Tampereen korkeakouluyhteisön yliopistopastori Risto Korhosen työ on tukea yliopiston oppilaita ja henkilökuntaa. Nyt jos koskaan keskusteluavulle ja luottamuksen rakentamiselle on huutava tarve, johon myös kirkko varautuu.
Papin ammatissa kasvokkainen vuorovaikutuksen merkitys on keskeinen osa työtä. Korhonen on olosuhteiden pakottamana ottanut digitaalisen harppauksen ja siirtynyt työskentelemään kotoaan käsin etänä.
Yliopiston tilat pysyvät hallituksen määräyksestä suljettuna todennäköisesti kesään saakka, kenties pidempään.
Korhosen työnantaja on Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Fyysisesti hänen työnsä tapahtuu Tampereen yliopiston keskustakampuksella. Korhonen on ollut nykyisessä työssään oppilaitospappina vuodesta 1996 lähtien.
– Edustan kirkon oppilaitostyöntekijöiden valtakunnallisessa verkostossa senioriteettia. Ensi vuonna, jos Luoja suo, minulla on 25-vuotistaiteilijajuhla.
Korhonen vastaa oppilaitostyöntekijöiden tiimistä, johon kuuluu Tampereen seudulla hänen lisäkseen pappeja ja diakonityöntekijä. Hän kohtaa lukuvuoden aikana satoja opiskelijoita ja yliopistohenkilökunnan jäseniä. ”Viidestä viiteentoista opiskelijaa ja henkilöstöä keskimäärin saman verran päivässä”, kertoo Korhonen.
Monille opiskelijoille on tärkeää, että yhteys pappiin säilyy läpi lukuvuoden. Korhonen auttaa opiskelijoita myös löytämään verkostoja ja oman paikkansa yhteisössä.
– Tampere on onneksi Suomen mittakaavassa tarjonnaltaan hyvin runsas. Erilaisia ryhmiä löytyy kaikille ihmisille.
Opiskelijoita tulee Tampereelle ympäri Suomea, ja kaupunki on tunnetusti hyvin opiskelijamyönteinen. Kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä kuitenkaan ole luotettavia aikuisia lähellä heidän muuttaessaan uuteen kaupunkiin.
– Olen monelle opiskelijalle vähintään isoveljen tai jollekin isän kaltainen tukihenkilö.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n hyvinvointitutkimusten perusteella opiskelijoiden mielenterveyden uhkana on yksinäisyys ja sosiaalisten kontaktien puute.
Tilannetta vaikeuttaa entisestään maailmanlaajuinen koronapandemia, joka rajoittaa ihmisten elämää monella tavalla. Kotioloihin rajoittuneesta arjesta on tulossa uusi normi. Huolta on erityisesti opinnoista, toimeentulosta ja henkisestä jaksamisesta. Kukaan ei varmuudella tiedä, mihin suuntaan pandemia kehittyy.
Korhosen reagoi työllään näihin, mutta hänen toimenkuvaansa kuuluvat myös perinteisen kirkon tehtävät, elämänkatsomuksellinen työ ja hartauselämän mahdollistaminen. Häntä pyydetään usein myös vihki- tai kastepapiksi, koska hän on tuttu kasvo korkeakouluyhteisössä.
– Olen leikillisesti sanonut, että työhöni kuuluu kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä, mutta ei kansantanhuja.
Ilmastonmuutos näkyy Korhosen työssä suoraan ja välillisesti. Ilmasto- ja ympäristöön liittyvien kriisien merkitys korostuu opiskelijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa.
– Ilmastonmuutos huolestuttaa monia opiskelijoita. Erityisesti nuorten aikuisten opiskelijoiden kokema ilmastoahdistus on teema, jonka kohtaan hyvin usein.
Viime vuonna Korhonen oli järjestämässä opiskelijoille suunnattua vertaistukiryhmää, jota fasilitoi ympäristöteologi Panu Pihkala yhdessä YTHS:n kanssa. Kokoontumispaikkana oli kampuskappeli, jossa kymmenhenkinen ryhmä kokoontui.
– Työskentely oli hyvin tärkeää heille, jotka sitoutuivat ryhmään osallistumiseen.
Korhonen uskoo, että kirkon tarjoamalle avulle on tulevaisuudessa kasvava tarve koronapandemian pitkittyessä.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on asettanut kunnianhimoisen ilmastotavoitteen. Kirkko pyrkii olemaan hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.
– Se on vielä tässä vaiheessa strategialinjaus, mutta käytännön askeleita tavoitteiden toteuttamiseksi on asetettu jo paljon.
Työmatkat Korhonen liikkuu autolla, mutta pyrkii vastaisuudessa suosimaan julkisia kulkuneuvoja. Seurakuntayhtymällä on myös sähköpolkupyöriä, joita voi lainata. Lisäksi suunnitelmissa on hankkia lisää uusiutuvilla energialla kulkevia autoja. Seurakunnan leirit pyritään toteuttamaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Kuljetusten päästöjä vähennetään ja hävikkiruokaa jaetaan diakonipalvelun kautta eteenpäin.
– Ilmastotavoitteissa kirkon kriittisin kohta liittyy erilaisiin kiinteistöihin, joita on ympäri Suomea.
Korhosen mukaan kristillisistä arvoista voi ottaa oppia myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ihmiskunnan on löydettävä kohtuullisuuden tielle. Kirkon yksi tärkeimmistä tehtävistä on luoda toivoa toivottomuuden keskellä.
– Ilmastonmuutos on globaali teema. Kirkko on perinteisesti kantanut huolta myös kehittyvistä maista. Hyvinvoivan pohjoisen valinnat arjessa vaikuttavat suoraan niihin maihin, joissa tuotteita valmistetaan.
Korhonen korostaa, että ilmastonmuutos tuo esiin kauhukuvia elämän rajallisuudesta ja kuoleman läheisyydestä, mutta se ei kuitenkaan ole kirkon sanoman lopullinen totuus, vaikka teemat ovat läsnä uskonnossakin. Takana on toivoa.
– Meidän tehtävämme – osana luontoa ja luomakuntaa – on ylläpitää mahdollisimman suotuisia elämän olosuhteita ja suojella elämän monimuotoisuutta. Valintojen takana olevat arvot tulee koko ajan puntaroida.
Korhonen nostaa esiin Paavi Franciscuksen Maan päivänä, 22. huhtikuuta pitämän puheen, jossa hän sanoi: ”Jumala antaa anteeksi aina, ihminen joskus – luonto ei koskaan.”
– Jollakin aikavälillä ihminen joutuu kohtaamaan seuraamukset siitä, miten on kohdellut maapalloa.
Korhonen tapaa työssään paljon nuoria, joissa hän näkee toivon kipinöitä.
– Kansallisen kilpailukyvyn tai globaalin kasvun ylläpitäminen ei ole nuorille ykkösvaihto. Työ ei ole määrittelemässä koko heidän elämänsä sisältöä.
Korhonen ajattelee, että ilmastonmuutoksen edetessä kirkon perussanoma tulee lähemmäksi ihmistä.
– Luonnossa liikkumisella, lintujen laulun kuuntelulla, kukkien aistimisella on hyvin suuri mielenterveydellinen vaikutus.
– Kirkon tulee olla tiedostava, aktiivinen ja notkea sekä tarjota keskustelumahdollisuus ihmiskunnan kohtaloa koskevissa kysymyksissä.
Teksti ja kuvat: Johannes Roviomaa
Risto Korhonen, yliopistopastori, Suomen kirkon Pappisliiton jäsen (Kirkon Akateemiset, AKI).
Kirkon Akateemiset (AKI) on kattojärjestö, johon kuuluvat Suomen Kanttori-urkuriliitto, Suomen kirkon Pappisliitto ja Suomen teologiliitto.
Henkilötiedot: Syntynyt vuonna 1958, Hämeenlinnassa
Koulutus: Teologian kandidaatti, Helsingin yliopisto
Suomen Lähetysseura, kotimaan työssä 1988–1990, Seurakuntapastorina Tampereella 1991–1996, johtavana oppilaitosteologina vuodesta 1996 lähtien. Kirkon työnohjaaja 2011–
Harrastukset: Musiikki, lukeminen, luonto- ja kuntoliikunta, järjestötoiminta
Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
