Viime elokuussa Sampo tunsi ajautuvansa jälleen vakavaan työuupumukseen. Tunne oli tuttu jo vuosituhannen alun työuupumisesta ja masennuksesta, mutta tarpeeksi ajoissa Sampo ei kuitenkaan huomannut katkaista kierrettä.
Sampo kertoo tapauksestaan nimimerkillä. Hän tekee työkseen yritysviestintää.
Jälkikäteen ajatellen Sampo näkee uupumisen alkaneen viime vuoden keväällä.
– Aloin pelätä sosiaalisia tilanteita. Etätöissä palaverit kävivät raskaammiksi, suurin työ oli niissä istumisessa ja itsensä kasassa pitämisessä.
Ennen kesälomaa Sampo itse kasvatti omaa työmääräänsä. Hän otti lisää töitä ja ajatteli hoitavansa kaiken ennen lomalle lähtöä.
– Rankkaa ei ole työ, vaan se, että ei tee hyvin. Tein töitä, joihin en enää itsekään uskonut. Uskottelin itselleni, että olen tilanteen herra ja tiedän, että milloin lopettaa.
Vuosituhannen alussa valtava työmäärä oli ajanut Sampon työkyvyttömäksi.
– Viimeinen työpäivä silloin oli 23 tuntia. Se oli kovan vauhdin ja unettomuuden liitto. Silloin työkyvyttömyys kesti noin seitsemän kuukautta, hän muistelee.
Tällä kertaa loma katkaisi työt, mutta lomallakaan Sampo ei päässyt irti.
– Ei mennyt tuntiakaan, etten olisi miettinyt töitä. Kolme viikkoa kesälomaa ei riittänyt, lomalta paluu oli takkuista. Paluun jälkeen ei mennyt kuin viikko, kun tajusin, että nyt kävi taas näin.
Apua uupumuksen oireisiin lyhyestä hoito-ohjelmasta
Tuoreen Jyväskylän yliopistossa julkaistun väitöstutkimuksen mukaan lyhyt, kahdeksan viikon mittainen hoito-ohjelma auttoi suurta osaa uupumisen oireista kärsivistä. Ohjelma perustui itsensä hyväksymiseen, arvojen tarkasteluun sekä mindfulnessiin eli tietoisen läsnäolon taitojen kehittämiseen.
– Hoito-ohjelma opetti olemaan läsnä hetkessä sekä suhtautumaan paremmin omiin ajatuksiin. Arvojen osalta pohdittiin, että mitä kukin työltään haluaa, väitöstutkija Sanna Kinnunen kertoo.
Tutkimuksen aiheena olleeseen lyhythoito-ohjelmaan osallistui 6–12 henkilöä ryhmää kohti. Ryhmätapaamisissa työtä tehtiin yksin, parin kanssa ja koko ryhmän kesken. Kotona tehtävillä harjoituksilla oli tärkeä merkitys.
Psykologi, yrittäjä Sanna Kinnunen on tutkinut lyhyen hoito-ohjelman tehoa työuupumukseen.
– Hoito-ohjelmaan osallistuneista 90 prosenttia kertoi kokeneensa jonkinlaista muutosta parempaan, Kinnunen kertoo.
– Alussa on mahdoton sanoa, kuka ohjelmasta hyötyy. He hyötyivät, jotka kokivat eniten oivalluksia ohjelman aikana. He, jotka jatkoivat mindfulness- ja arvoharjoittelua hoito-ohjelman jälkeenkin, saivat eniten hyötyä ohjelmasta.
Hoitoryhmään osallistuvista moni raportoi työelämän olevan kuormittavaa, koska omat mahdollisuudet vaikuttaa työhön tuntuivat vähäisiltä. Ja kun toimeentulo huolettaa, ei uskalleta lähteä poiskaan työstä.
– Mindfulnessin avulla voi muuttaa suhtautumista olosuhteisiin. Uupuneena näkökulma kaventuu, uusilla tiedoilla voi huomioida muita asioita. Voi saada uskallusta puhua esimiehelle. Tai voimaa vaikka lähteä pois, Kinnunen sanoo.
Mindfulness tuo yksilökeskeisiä hyötyjä
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen huomauttaa, että mindfulnessistä on hyötyä yksilölle, mutta työn organisoinnissa tai johtamisessa oleviin ongelmiin sillä ei päästä pureutumaan.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen toteaa, että mindfulness on yksi työuupumuksen ehkäisemisen interventio, jonka menestyksestä on tutkimusnäyttöäkin. Aivan kiistaton sen hyöty ei Hakasen mukaan kuitenkaan ole. Jos ongelma on esimerkiksi työn organisoinnissa tai johtamisessa, työntekijöiden mindfulness ei näihin juuriongelmiin pääse puuttumaan.
– Mindfulnessin hyödyt ovat yksilökeskeisiä ja hyvinvointia vahvistavia. Se voi vähentää väsymystä ja kyynistymistä. Siksi mindfulnessia ei tule väheksyä, Hakanen toteaa.
Työnorganisaation kehittäminen tärkeää
Organisaation ongelmien korjaaminen on suurempi ja pitkäkestoisempi työ.
– Työpaikoilla kehitystyötä ei yleensä tehdä työuupumuksen ehkäisyn nimellä, vaan puhutaan esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentämisestä, Hakanen sanoo.
Parhaita työuupumuksen interventioita ovat Hakasen mukaan ne, jotka yhdistävät yksilökeskeiset keinot ja työorganisaation kehittämisen.
– Jos puututaan vain oireisiin, eikä ongelman juurisyihin, se on katastrofaalinen ratkaisu. Jos vakavasti uupunut palaa sairauslomalta samaan työhön, hänellä on suuri riski uupua uudelleen, hän sanoo.
Hakanen on yhdessä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kanssa kehittänyt verkkovalmennuksena tehtävää työn tuunaamista.
– Työn tuunaaminen on työyhteisöstä lähtöisin olevaa oman työn muuttamista enemmän tekijänsä näköiseksi, omia arvoja vastaavaksi. Tuunatussa työssä tavoitteet tulevat tehdyksi, se auttaa ehkäisemään työuupumusta ja lisää työn imua.
– Työelämä on muuttunut, ennen tunnollisuus oli hyve työelämässä. Nyt tunnollisuutta työssä usein pidetään huonona asiana, koska se nähdään työuupumuksen syynä, Hakanen toteaa.
– Tunnollisuus vaikuttaa riskiltä, vaikka varsinainen pulma olisi lisääntyneessä työtaakassa, josta vastuullinen työntekijä pyrkii selviytymään. Soisin, että työelämässä olisi huokoisuutta ja että tavoitteena olisi pitää kaikki työssä.
Pitkään kehittynyt uupumus vie pidemmän aikaa toipua
Työuupumuksesta toipuminen kestää Hakasen mukaan sitä pidempään, mitä pidempään työuupumus on päässyt kehittymään. Joskus käy niin, että uupumisen kanssa on ponnisteltu vuosikausia ja apua pyydetään vasta siinä vaiheessa, kun ei enää pääse sängystä ylös.
– Sairauslomaa tarvitaan ensin pari viikkoa, että voi vain nukkua ja toipua. Loputtomiin ei pidä olla sairauslomalla, vaan sen verran, että voidaan palata töihin. Sitten pitää keskittyä järjestämään työ niin, että sen tekeminen on mahdollista, Hakanen sanoo.
Harrastuksen parissa saa ajatukset pois työstä
Sampo hakeutui työpaikkalääkärille elokuussa, kun ei enää pystynyt mihinkään.
– Olen nyt ollut sairauslomalla ja käynyt keskusteluja. Vaikea sanoa, onko ollut apua mistään.
Hän aloitti osasairauspäivärahalla työt marraskuussa. Ensin työaika oli 40 prosenttia täysipäiväisestä, tammikuusta lähtien 60 prosenttia. Kela maksaa osasairauspäivärahaa enimmillään 120 arkipäivältä. Työajan on vähennyttävä 40–60 prosenttia aiemmasta.
Itsehoito-ohjeeksi Sampo kehottaa ottamaan harrastuksen, jolla saa ajatukset välillä pois töistä. Hän on itse alkanut opiskella jazz-teoriaa. Harrastusten lisäksi Sampo neuvoo olemaan tietoinen uupumuksen merkeistä.
– Oireet olisi hyvä tunnistaa, ja uskoa, että kuka tahansa voi brakata.
Teksti Anssi Koskinen
Kuvat Lehtikuva, Tommi Anttonen (kuvituskuva), Miika Ihanainen (Sanna Kinnunen), Henriikka Seppälä (Jari Hakanen)
