkilön ei pitäisi työskennellä lasten parissa, jollei hänellä ole omia lapsia, ovat aivan absurdeja. Nämä molemmat nostot osoittavat kunnioituksen murenemista korkeasti kouluttautuneita ammattilaisia kohtaan. Vaikuttaa yhä useammin siltä, että tietopohjainen koulutus ja osaaminen nähdään toissijaisena asiana omakohtaiseen kokemukseen nähden. Ja tämä on vain yksi esimerkki, näitä kyllä riittää. Me opiskelijat olemme ylpeitä koulutuksestamme. Kaikki ansaitsevat olla. Korkeakoulutusaste halutaan nousuun, mutta tällaiset päätökset ja argumentit eivät auta tilannetta.
Akavan opiskelijoilla on taistelutahtoa paremman huomisen puolesta. Samaa taistelutahtoa osoittaa myös Akava ja koko yhteisömme: me haluamme rakentaa parempaa huomista. Konkreettinen esimerkki tästä on tänä syksynä luodut Tärkeä osa minua -ratkaisuehdotukset. Ne ovat työkaluja paitsi meille ja päättäjille, myös korkeakouluille ja työnantajille. Kaikille, jotka ovat meidän opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden, nuoren sukupolven, lähipiirissä.
Ratkaisuehdotuksissa pureudutaan terveyteen ja hyvinvointiin, toimeentuloon sekä työelämään liittyviin teemoihin. Ne on tuotu mahdollisimman konkreettiselle tasolle. Jotta ratkaisuehdotukset eivät jää vain sanahelinäksi, meidän kaikkien pitää olla mukana näissä talkoissa. Esimerkiksi joustavien käytäntöjen puolesta puhuminen, jotta erilaisissa opiskelu- ja perhetilanteissa olevat pystyvät sekä edistämään opintojaan että hankkimaan toimeentulon sekä arvokasta kokemusta työelämästä. Akava on luvannut tuottaa materiaalia ja tutkimustietoa, mutta näiden jakamiseen tarvitsemme kaikkia teistä.
Myös harjoitteluiden palkattomuus ja laatu on puhututtanut opiskelijaedunvalvojia viime vuosina kiivaasti. Harjoittelujen palkallisuus vähentää taloudellisen stressin aiheuttamia jaksamisongelmia ja parantaa yhdenvertaisuutta eri alojen opiskelijoiden ja harjoittelujen rahoituskäytäntöjen välillä. Muun muassa tähän aihepiiriin Akava on luvannut tuottaa päätöksenteon tueksi selvityksen.
Opiskelijoiden mielenterveyskriisi puhuttaa jatkuvasti. Tuoreiden korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) -tulosten mukaan 15,5 prosenttia opiskelijoista ei suhtautunut tulevaisuuteensa luottavaisesti. Tämä tarkoittaa melkein joka seitsemättä opiskelijaa. Tärkein yksittäinen tekijä tässä on useimmilla toimeentulo. Opiskelijoiden tulopohja on pitkälti lainapainotteinen, eikä tilannetta helpota viimeisimmät leikkaukset asumisen tukiin.
Erityisryhmien investointiavustukset halvaannuttaavat kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen rakentamista, vaikka näiden asuntojen kysyntä ja tarve on vain kasvanut. Opiskelijoiden toimeentuloon pitää panostaa, jotta opiskelijat voisivat keskittyä päätoimiseen opiskeluun ilman taloushuolia. Panostus toimeentuloon tukee opiskelijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä sekä opintojen aikana että valmistumisen jälkeen työelämään siirryttäessä. Myös lainataakan pienentäminen helpottaisi tätä.
Lisäksi työn alla olevat työelämäreformit iskevät kiperimmin meidän yhteisössämme juuri opiskelijoihin. Monet opiskelijat työskentelevät osa-aikaisesti, määräaikaisessa työsuhteessa opintojen ohella täydentääkseen toimeentuloaan. Määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen vain lisää opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden epävarmuutta ja voi johtaa työnhaun ja epävarmuuden kierteeseen vuosikausiksi.
Rakkaat akavalaiset
Puheenjohtajamme Pauliina lopetti puheensa keväällä liittokokouksessa kertomalla, että Akavan opiskelijat tietää, että tässä yhteisössä halutaan luoda toivoa ja rakentaa parempaa tulevaisuutta, yhdessä. Tämä kuva ei ole muuttunut, vain vahvistunut.
Haluan muistuttaa meitä kaikkia siitä, että tulevaisuuden työntekijät ovat jo täällä. Jotkut ovat koulutuspolkunsa viime metreillä ja jotkut ovat vasta aloittamassa. Yhä nuorempiin tarttuu huoli yhteiskuntamme suunnasta, tulevaisuuden työelämän mahdollisuuksista ja vaatimuksista, työelämäpelosta. Meidän tehtävämme on muuttaa tätä dialogia parempaan. Tiedän, että moni meistä tekee jo paljon, mutta meidän pitää tehdä vielä enemmän, vielä tiiviimmin yhteen hiileen puhaltaen. Me olemme käärineet hihamme, olettehan tekin?
Kiitos!
