Suvereniteetti merkitsee ylintä päätös- ja tuomiovaltaa tietyllä maantieteellisellä alueella. Brexitin avulla Yhdistynyt kuningaskunta palautti lainsäädännöllisen itsenäisyytensä. Itsenäisyyden avulla britit voivat määritellä itselleen omiin maantieteellisiin, ilmastollisiin ja kulttuurisiin erityisolosuhteisiinsa sopivat lait ja säädökset vailla ylikansallista EU-pakkopaitaa.
Mahdollisuus tehdä omia itsenäisiä päätöksiä ilman velvoitetta mukautua yhteiseen EU-rintamaan on hyödyttänyt jo konkreettisesti brittejä. Yhdistyneen kuningaskunnan koronarokotehankinnat sekä väestön rokottaminen on onnistunut huomattavasti paremmin kuin Euroopan unionilla. EU:n pääneuvottelijana brexit-neuvotteluissa toiminut ranskalainen Michel Barnier onkin todennut, että Britannian rokotemenestys todistaa, että yksittäiset valtiot osaavat toimia nopeammin kuin kömpelö ja tehoton EU.
Itsenäisyys on myös tärkeä kansallisen identiteetin pilari. Brexit varmisti sen, että brittiläinen identiteetti luo siteen Yhdistyneen kuningaskunnan maa-alueen ja sen asukkaiden välillä myös tulevaisuudessa. Brexitin ansiosta oma maa on jotain ainutlaatuisen tärkeää briteille. He ovat paitsi vastuussa oman maansa tulevaisuudesta, niin saavat myös poimia sen hedelmät itselleen.
Brexit todisti, että Euroopan unionista on mahdollista erota. Jouluaattona 2020 päättyneet sopimusneuvottelut EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä puolestaan todistivat, että EU-jäsenmaiden kanssa on mahdollista käydä kauppaa ilman tullimaksuja ja kiintiöitä ilman, että on sidottu EU-jäsenmaksuihin, EU-lainsäädäntöön ja EU-tuomioistuimen tuomiovaltaan.
Itsenäisyys ei ole yhteistyön vastakohta. Brexit palautti briteille kauppapoliittisen itsenäisyyden, mikä antaa heille mahdollisuuden kehittää kauppasuhteitaan Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa. Monet brexitin kannattajat korostivatkin, että EU oli Yhdistyneelle kuningaskunnalle hidaste maailmanlaajuisten taloussuhteiden rakentamisessa.
Yhdistynyt kuningaskunta on yhä halukas tiiviiseen kansainväliseen taloudelliseen yhteistyöhön. Valitettavasti EU-poliitikot ovat halunneet rankaista brittejä EU-eron vuoksi. Byrokraattinen EU-koneisto pelkää, että brittien menestys EU:n ulkopuolella rohkaisisi yhä useampia jäsenvaltioita eroamaan, mikä merkitsisi koko EU-valtiohankkeen loppua.
Valitsemalla brexitin britit osoittivat, että he eivät halunneet maansa alistuvan yhdeksi Euroopan unionin osavaltioksi. He olivat jo nähneet, kuinka EU oli muuttumassa uusien perussopimusten hyväksymisen ja yhteisvastuun lisääntymisen myötä keskusjohtoiseksi valtioksi. Brittejä odotti yhä kasvava maksuosuus alati kriisiytyvässä EU:ssa.
Yhdistyneen kuningaskunnan ei enää tarvitse maksaa vuotuista EU-jäsenmaksuaan, joka vuonna 2019 oli noin 16,5 miljardia euroa, mistä nettomaksua oli noin 10,8 miljardia euroa. Brittien ei luonnollisesti tarvitse ottaa osaa myöskään EU:n elvytysrahastoon, jossa heidän maksuosuutensa olisi aikaisempien EU-budjettipolitiikan suuntaviivojen mukaan ollut noin 160 miljardia euroa.
Suomen kannalta merkittävää on, että brexitin ansiosta eurooppalaiseen yhteistyöhön syntyi vaihtoehto EU:lle. Suomen etujen ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta brittien tarjoama, valtioiden poliittiseen itsenäisyyteen ja vapaakauppaan perustuva, vaihtoehto olisi huomattavasti parempi kuin EU:n keskusjohtoinen ja byrokraattinen valtiohanke. Suomen kannalta merkittävää on, että brexitin ansiosta eurooppalaiseen yhteistyöhön syntyi vaihtoehto EU:lle. Suomen etujen ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta brittien tarjoama, valtioiden poliittiseen itsenäisyyteen ja vapaakauppaan perustuva, vaihtoehto olisi huomattavasti parempi kuin EU:n keskusjohtoinen ja byrokraattinen valtiohanke. Suomen onkin valmistauduttava seuraamaan brittien tietä ja pelastamaan oman itsenäisyytensä.
Laura Huhtasaari
Kuva: Jan van de Vel, © Euroopan unioni 2021, lähde EP
