Ihannetilanteessa asiantuntija voisi vertailla avoimia työpaikkoja, pohtia mikä olisi mieluisin ja missä palkka olisi paras. Yritykset joutuisivat rekrytoidessaan tarjoamaan palkkaa, joka vastaisi oletettua tuottavuuden tasoa.
Näinhän maailma ei toimi. Käytännössä kukin hakee yhtä työpaikkaa kerrallaan, käy läpi rekrytointiprosessin ja joutuu enemmän tai vähemmän ottamaan vastaan tehtävään liittyvän palkkatason sellaisenaan, jos rekrytointi osuu kohdalle.
Ruotsalainen ajatuspaja Arenagruppen järjesti tiistaina 3.6. konferenssin viiden ruotsalaisen teollisuuden ammattiliiton kanssa. Konferenssissa käsiteltiin työmarkkinoiden toimintaa ja ammattiliittojen merkitystä tuottavuuden kasvattamisen näkökulmasta.
Alustajina olivat professorit Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta sekä OECD:n Jobs Strategy -teeman asiantuntijoita.
Keskustelua yhdistävä kysymys oli se, kuinka suuri ongelma on yritysten markkinavoima työvoiman ostajina ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa.
OECD:n asiantuntijat korostivat osaltaan työmarkkinoiden erityispiirteitä. Yrityksillä on markkinavoimaa, jota yksittäisellä työntekijällä tai asiantuntijalla ei tyypillisesti ole. Toki hyvin spesifit erityisosaajat voivat tehdä poikkeuksen sääntöön.
Professorit ja OECD kannustivat työehtosopimustoimintaan, jotta palkkatasot eivät jää liian mataliksi ja työntekijöille syntyy kollektiivista turvaa palkoista sopimiseen. Lisäksi toivottiin kilpailun lisäämistä eri toimialoilla ja esimerkiksi yrityskauppojen, ja niistä seuraavan keskittymisen, aluevaikutusten parempaa huomioimista.
Työmarkkinoiden osalta tärkeä viesti oli, että palkansaajien siirtymistä työstä toiseen pitää helpottaa ja edistää määrätietoisesti. Tämä on keskeinen mekanismi mikrotason tuottavuuden kasvattamisessa. Kilpailukiellot tulisi poistaa ja kotimaiseen kontekstiin soveltaen määräaikaisiin työsopimuksiin tulisi luoda palkansaajalle mahdollisuus irtisanoutua ja siirtyä uralla eteenpäin.
Yhdysvaltalaisprofessori Ioana Marinescun mukaan palkat ovat 15–50% pienempiä pelkästään siksi, että yritykset pystyvät markkinavoimallaan maksamaan tasapainopalkkoja, eli tuottavuuden tasoa pienempiä palkkoja. Useiden maiden kilpailuviranomaiset ovat yhä kiinnostuneempia tästä kysymyksestä, joka ei ole uusi, mutta jonka merkityksen nähdään olevan kasvussa.
Myös Suomessa kannattaa miettiä eri keinoja sen varmistamiseksi, että kilpailu yritysten kesken eri toimialoilla toimii ja että työvoima pääsee liikkumaan mahdollisimman sujuvasti työstä toiseen niin yritysten sisällä kuin niiden välillä.