Palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n täydennys lausuntoon kansainvälinen työjärjestö ILO:lle annettavasta raportista ratifioimattomista yleissopimuksista ja suosituksista (ILO:n perussopimuksen artikla 19)

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK muistuttavat täydentävässä lausunnossaan työ- ja elinkeinoministeriölle, että ratifiointia valmisteltaessa oli vaikea arvioida kotitaloustyöntekijöiden määrää Suomessa. Tällä hetkellä Suomessa on useita erilaisia ammatteja, joissa työntekijä tekee yleissopimuksen 1 artiklan mukaan työtä kotitaloudessa, kotitaloudelle tai kotitalouksille. Lisäksi Suomessa on työntekijöitä, jotka työskentelevät toisten ihmisten talouksissa.

viite: lausuntomme 24.1.2020

Kansainvälinen työjärjestö ILO:lle annettava raportti ratifioimattomista yleissopimuksista ja suosituksista (ILO:n perussopimuksen artikla 19)

Kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva suositus nro 201

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti:

Suomi ratifioi ILO:n yleissopimuksen kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoisesta työstä vuonna 2014 ja yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettu laki (1001/2014) tuli voimaan 8.1.2016. Kotitaloustyöntekijät saatettiin yleissopimuksen edellyttämällä tavalla samojen työoikeudellisten säädösten ja samantasoisen työoikeudellisen suojan piiriin kuin mitä sovelletaan yleisesti työntekijöihin.

Palkansaajakeskusjärjestöt muistuttavat, että ratifiointia valmisteltaessa oli vaikea arvioida kotitaloustyöntekijöiden määrää Suomessa. Tuolloin oletettiin, että kotitaloustyö tulee jatkossa myös Suomessa yleistymään. Kehitykseen vaikuttaisi myös maahanmuuton lisääntyminen. Palkansaajakeskusjärjestöt korostivat tuolloin, että ottaen huomioon kotitaloustyön erityislaatu jatkossa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti työntekijöiden työsuojelun tasoon ja sen valvontaan.

Tällä hetkellä Suomessa on useita erilaisia ammatteja, joissa työntekijä tekee yleissopimuksen 1 artiklan mukaan työtä kotitaloudessa, kotitaloudelle tai kotitalouksille. Työnantajan taloudessa työskenteleviä työsuhteisia työntekijöitä ovat kotiapulaiset ja lastenhoitajat, jotka olivat yleissopimuksen valmistelussa varsinainen kohderyhmä. Kotiapulaisina ja lastenhoitajina työskentelevien tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa. Suomessa on myös ns. kolmansista maista tulevia kotiapulaisia ja lastenhoitajia, joista suurin osa asuu siinä perheessä, jonka taloutta tai lapsia he hoitavat. Monet heistä eivät osaa suomen kieltä ja heidän asemansa voi olla hyvin haavoittuvainen, koska he ovat riippuvaisia perheestä. Osa heistä on tullut maahan yksityisten työnvälitystoimistojen välittäminä. Nämä työntekijät ovat alttiina syrjinnälle ja yleisemminkin työelämän perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksille.

Lisäksi Suomessa on työntekijöitä, jotka työskentelevät toisten ihmisten talouksissa. Kotitaloudessa työskentelevät työntekijät voivat olla työsuhteessa joko yksityiseen työnantajakotitalouteen tai yksityiseen tai julkiseen palvelutuottajaan, kuten kuntaan tai kuntayhtymään. Näiden työntekijöiden tehtävät liittyvät pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon hoiva- ja sairaanhoitopalveluihin sekä muihin kodinhoito-, siivous- ja kotipalveluihin. Oma ryhmänsä ovat vammaisen henkilöiden avustamiseen ja hoitoon liittyvät tehtävät, jotka voivat sisältää päivittäisissä toiminnoissa avustamisesta vaativiin sairaanhoidollisiin tai niihin läheisesti rinnastettaviin hoitoalan tehtäviin.

Kotitaloustyössä ilmenee useita työoloihin liittyviä epäkohtia ja kuormitustekijöitä. Erityisesti edellä mainituilla aloilla toisen kotona tehtävässä työssä on tyypillistä yksintyöskentely, joka tunnetusti lisää vaaraa joutua häirinnän ja väkivallan kohteeksi. Myös joissakin tapauksissa päihteiden ja huumausaineiden käyttö sekä lääkkeiden väärinkäyttö aiheuttavat vaaratilanteita kotitaloustyötä tekeville työntekijöille. Siitä huolimatta, että tällaiset kuormitustekijät tunnistetaan, yksintyöskentelystä ei ole siirrytty esimerkiksi parityöskentelyyn, vaikka työntekijät olisivat pyytäneet sitä työnantajalta.

Lisäksi toisen kotona tehtävään työhön liittyy useita ongelmia, jotka liittyvät työn määrään ja siihen varatun ajan epäsuhtaan, aikapaineeseen ja kiireeseen. Työhön varatun ajan riittämättömyys ja kiire aiheuttaa työntekijöille myös eettistä kuormitusta, koska työhön varattu aika ei riitä sellaiseen työsuoritukseen, joka täyttäisi työntekijöiden ammattieettisten koodistojen asettamat vaatimukset. Kiireen ja ajan puutteen vuoksi työntekijöillä ei myöskään ole mahdollisuutta pitää lakisääteisiä taukoja, eikä niitä varten ole varattu sosiaali- ja taukotilojakaan. Myös siirtyminen työkohteesta toiseen ja työmatkaliikkuminen voivat vaarantaa turvallisuutta.

Kotitaloustyössä kuormitustekijöitä muodostavat myös työ- ja apuvälineiden puutteellisuus niin nosto- ja siirto- kuin siivoustyössä samoin kuin suojainten puuttuminen ja/tai riittämättömyys. Usein huonosta ergonomiasta aiheutuu tules-ongelmia hoito-, hoiva- ja siivoustyössä. Myös työhön perehdytys on usein puutteellista tai sitä ei ole laisinkaan.

Kotitaloustyössä myös työsuojeluun olennaisesti kuuluvat työn vaarojen selvittäminen ja niiden terveydellisen merkityksen arviointi jäävät puutteellisiksi. Työsuojeluviranomaisten valvontatoimivalta on rajoitettua kotirauhan suojan piiriin kuuluvissa työpaikoissa, kun työsuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa valvoa työympäristöä yksityiskodeissa.

Erityisen ongelmallisessa asemassa ovat henkilökohtaiset avustajat, jotka ovat tyypillisesti nuoria kokemattomia henkilöitä ja joiden työnantaja voi olla vammainen henkilö tai muu sellainen henkilö, joka ei ole kykenevä hoitamaan työnantajavelvoitteitaan. Heidän kollektiivisopimuksiin perustuva suojansa on varsin puutteellinen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Akava ry

STTK ry