Pauli Immonen, lentäjä ja pappi, on työskennellyt rauhanturvaajana, lentäjänä ja avustustyöntekijänä sodan, kuivuuden, nälänhädän ja absoluuttisen köyhyyden keskellä.
Tällä hetkellä Immonen asuu Sveitsissä ja työskentelee ilmailuasiantuntijana Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Maailman ruokaohjelman eli WFP:n yhteisessä yksikössä. Työssään Immonen muun muassa koordinoi covid-19-lääkkeiden ja muiden tarvikkeiden kuljetuksia ympäri maailmaa.
WFP on maailman suurin humanitaarisen avun järjestö, joka palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla lokakuussa. Maailman ruokaohjelmalla on yli 15 000 työntekijää, jotka tekevät työtä yli sadassa maassa.
Immosen mielestä rauhanpalkinnon myöntäminen WFP:lle on ”vahva viesti multilateralismin puolesta”. Sillä tarkoitetaan monenkeskistä yhteistyötä ja päätöksentekoa.
YK syntyi toisen maailmansodan jälkeen, kun maailman jälleenrakentamiseksi oli kansainvälisen yhteistyön tarve. Nyt jos koskaan, 70 vuotta myöhemmin, ihmiskunta tarvitsee YK:ta, yhteistyötä ja elämän suojelemista maailman vaikeimmissa olosuhteissa.
Punainen Risti jakaa maailman katastrofit kahteen: luonnon aiheuttamiin katastrofeihin – tulvat, tsunamit, kuivuus ja maanjäristykset – ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin – sodat, aseelliset konfliktit ja levottomuudet. Ilmastonmuutos lisää molempien katastrofien syntymisen riskejä.
Immonen työskenteli avustustyöntekijänä Darfurin konfliktissa, joka käynnistyi Sudanissa vuonna 2003. Tuolloin maaperän kuivuudesta johtuvat ongelmat kärjistyivät aseelliseksi konfliktiksi, jossa on kuollut 300 000 ihmistä ja yli kaksi miljoonaa on joutunut pakemaan kodeistaan. Väkivalta jatkuu yhä edelleen.
Immonen järkyttyi Kalma-nimisellä valtavalla pakolaisleirillä siitä, millaisten olosuhteiden keskellä ihmiset joutuivat elämään: nälänhätää, janoa, köyhyyttä, aliravitsemusta.
– Maanjäristykset tai tsunamit eivät synnytä sotia. Ympäristön muutokset, joista aiheutuu kuivuutta ja nälänhätää, ovat selkeitä syitä sodan syttymiselle, kertoo Immonen.
Ihmisen ja luonnon aiheuttamien katastrofien ajatellaan usein tapahtuvan erillään, vaikka ne ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
– Kuivuus ja nälänhätä pakottavat ihmisiä pakenemaan maastaan, ihmiset hukkuvat Välimereen. Sotaa pakenevat joutuvat etsimään uutta asuinpaikkaa ja kotia. Tästä seuraa se, että Euroopassa nousee nationalismi, summaa Immonen.
Koko maailmaa koskevat ongelmat eivät katoa itsekseen. Ne vaativat poikkeuksellisia ponnisteluja myös ihmisiltä, jotka työskentelevät ääriolosuhteiden keskellä. Covid-19 ja ilmastonmuutos ovat ongelmia, jotka koskevat koko ihmiskuntaa.
– Suuri osa maailman ongelmista on globaaleja, joten niihin on myös etsittävä globaaleja ratkaisuja.
– Ajatus, että Suomi voi itsekseen saada ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, on harhaa. Vaikka covid-19 saataisiin Suomessa kuntoon, se ei auttaisi mitään, mikäli se jyllää muualla maailmassa vielä pitkään.
Avustustyöntekijöiden työ on usein hyvin hektistä. Kun avuntarve on kriittisin, on toimittava nopeasti. Tällöin avustusjärjestöjen työntekijät kaivavat Excelin esiin ja suunnittelevat lentokoneiden lastaamisen ja lentoreitit avuntarpeen mukaan.
– Jos perustarpeet, kuten vesi, ruoka, terveys tai turvallisuus eivät ole kunnossa, on turha tavoitella muita asioita, Immonen perustelee.
Koronapandemia on vaikeuttanut järjestön avustustyötä, kun esimerkiksi lentoliikenne on ollut välillä täysin pysähdyksissä.
Immonen nostaa esiin keskiajalla eläneen italialaisen munkki Franciscus Assisilaisen opetukset, jonka mukaan hyvän elämän edellytyksenä on sopusointu luonnon kanssa.
– Jos Luojan asialla ollaan, on pakko olla myös luomakunnan asialla. Kirkko on perinteisesti opettanut lähimmäisenrakkautta, sosiaali- ja yhteiskuntavastuuta, mutta ei tarpeeksi ympäristövastuuta.
Immonen on työskennellyt myös rauhanturvaajana konfliktialueilla.
– En usko, että avustustyöntekijät ovat sen vahvempia kuin ketkään muutkaan. Enemmänkin on halu ja motiivi tehdä asioita.
Immonen muistelee, kuinka hän vuonna 2005 käveli Pakistanin maanjäristysten jälkeen rauniotalojen keskellä. Hän katseli tuhoutuneita koteja ja purskahti itkuun. Tuhansien ihmisten kohtaama painajainen tiivistyi yhteen näkymään.
– Näin ainoastaan yhden lenkkikengän maassa. Ajattelin, että lapsi, jolle tossu kuuluu, on joko kuolleena talossa tai joutunut pakenemaan.
– Maailma on täynnä karmeita ja absurdeja juttuja. Minua motivoi se, että ihmiset saavat kuitenkin myös apua. Olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on merkitystä.
Immonen on lentäjänä kuljettanut ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita ympäri maailmaa ihmisille, jotka tarvitsevat niitä eniten. Suurin lentokone, jota hän on ohjannut, on Airbus A320, jonka kyytiin mahtuu noin 150 matkustajaa.
Immosen uralle on mahtunut myös ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä työnkuvia. Hän työskenteli 2016–2018 Geneven lentoasemalla uusiutuvien polttoaineiden parissa.
Tuolloin Geneven lentokentän tavoite oli olla maailman ensimmäinen lentokenttä, joka siirtyisi käyttämään biopolttoaineita. Projekti tyssäsi kuitenkin rahoituksen puutteeseen.
– Uusiutuvat polttoaineet oli ala, jota en aikaisemmin tuntenut. Ymmärsin, miten suuri potentiaali sillä voisi olla. Teknologia on jo valmiina ja sen voi helposti kopioida kaikkialle.
Immonen kertoo, että ilmailu on historiallisesta näkökulmasta katsoen rauhantyötä. Hän pitää ilmailun suurimpana ongelmana lentoliikenteen globaalia verovapautta, joka ulottuu myös polttoaineisiin.
Lentokonepolttoaineiden verovapaus perustuu vuonna 1944 Chicagossa allekirjoitettuun siviili-ilmailun yleissopimukseen. Toisen maailmansodan keskellä laaditun sopimuksen tarkoitus oli helpottaa maiden välistä yhteistyötä ja rakentaa ilmailun avulla kansojen välille siltoja.
– Silloin ei tiedetty ympäristöongelmista. Tuolloin natsit olivat ongelma.
Lentoliikenteen tulevaisuuden pitää muuttua Immosen mukaan nopeasti, ja lentoyhtiöiden on laadittava ympäristöohjelmia sekä kompensoitava päästöjään.
– Uudet teknologiat, kuten vety- ja sähköpohjaiset ratkaisut pitäisi valjastaa rekkojen, laivojen, junien ja yksityisautojen käyttöön. Uusiutuvia polttoaineita tulisi käyttää lentoliikenteeseen.
Teksti: Johannes Roviomaa
Kuvat: Pauli Immonen
Pauli Immonen, YK:n ilmailukonsultti, teologian maisteri, ammattilentäjä, Suomen kirkon pappisliiton jäsen
Syntynyt vuonna 1967 Raumalla
Lentäjänä ja lentotoiminnanjohtajana MAF (Mission Aviation Fellowship), 1995–2005.
Kansainvälisen Punaisen Ristin (ICRC) Projektipäällikkönä, 2005–2008.
IFRC:n Ilmaisuasiantuntija, 2008–2011.
NGA:n (Nordic Global Airlines), Vice President 2011–2014.
Geneven lentoasemalla biopolttoaineiden kehityspäällikkö 2016–2018
GetJet Airlinesin lentäjänä, Airbus A320, 2019–2020
Harrastukset: Alpeilla vaeltelu, mökkeily
Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista lasta
