Teräsyhtiö SSAB ilmoitti tammikuun lopulla, että se tuo markkinoille fossiilivapaata terästä jo vuonna 2026.
SSAB:n uutinen oli iso paukku. Ilmastokysymyksiin profiloitunut entinen kansanedustaja ja nykyinen Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynenkin innostui.
”Tämä on heittämällä yksi parhaista ilmastouutisista Suomessa koskaan. Kiitos SSAB! Hattu päästä, Porilaisten marssi, torilla tavataan!”, Tynkkynen tviittasi.
SSAB:n hiilidioksidipäästöt ovat Suomessa noin seitsemän prosenttia kaikista päästöistä. Ruotsissa lukema on noin kymmenen prosenttia.
Maailmanlaajuisestikin innovaatio on merkittävä. Terästeollisuuden päästöt ovat noin seitsemän prosenttia koko maailman päästöistä.
SSAB:n sekä rautamalmintuottaja LKAB:n ja energiayhtiö Vattenfallin yhteishankkeen nimi on HYBRIT.
Jarmo Lilja on SSAB:n Raahen tehtailla projektipäällikkönä Energy4HYBRIT-hankkeessa, jossa tutkitaan fossiilivapaiden energialähteiden käyttöä teräksenvalmistuksessa.
Koronavirus on sekoittanut talouden sen verran pahasti, että Raahen tehtaillakin koko henkilöstö on lomautettu keväällä kolmeksi viikoksi. Lilja aloitti ensimmäisen oman lomautusviikkonsa pääsiäisen jälkeen.
– Totta kai koronavirus vaikuttaa lyhyellä aikavälillä, mutta ei se pitkässä juoksussa koko HYBRIT-hankkeen etenemiseen ainakaan nykytiedon valossa vaikuta. Suunnitelmat ovat jo pitkällä, hän sanoo.
HYBRIT-hankkeen takana ovat EU:n ilmastotavoitteet, Lilja kertoo. Pohjolassa tavoitteet ovat vielä erityisen kunnianhimoiset. Ruotsin koko teollisuus olisi tarkoitus saada hiilineutraaliksi vuoteen 2040 mennessä. Suomi on ilmoittanut pyrkivänsä hiilineutraaliksi jo vuonna 2035.
Teräs valmistetaan nykyään valtavankokoisissa, monta kymmentä metriä korkeissa masuuneissa, joissa hiilen ja hiilimonoksidin avulla rautamalmista pelkistetään metallia.
HYBRIT-teknologiassa masuunissa käytetyn koksin, eli kivihiilestä valmistetun hiilen, poltto korvataan fossiilivapaalla sähköllä ja vedyllä.
Sähköä tarvitaan paljon, eikä siitä saa tulla päästöjä. Tähän ongelmaan Lilja on hakemassa ratkaisua.
– Fossiilivapaata ja edullista sähköä on saatava Suomeen SSAB:n ja muun teollisuuden tarpeisiin. Sekä tuotanto- että sähkönsiirtokapasiteettia on vahvistettava. Tuotannon osalta kaikki hiilidioksidivapaat energiamuodot, kuten ydinvoima, tuulivoima ja vesivoima ovat osa ratkaisua, Lilja sanoo.
HYBRIT-hankkeeseen suhtauduttiin Liljan mukaan työpaikalla aluksi hieman hämmentyneesti. Pikkuhiljaa hiilivapaan teräksen ilmastovaikutukset ovat alkaneet valjeta.
– Olemme tästä innostuneita, ja ihmiset ovat kiinnostuneita. Tosissaan olemme tämän kanssa, hirveästi työtä on vielä edessä, Lilja sanoo.
Jo tänä vuonna Ruotsin Luulajaan on valmistumassa pilottilaitos, jossa uudella tekniikalla tehdään vedellä pelkistettyä rautaa. Vuonna 2026 on tulossa suurempi demonstraatiolaitos. Laitoksen sijaintipaikka on päättämättä.
Tämän jälkeen on tarkoitus vaiheittain korvata masuunit Suomessa ja Ruotsissa.
– Suomessa ensimmäinen masuuni menee kiinni vuonna 2030, Lilja sanoo.
Fossiilivapaan teräksen kehittämisessä on riskinsä. Hintaa ei vielä tiedetä.
– Oletuksena on, että se maksaa enemmän kuin teräksen valmistus nykyään, jos ei huomioida mahdollisia hiilidioksidin päästömaksuja. Fossiilivapaan sähkön hinta on ratkaisevassa roolissa.
HYBRIT ei ole SSAB:n ensimmäinen hanke, jolla on merkitystä ilmastotyössä. Lilja kertoo, että aikaisemmin yhtiössä on tutkittu hiilidioksidin talteenottoa eli CCS-tekniikkaa. SSAB on ollut myös mukana EU:n laajuisessa ULCOS-hankkeessa, jossa tutkittiin eri teknologiaratkaisuja hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi.
Eikä SSAB ole ainoa teräsyhtiö, joka pyrkii hiilineutraaliksi. Lilja kertoo, että myös muutama muu merkittävä teräsyhtiö Euroopassa on ilmoittanut omista hankkeistaan, jotka pohjaavat samaan periaatteeseen kuin HYBRIT -teknologia.
– Fossiilivapaa teräs luo uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille metalliyrityksille omassa liiketoiminnassaan ja tuotekehityksessä, Lilja sanoo.
Lilja toteaa olevansa teknokraatti. Hän uskoo, että teknologialla on ratkaiseva rooli ilmasto-ongelman hoidossa, mutta ei sen varaan voi kuitenkaan kaikkea laskea.
– Valtioiden pitää toimia hyvässä yhteistyössä globaalien ratkaisujen löytämiseksi. Energiakysymykset ja hiilinielujen ylläpito sekä kasvattaminen ovat ne asiat, jotka pitää hoitaa.
Yhteiskunnan olisi myös hyvä olla mukana auttamassa yrityksiä teknologian kehittämisessä, Lilja toivoo.
– Tämä ei ole ilmaista ja aikataulu on tiukka. Toivoisin, että yhteiskunta tulisi vastaan esimerkiksi käsittelemällä lupa-asiat nopeammin.
Teksti: Anssi Koskinen
Jarmo Lilja
Jarmo Lilja harrastaa muun muassa paljasjalkajuoksua.
- diplomi-insinööri, prosessimetallurgia, TKK 1990
- SSAB:n Raahen terästehtaan prosessikehityspäällikkö
- Tekniikan akateemiset TEKin jäsen
- harrastuksena hifilaitteet, musiikin kuuntelu ja paljasjalkajuoksu
- naimisissa, kaksi aikuista lasta
