Elvytysrahat on sidottava kolmen vuoden kuluessa sinänsä hyviin tarkoituksiin, sanatarkasti muun muassa ”vihreisiin hankkeisiin, digitalisaation ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden edistämiseen”. Niiden maksatukset ja käyttö jatkuvat kuitenkin pidempään.
Esimerkiksi Espanjan viranomaiset epäilevät, kykeneekö maa käyttämään saamansa rahamäärän järjellisesti.
Toki finanssikriisin aikana rahaa meni muutamaan maahan enemmän kuin 10 prosenttia bkt:stä. Se oli kuitenkin lainaa, joka takasi ainakin jonkinlaisen rahankäytön moraalin. Monet silloin tuetut maat ovatkin jo maksaneet merkittävissä mitassa lainaansa takaisin.
Vähintä mistä nyt tulisi pitää huolta on, etteivät paljon tukea saavat maat käytä saantoaan kilpailuneutraliteetin tai ”level playing field” -periaatteen loukkaamiseen. EU:n idea on yhteiset, rajattomat ja reilut sisämarkkinat. Niitä ei pitäisi nyt horjuttaa valtavilla valtiontuilla. Komission luvalla nuo pelisäännöt on ainakin ensi heinäkuuhun saakka pantu syrjään.
Elvytystoimien säädösten valmistelussa parlamentti on lupailemassa elvytystukea myös yksityisille yrityksille, jopa niiden käyttöpääomaan. Tästä seuraa vaara, että tuotantoa ja investointeja alkaa virrata maihin, jotka pystyvät tukemaan yrityksiä muita radikaalisti enemmän. Jo nyt on esimerkkejä siitä, että Suomestakin siirretään toimintoja itäiseen Keski-Eurooppaan. Sinne on tulossa rahaa.
Vaikka pidän yhteisvastuullista avustuksiin perustuvaa elvytys-/lahjapakettia huonona, se toteutunee. Ratkaisematta on kuitenkin vielä, miten yhteinen velka maksetaan takaisin. Ainakin osa kaavaillaan maksettavaksi EU:n uusilla omilla veroilla, kuten muoviverolla, digiverolla, transaktioverolla, hiilirajaverolla, päästökaupan laajentamisella jne. Toisen osan jäsenmaat maksaisivat korotettuina jäsenmaksuina tulevien vuosien kuluessa.
Periaatteessa jotkut näistä veroista ovat ihan järkeenkäypiä, mutta eivät kaikki. Kaiken lisäksi hyväksyttävissäkin olevien verojen mahdollinen käyttöön ottaminen on kuitenkin suuri periaatteellinen asia.
Verotusoikeuden antamista EU:lle ovat tervehtineet innolla muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholz. Äskettäin myös EKP sanoi tämän ääneen.
EU:lle myönnettävissä verotusoikeuksissa on kysymys samalla integraation syventämisestä. Vaatimus EU-veroista tarkoittaa myös EU:n yhteisiä menoja, sitten budjettia ja valtiovarainministeriötä. Jälleen kerran EU:n suunnan tulee ratkaisemaan Saksa. Jos se asettuu tukemaan tällaisia askeleita, asiasta tulee vakava kädenvääntö EU:n sisällä.
Kun Saksa asettui kesällä tukemaan yhteisvastuullista elvytyspakettia, ratkaisun takana oli ilmiselvästi pelko euron kaatumisesta. Saksa hyötyy eurosta valtavasti, toisin kuin monet muut euromaat. Jos suuret apupaketitkaan eivät riitä EU:n talouskurimuksen voittamiseen, yhteisen finanssipolitiikan ajatus saattaa vahvistua. Jo tänään pidemmät ja lyhyemmät askeleet tähän suuntaan ovat monien EU-maiden tavoitteena.
Sille tielle en lähde. EU:ssa on valtavasti kesken jäänyttä tai huonosti suoritettua tekemistä siinä, mitä varten se nykymuodossaan on olemassa.
Mauri Pekkarinen, Euroopan parlamentin jäsen
Kuva Marc Dossmann, © Euroopan unioni, 2019, lähde EP
