Korkeakouluharjoittelut: Kohti palkallisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Akavan opiskelijat ja Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus toteuttivat Harjoittelubarometri-tutkimuksen vuonna 2019. Korkeakouluharjoitteluissa löytyy edelleen epäkohtia ja harjoittelujen käytännöt vaihtelevat. Muutoksia käytäntöihin tarvitaan, jotta esimerkiksi äidinkieleltään muut kuin suomen- tai ruotsinkieliset suorittavat enemmän korkeakouluharjoitteluja.

16.10.2020

Viikolla 42 Akavan opiskelijat nosti somekampanjassaan esiin korkeakouluharjoittelujen käytänteet. Esittelyssä oli Akavan opiskelijoiden ja Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen toteuttaman Harjoittelubarometrin 2019 tulokset eri teemojen näkökulmista.

Kuinka yhdenvertaisia korkeakouluharjoittelut yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ovat? Millä aloilla on edelleen palkattomia harjoitteluita, joille ei ole perusteita? Miksi äidinkieleltään muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset jättävät harjoittelun suorittamatta? Näitä ja monia muita kysymyksiä käsiteltiin somekanavilla.

Harjoittelubarometrin mukaan harjoittelukäytänteet vaihtelevat aloittain, ja epäkohtia löytyy edelleen. Esimerkiksi miespuolisista opiskelijoista yli 60 prosenttia sai korkeakouluharjoittelustaan palkkaa, kun taas naispuolisista opiskelijoista vain 30 prosenttia. Vastaavasti palkattomia harjoitteluita on eniten naisvaltaisilla aloilla, kuten terveys- ja hyvinvointialoilla, palvelualoilla sekä humanistisilla ja taidealoilla, ja vähiten ja metsätalousaloilla sekä tekniikan aloilla.

Eroja on myös korkeakoulusektorin mukaan: vain hieman yli 30 prosentille ammattikorkeakouluopiskelijoista maksettiin palkkaa. Tilanne on kohtuuton erityisesti yhteiskunnallisilla aloilla, kasvatusaloilla sekä terveys- ja hyvinvointialoilla, sillä näiden alojen AMK-opiskelijoista jopa alle 25 prosenttia ilmoitti harjoittelunsa olleen palkaton. Sen sijaan yliopisto-opiskelijoista yli 50 prosenttia ilmoitti saaneensa palkkaa harjoittelustaan; teknisten alojen, ICT-alojen sekä kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden yliopisto-opiskelijoista jopa yli 75 prosenttia.

Kampanjan aikana aiheena oli myös muiden kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien asema korkeakouluharjoitteluhaussa. Harjoittelubarometristä kävi ilmi, että he kohtaavat suuria vaikeuksia löytää harjoittelupaikka. Heidän kesken kielitaito sekä harjoittelun palkattomuus olivat tärkeimpiä syitä jättää harjoittelu suorittamatta. Kun kansainvälinen tutkinto-opiskelija on opintotukijärjestelmän ulkopuolella, hän jää käytännössä ilman mitään toimeentuloa suorittaessaan palkattoman harjoittelun. Näistä syistä tarvitaan muutoksia harjoittelukäytänteisiin.

Korkeakouluopiskelijat tiedostavat hyvin, että harjoittelun suorittaminen avaa ovia. Näin saa oman alan kokemusta, pääsee soveltamaan tietoja ja taitoja sekä kehittämään osaamistaan verkostoitumisesta puhumattakaan. Koska harjoittelun laadulla on väliä, tutkimustulosten esittelyn lisäksi kampanjassa jaettiin Akavan jäsenliittojen tuottamia harjoittelu- ja työelämämateriaaleja. Ammattiliitolla onkin tärkeä rooli edunvalvontatyössä ja neuvonnassa.

 

Akavan opiskelijat

Ilona Repponen & Veera Nyfors

Neuvoston jäsenet