– Meidän tulee rakentaa yhteiskunta, jossa päätöksenteko pohjautuu tieteeseen, kokonaiskestävyyteen ja luontopohjaisiin ratkaisuihin, sanoo Saara Lilja-Rothsten, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Loimu ry:n jäsen.
Toukokuusta lähtien Lilja-Rothsten on luotsannut Ilmatieteen laitoksella kymmenen hengen Ilmastonmuutos ja yhteiskunta -tiimiä. Monialaisessa ryhmässä on muun muassa ympäristötaloustieteen, taloussosiologian, ihmisten terveysvaikutuksia tarkastelevan biometeorologian, ilmastoviestinnän ja ympäristötutkimuksen asiantuntijoita.
Suomen liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa toimiva Ilmatieteen laitos tekee havaintoja ja tutkimusta säästä, merestä, ilmastosta ja avaruudesta sekä tuottaa näihin liittyviä palveluita.
Lilja-Rothsten on opiskellut Helsingin ja Oulun yliopistossa metsätieteitä, biologiaa, kulttuuri- luonnonmaantiedettä, kemiaa sekä kasvatustieteitä. Hän kertoo, että vahva koulutuspohja auttaa ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia ja erityisesti tiedon jalkauttamista.
Työssään hän pääsee yhdistelemään kaikkea tätä, olipa kyse sitten työstä meteorologien tai poliitikkojen parissa.
– Ydinosaamiseni on ekosysteemien toiminta, resilienssi ja tiedon valjastaminen yhteiskunnan käyttöön. Olen onnellinen, koska saan tehdä töitä huippuryhmässä tämän muutoksen kanssa.
Lilja-Rothstenin työpöydällä on hankkeita, jotka ovat kansainvälisiä, mutta myös kansallisia. Esimerkiksi ympäristöministeriön rahoittamassa SUOMI-hankkeessa työryhmä pohtii, miten Green Deal, eli EU:n kestävän kasvun ohjelma, jalkautuu yhteiskuntaan ja ilmastotyöhön.
Lilja-Rothsten nostaa esiin kuntien ja kaupunkien merkityksen ilmastotavoitteissa. Esimerkiksi Canemure-hankkeessa tehdään yhteistyötä maakunnissa ja kunnissa asiantuntijoiden kanssa edistämällä alueellista ilmastotyötä, jotta kunnista tulee hiilineutraaleja.
Ely-keskuksilla on Lilja-Rothstenin mukaan Suomen mittakaavassa merkittävä rooli ilmastotyössä. Ely-keskukset voivat antaa työkaluja, ohjeita ja tarjota asiantuntijatukea kunnille osaamisen vahvistamiseksi, esimerkiksi kaavoittamisen avuksi.
– Pirkanmaan ELY-keskus on tehnyt tiedon jalkauttamisen kannalta todella arvokasta työtä.
Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) laativat tällä hetkellä kunnille ohjeistusta, jonka avulla vahvistetaan ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista.
Kaiken keskiössä on asiantuntijaverkostojen laajentaminen. Lilja-Rothsten sanoo, että asiantuntijat vetäytyvät helposti oman vastuualueensa taakse, vaikka juuri nyt verkostojen luominen ja raja-aitojen kaataminen olisi äärimmäisen tärkeää.
– Tilanne on erittäin huolestuttava, koska ihmiset ovat tässä asiassa liian hitaita.
Tässä hän näkee Loimu ry:n roolin, joka voisi olla eri asiantuntijoiden kokoaminen yhteen sekä dialogin rakentaminen. Lilja-Rothsten muistelee lämmöllä, miten hän on omalla urallaan saanut Loimu ry:ltä apua asiantuntijuutensa soveltuvuuden kartoittamiseen.
– Ihmiset tarvitsevat politiikan ja teknologian lisäksi keskustelua myös tunteista, arvoista, asenteiden muokkaamisesta ja filosofiasta.
Suomi oli arktisen neuvoston puheenjohtajamaana 2017–2019. Tuolloin maa- ja metsätalousministeriössä työskennellyt Lilja-Rothsten vastasi arktisen resilienssin edistämisestä, yhdessä yhdysvaltalaisten ja ruotsalaisten kanssa.
– Pitäisi katsoa rohkeammin isoa kuvaa, keskustella strategiasta ja varautua erilaisiin tilanteisiin, joihin ilmastonmuutos meidät ajaa.
Lilja-Rothsten kertoo ajattelevansa paljon sitä, miten toimialat ylittävää yhteistyötä voisi vahvistaa ja miten ilmastokestävä yhteiskunta rakennetaan.
Myös ilmastoviestintä on avainasemassa. Maailma on tietoa täynnä, mutta aina sitä ei ole helposti saatavilla tai se on vaikeasti ymmärrettävässä muodossa.
– Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa ei kuvata auki sitä, mitä sen hillintä ja muutokseen sopeutuminen tarkoittavat konkreettisesti.
Lilja-Rothstenin mukaan on oleellista ymmärtää ilmastonmuutoksen riskien paletti, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan. Sopeutuminen on ratkaisujen maailman rakentamista.
– Meidän on varauduttava riskeihin, jotka ovat todellisia ihmisille, luonnolle, taloudelle ja elinkeinoelämälle. Samanaikaisesti on mietittävä, millaista elinkeinoelämää ja millaisia uusia työpaikkoja voidaan luoda, ja miten yhteiskunnalliset asiat ja luonnon prosessit voidaan kytkeä toisiinsa.
Tähän Lilja-Rothsten tarjoaa luontopohjaisia ratkaisuja (nature-based solutions), joilla tuotetaan samanaikaisesti ekologista, sosiaalista ja taloudellista hyötyä.
Viime vuoden marraskuussa Lilja-Rothsten piti puheen riskienhallinnan seminaarissa Ritarihuoneella. Siellä hän nosti esiin tekoälyn merkityksen yhtenä työkaluna ekokatastrofien torjumisessa.
– Meidän pitää hyödyntää tekoälyä, mutta loppujen lopuksi kyse on ihmisyydestä, mitä pitää kehittää, jotta ymmärrämme toisiamme.
Lilja-Rothsten haluaa synkistä aiheista huolimatta nähdä asioiden valoisia puolia.
– Me aikuiset olemme tapojemme orjia ja meitä painaa historian taakka. Nyt on tarve muuttua nopeasti. Tarvitsemme siihen rohkeutta ja luovuutta, jota voimme oppia nuorilta. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Luovuuttaan Lilja-Rothsten pääsee käyttämään Koneen säätiön rahoittamassa Lomonosov-projektissa, jossa käsikirjoitetaan vaelluskuunnelmaa. Tavoitteena on vahvistaa muutoksessa toimimista. Kuunnelma on kohdistettu kaikille suomalaisille, mutta erityisesti maanviljelijöille, metsänomistajille, vaeltajille, retkeilijöille ja metsästäjille.
– Kaikkien tulee kääriä hihat ja kantaa oma korsi kekoon.
Teksti ja kuvat: Johannes Roviomaa
Saara Lilja-Rothsten
Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry:n jäsen
Koulutus: Maatalous- ja metsätieteiden tohtori (2006), Filosofian maisteri (1999).
- Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan Resilienssi- ja Green Deal asiantuntija 2020
- Neuvotteleva virkamies ja arktinen vastuuvirkamies, Valtioneuvoston Ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinaatio ja toimeenpano, ilmasto-, kestävän kehityksen ja arktinen politiikka, Maa- ja metsätalousministeriö 2016-2019
- Luonnonvara-asiantuntija, Tapio Oy 2011-2016
- Ylitarkastaja METSO-ohjelmassa, Ympäristöministeriö 2010
- Tiedeasiantuntija ja asiantuntijasihteeri, ESFRI /European Strategy Forum for Research Infrastructures 2006–2009
- Tutkijana ja opettajana Oulun ja Helsingin yliopistossa 1994–2006
Harrastukset: Mökkeily ja puutarhanhoito, mökkijärven kunnostaminen, höyrylaivailu s/s Kalle Tihveräisellä, uiminen, kuorolaulu ja runojen kirjoittaminen.
Perhe: Kaksi lasta
