– Työ on perusoikeutemme. Työn kautta toteutamme itseämme ja saamme arkeemme merkityksellisyyttä ja osallisuuden kokemusta. Jokaisella on kykyä ja osaamista, jota käyttää työelämässä, vaikka ei välttämättä sataprosenttisesti, kertoo kehittämiskoordinaattori Anne Korhonen Vates-säätiöstä.
Vates-säätiö tekee työtä vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten ihmisten yhdenvertaiseksi työllistymiseksi. Korhosen mielestä on yhteiskunnallisten varojen ja ihmisten potentiaalin haaskausta, jos kykyjään ei pääse hyödyntämään. Moni koulutusta saanut vammainen tai osatyökykyinen ihminen tekisi mielellään töitä, maksaisi veroja ja olisi kokonaisvaltaisesti osallinen yhteiskunnassamme.
Jokainen meistä on joskus osatyökykyinen
Osatyökykyisyyden syy voi olla jokin vamma, pitkäaikaissairaus tai vakavasta sairaudesta tai elämäntilanteesta toipuminen. Sopivasti mukautetussa työssä osatyökykyinen voi silti olla täysin työkykyinen. Osatyökykyisen työntekoa tuetaan mukauttamalla työtahtia, työtehtäviä, työaikaa tai työpistettä ja -ympäristöä. Osatyökykyinen on itse paras asiantuntija kertomaan, millaiset ratkaisut edistävät työskentelyä. Tarvittaessa apuna voi olla valmennusammattilainen.
Anne Korhonen toivoo, että työnantajat eivät tuijottaisi liikaa suoritettuja tutkintoja, vaan pyrkisivät arvioimaan, mitä ihminen osaa ja onko hän halukas oppimaan lisää.
Työnantajien puolella Anne Korhonen on havainnut kasvanutta kiinnostusta sosiaaliseen vastuuseen ympäristövastuun vanavedessä. Yksi osa sosiaalista vastuuta on monimuotoisuus, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi osatyökykyisten rekrytointia ja heidän tarpeidensa huomioimista.
– Meistähän kuka tahansa voi olla jossain vaiheessa osatyökykyinen esimerkiksi psyykkisen kuormituksen, stressin tai vaikean elämäntilanteen takia, Korhonen huomauttaa.
Anne Korhonen toivoisi, että työnantajat eivät tuijottaisi liikaa suoritettuja tutkintoja, vaan pyrkisivät arvioimaan, mitä ihminen osaa ja onko hän halukas oppimaan lisää.
– Esimerkiksi Helsingin kaupunki on saanut hyviä kokemuksia siitä, miten anonyymi rekrytointi, jossa nimi ja sukupuoli on poistettu, on johtanut siihen, että hyvin erilaisia ihmisiä on työllistynyt. Tämä voisi olla yksi tapa saada hyvät tyypit ja tekijät esille.
Osatyökyky hallitusten agendalla tuottaa tulosta
Huoltovaje on herättänyt suomalaiset poliitikot huomaamaan, että monenlaisia työntekijöitä tarvitaan, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa pystytään ylläpitämään. Suomessa osatyökykyisten työllistäminen on ollut vahvasti jo neljän hallituksen agendalla.
Korhonen kertoo, että myös nykyiset hallituspuolueet ovat sitoutuneet edistämään osatyökykyisten työllistymistä ja käynnissä onkin merkittävä työkykyohjelma. Se on ministeriöiden (STM, TEM, OKM) laaja kokonaisuus, joka sisältää koulutuksen, palvelujärjestelmän, valmennuksen ja työelämän eri osa-alueiden kehittämistä. Ohjelman myötä valmennukselliseen ja ohjaukselliseen osaamiseen panostetaan. Erilaisia työllistämismalleja hyödyntäviä yhteiskunnallisia yrityksiä tuetaan ja valmisteilla on esimerkiksi valtionyhtiö Työkanava Oy:n toiminnan rakentaminen. Se tarjoaisi työtä vaikeasti työllistyville osatyökykyisille ennen siirtymistä avoimille työmarkkinoille.
Ponnistuksista huolimatta tiedontarve on edelleen valtava. Osatyökykyisten ja vammaisten ihmisten tilanteita ohjaavilla ammattilaisilla samoin kuin työnantajilla voi Korhosen mukaan olla puutteellista tietoa vammaisten tai osatyökykyisten työelämäpalveluista ja -tuista.
– Jos ihmisellä on esimerkiksi kehityksellistä tai fyysistä vammaa, hyvin helposti lähdetään poluttamaan häntä helpoimmalle polulle. Suositellaan eläkettä, lähdetään etsimään valmentavaa koulutusta tai mietitään mukautettuja opintoja ja kevyempää polkua, vaikka todellisuudessa osaamista ja kykyjä olisi.
Ongelmana on, että polku alkaa viettää kauemmas työelämästä.
– Usein käy niin, että ei nähdä ihmisen osaamista, vaan enempi vaikeudet ja ongelmat. Jos ihminen poluttuu peruskoulusta lähtien erilaiselle, vähän liian helpolle työelämä- ja koulutuspolulle, ei hän välttämättä saa aitoja työelämäkokemuksia.
Korhosen mukaan tiedonpuute vaihtoehdoista ja esimerkiksi opinto-ohjauksesta uupuva erikoisosaaminen johtavat siihen, ettei ihmisen tarpeita tunnisteta oikein.
– Esimerkiksi peruskoulun TET-jaksot järjestetään vammaisille ihmisille usein oppilaitosympäristössä. Pitäisi mahdollistaa ihan kaikille tuntuman saaminen aitoon työelämään ja kokemusta siitä, pystynkö tähän.
Konkreettista sujuvuutta tuovat esimerkiksi kaupungin tai kunnan vammaispalveluiden tarjoamat kuljetukset työelämäharjoitteluihin esimerkiksi rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuvalle. Kaikki kunnat eivät tällaisia palveluja tarjoa ja Korhosen mukaan se on epätasa-arvoista.
Osatyökykyisten heikko työllisyysaste on monen maan ongelma
Miten hyvin Suomessa on hyödynnetty osatyökykyisten potentiaali? Korhosen mukaan vammaisten ihmisten ja osatyökykyisten työllisyysaste on liian matala.
Tarkkaa tilastotietoa Suomen tilanteesta ei ole tarjolla, koska osatyökykyisyydelle ei ole yksiselitteistä määritelmää tai diagnosointia, eikä kattavaa tutkimusta ole Suomessa tehty. Kansainvälisten tilastojen mukaan työllisyysaste vammaisilla ihmisillä on arviolta 15–17 prosenttia ja esimerkiksi kehitysvammaisilla 3–5 prosenttia. Suomessa kehitysvammaisista arvioidaan olevan työssä 2–3 prosenttia. Työllistymistä helpottaisivat sujuvammin saatavilla olevat tukipalvelut.
– Palvelujärjestelmä on monimutkainen. On vaikea hahmottaa, mistä apua saa, Korhonen sanoo.
Yhdelle oikea taho on opiskelijaterveydenhuolto, toiselle perusterveydenhuolto, kolmannelle työterveyshuolto, sosiaalitoimi tai vaikkapa TE-toimi. Osatyökykyisen valmennus- ja ohjauspalvelut ovat nekin Korhosen mukaan hajallaan. Opinto-ohjaajia on oppilaitosten palveluksessa. Kunnilla on tarjolla työllisyys- ja vammaispalveluja sekä työvalmentajia. Kelasta on mahdollista saada työllistymistä edistävää ammatillista koulutusta, joka sisältää työhönvalmennuksen ja työkokeilun. TE-hallinnon palvelut kuten työhön valmennus ja uraohjaus ovat vuorostaan tarjolla työttömälle osatyökykyiselle.
Ilahduttavaa sen sijaan on se edistys, jota on ehtinyt tapahtua niinä kahdeksana vuotena, jotka Korhonen on ollut töissä Vates-säätiössä. Osatyökykyisten työllistyminen on noussut yhä suuremmaksi kehityskohteeksi valtakunnan politiikassa.
Teksti: Iida Ylinen
Kuva: Lehtikuva
Yksilön ominaisuudet ylikorostuvat usein osatyökykyisiä tai vammaisia koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Vikoja, vammoja tai haittoja koskevan tarkastelun sijaan on tärkeä arvioida enemmän yhteiskunnan, työnantajien, työympäristöjen sekä työtehtävien ominaisuuksia, sillä työllistyminen ei ole pelkästään työntekijän ominaisuuksista riippuva asia. On aivan olennaista huomioida, millä tavoin yhteiskuntamme ja sen työmarkkinat ovat valmiita ottamaan vastaan osatyökykyisiä.
Esimerkiksi on tilanteita, joissa työkyvyttömyys voi johtua ensisijaisesti työympäristön asenteista ja työntekijälle epäsopivista työtehtävistä, vaikka ihmisen taidot ja ominaisuudet olisivat ns. kunnossa. Sama koskee myös ohjausta koulutukseen: henkilön mahdollisuudet opiskella omien mielenkiinnon kohteidensa mukaan ja rakentaa palkitseva työura eivät saa kaatua muiden ihmisten ennakkoluuloihin tai -odotuksiin.
Miika Sahamies, kuva Liisa Takala
