Ensinnäkään meillä ei ole varmuutta siitä, ovatko hiilitullit sovitettavissa yhteen WTO-säännöstön kanssa ja jos ovat, niin miten. Emme myöskään tiedä, mitkä ovat mahdolliset kolmansien maiden vastatoimet, jos ja kun EU ottaa hiilitullit käyttöön. Hiilitulleista jäsenmaa ei myöskään saa kantopalkkiota, kuten muista tulleista. Toisin sanoen, Suomi ei saisi keräämästään tullista mitään ja kaikki tilitettäisiin EU:lle.
Vielä isompi kysymys on, miten hiilitullit lasketaan. Jos kyseessä on yksinkertainen tuote, kuten sementti, laskeminen voi vielä onnistua. Jos kyseessä on kone tai vaikkapa tietokone, johon komponentteja tulee eri puolilta maailmaa ja se kootaan vaikkapa Kiinassa, miten voidaan luotettavasti arvioida koneen valmistamisesta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt? Entäpä oman teollisuutemme puolivalmisteet, joita se ostaa kolmansista maista. Käykö niin, että vahingoitamme omaa teollisuuttamme? Teollisuuden piiristä kantautuneet signaalit hiilitulleista ovat olleet suhteellisen kriittisiä. Ajatus hiilitullien taustalla on toki kaunis, hiilivuodon estäminen. Jos hiilitullit aloitettaisiin esimerkiksi sementistä, voitaisiin järjestelmää ”kokeilla” tuotteella, jolle päästön laskeminen onnistuu ja joka ei olisi liian merkittävä.
Systeemitason ongelmana on myös ilmaiset päästöoikeudet. Ainakin Euroopan parlamentissa on halua luopua kokonaan niistä, vaikka ne ovat ehdottoman tärkeitä teollisuudelle ja äkkinäinen luopuminen niistä olisi kohtalokasta.
Hiilitulleja ei myöskään käytettäisi tuotekehitykseen, vaan ”ilmastoprojekteihin” jopa EU:n ulkopuolella. Kysymyksiä hiilitulleista on tällä hetkellä enemmän kuin vastauksia. Alustavasti komissio on ehdottanut hiilitulleja teräksen, sementin, lannoitteiden, alumiinin ja sähkön tuonnille. Energiateollisuus on esittänyt, että sähkön tuotannosta syntyviä päästöjä tulisi käsitellä tasapuolisesti EU-maiden ja kolmansien maiden välillä. Terästeollisuus kokee, että myymiemme hyödykkeiden hinnat nousisivat ja olisimme huonommassa asemassa kuin vaikkapa Ruotsi tai Ranska, joiden viennin rakenne on monipuolisempi.
Hiilitullit ovat ajatuksena kaunis. Pahoin kuitenkin pelkään, että jälleen on käymässä niin, että EU-ideologia ja yksipuolinen valmistelu tekevät hiilitulleista Suomelle huonon ratkaisun. Onko edessä hyppy tuntemattomaan?
Laura Huhtasaari
Kuva: Jan van de Vel, © Euroopan unioni 2021, lähde EP
