Kunta-alalla saatiin kesäkuussa aikaan uudet virka- ja työehtosopimukset. Sopimukset koskevat 300 000 palkansaajaa eli noin kahta kolmasosaa kunta-alan työntekijöistä opettajista kirjastonhoitajiin ja linja-autonkuljettajista lääkäreihin. Hoitajaliitot Tehy ja Super eivät hyväksyneet sopimusta, joten niiden tilanne on yhä vailla ratkaisua. Kunta-alan sopimus värittää syksyllä edessä olevia yksityisen sektorin palkkaneuvotteluita.
Kunta-alan pitkät neuvottelut saatiin päätökseen, kun Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, Julkisen alan unioni JAU (JHL ja Jyty) sekä Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT hyväksyivät 8. kesäkuuta sovittelulautakunnan sopimusehdotuksen vuosille 2022–2025.
JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren tunnistaa kunta-alan sopimuksen kirvoittaneen julkisessa keskustelussa vastakkainasettelua yksityisen ja julkisen sektorin välille. Moitteita liian kalliista sopimuksesta on kohdistunut sekä palkansaajapuoleen että Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:hen.
Julkisalan koulutettujen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn toiminnanjohtaja sanoo, että kunta-alan sopimukseen liittyvä palkkaohjelmalla tuodaan kunta-alan palkkoihin liikkumatilaa.
– Ajatus, että kunta-ala ei voi saada enemmän kuin yksityinen, on jännä. Eikö ole ollenkaan ymmärretty, mihin kuntasektorin palkkaohjelma on tarkoitettu, Löfgren kysyy.
Hänen mukaansa kunta-alan palkoissa on valuvika, kun yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoa vaativassa, vastuullisessa ja haastavassa työssä palkkojen lähtötaso on lähempänä kahta- kuin kolmeatuhatta euroa. Kunta-alan sopimukseen sisältyvä viiden vuoden palkkaohjelma antaa mahdollisuuden parantaa tilannetta, eli konkreettisesti rahaa. Palkkaohjelma tuo keskimäärin yhden prosentin palkankorotuksen vuodessa.
– Palkkaohjelman ideana on kuroa umpeen eroa yksityisen sektorin palkkatasoon. Kunta-alalla ei ole ollut samanlaista palkkaliukumaa eli liikkumatilaa säätää palkkatasoa kuin yksityisellä sektorilla. Ainoa tapa saada rahoitusta parempiin palkkoihin on hakea ratkaisua valtakunnallisissa neuvotteluissa, Löfgren toteaa.
Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestön Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki mainitsee keskustelua virinneen myös siitä, että kunta-alan sopimuksessa palkankorotukset kytkettiin yksityisen sektorin työntekijäsopimuksiin. Kytkös on sovittelulautakunnan kädenjälkeä. Hankamäen mukaan se todennäköisesti synnyttää itseään kiihdyttävän palkankorotuskierteen.
Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki ennakoi, että kunta-alan sopimukseen kuuluva palkkaohjelma aiheuttaa paineita yksityisen sektorin syksyn neuvotteluihin.
– Aina kun yksityisellä sektorilla istutaan neuvottelupöytään, katsotaan mitä kuntapuolella on kokonaisuudessaan saatu.
Löfgrenin mukaan kytköksessä on ennemminkin kyse siitä, että nyt on kirjattu paperille asti käytäntö, jota on tavattu jo muutenkin noudattaa.
Peruspalkankorotukset kunta-alalla muodostetaan jatkossa yksityisen sektorin keskiarvoja noudatellen. Vähimmäiskorotus vuosille 2023 ja 2024 on määritelty 1,9 prosenttiin vuodessa. Sopimukseen sisältyvä erillinen viiden vuoden palkkaohjelma antaa lisää keinoja nostaa palkkatasoa.
Hankamäen mukaan palkkaohjelma on hyvin perusteltu, sillä se tuo kunta-alalle palkkaliukumaa, joka sieltä tavallisesti puuttuu.
Maltillisin mielin kohti syksyä – kesän aikana moni asia voi vielä muuttua
Hankamäki arvioi, että sovittelulautakunnan kunta-alalle luoma palkankorotusten kytkös yksityisen sektorin palkankorotuksiin ei ainakaan tule helpottamaan syksyllä edessä olevia teollisuuden palkkaneuvotteluja.
–Tämä mekaniikka tuo ylimääräisen vaikeuskertoimen. Se vaikuttaa tavalla tai toisella syksyn neuvotteluihin. Lähtökohta olisi erilainen, jos kunta-ala olisi tehnyt oman itsenäisen ratkaisunsa, joka ei olisi sidottu teollisuuden linjaan. Vaikka kytkyä ei olekaan suoraan YTN:n sopimuksiin, niin väistämättä tähän tulee kohtalonyhteys, Hankamäki sanoo.
Löfgren luonnehtii sovittelulautakunnan sorvaamaa sopimusta kompromissimalliksi, johon saatiin sisällytettyä “Suomen malli” ja toisaalta kunta-alan palkkaohjelma. Suomen mallissa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että vientialat määrittelevät palkankorotusten ylärajan kaikille.
Perinteisesti vientialoilla on ollut valta määritellä yleisemmin palkankorotusten taso, koska vientisektori tuo tuloja yhteiskunnan käyttöön. Tämän vuoksi osa saattaa karsastaa kunta-alan sopimusta, jos siihen sisältyvän palkkaohjelman turvin palkankorotukset kunta-alalla nousevat yksityistä sektoria korkeammiksi lähivuosina. Löfgren sanoo vierastavansa ajattelua, jossa vientisektori nostetaan jalustalle.
– Vientisektorin merkitys Suomelle on kiistaton, ja kilpailukykyä on tuettava innovaatioihin ja osaamiseen panostamalla. Vientisektorin menestys Suomessa on edellyttänyt julkisia palveluja. Jos esimerkiksi päivähoito, koulutus tai terveyden ja sosiaalihuollon palvelut jouduttaisiin ostamaan vapailta markkinoilta, kulut olisivat paljon korkeammat. Julkisen sektorin palvelujen merkitystä vientiyrityksille ja niiden työntekijöille ei kannata väheksyä. Se on varsin suuri etuus. Jos kaikki jouduttaisiin ostamaan itse, palkkojen pitäisi olla paljon korkeampia. Kohtalonyhteys toimii siis myös toiseen suuntaan, Löfgren kuvailee.
Hankamäen mukaan maltti voi olla paikallaan yksityisen sektorin palkankorotusneuvotteluihin valmistautuessa. Palkankorotusvaatimuksissa on huomioitava inflaatio, jonka arvellaan kiihtyvän vielä nykyisestä 7 prosentista.
– Ostovoiman aleneminen inflaation takia lisää paineita sopia palkoista siten, että ostovoima pysyisi vähintäänkin ennallaan. Toinen puoli on sitten se, että ylimitoitetut palkankorotukset kiihdyttäisivät inflaatiota edelleen.
Hyvä työllisyyskehitys saattaa sekin taittua ja kesän jälkeen vaikeudet kasautua. Jos suomalaisittain poikkeuksellisen hyvä työllisyysaste laskee, valtion velanhoito tulee raskaammaksi.
– Lisäksi näköpiirissä on, että tilauskannat lähtevät todennäköisesti laskuun, raaka-aine- ja komponenttipula aiheuttaa vaikeuksia ja yritysten bisnes tavalla tai toisella kärsii.
Kesäkuussa keskustan ja kokoomuksen riveistä viriteltiin keskustelua erilaisista yhteiskunta- tai kilpailukykysopimuksista.
– Kun alkaa mennä huonosti, politiikoilla tulee usein ensimmäisenä mieleen, että työmarkkinoilla pitäisi tehdä jotain. Kiitos kunniasta. Hienoa, että hallitus aina luottaa työmarkkinajärjestöihin, mutta työmarkkinauudistuksilla ei yksin Suomea voi pelastaa. Poliitikkojen tehtävä on operoida omalla tontillaan ja katsoa, mitkä ovat valtion tulot ja mitkä menot, Hankamäki sanoo.
– Ja kun tupoa eli keskitettyä tuloratkaisua ei enää ole, meillä ei ole yhteisesti hyväksyttyä elementtiä, jolla hallitus voisi lähteä työmarkkinasopimiseen mukaan, Löfgren lisää.
Syksyn palkkaneuvottelut koskevat lähes koko yksityistä sektoria teollisuudessa ja palvelualoilla kaikissa henkilöstöryhmissä.
Paikallinen sopiminen tarkoittaa yhdelle yhtä, toiselle toista
– Kunta-alan sopimuksessa hyvää on se, että se ylipäätään saatiin solmittua ja että se on pitkäaikainen. Koska sopimus on laadittu kolmelle vuodelle, tiedossamme on kunta-alan kehitys lähivuosina, kustannukset ja työrauhan kesto. Viisivuotisen palkkaohjelman parametrit ovat nekin tiedossa, sanoo Akavan työmarkkinaekonomisti Eugen Koev.
Työmarkkinaekonomisti Eugen Koev katsoo, että kuntasektorin neuvottelut osoittivat työmarkkinoiden olevan murroksessa. Vielä ei tiedetä tarkkaan, mitä on tulossa tilalle.
Vaikuttaa siltä, että tavalla tai toisella lähes kaikki tahot haluavat enemmän paikallista sopimista. Mitä paikallisella sopimisella tarkoitetaan? Mikä sen mekanismi tarkkaan ottaen olisi? Nämä kysymykset herättävät monia tulkintoja ja laajaa erimielisyyttä.
Esimerkiksi Suomen Yrittäjien kannanotto, jonka mukaan työehtosopimuksia ei kannattaisi tehdä ollenkaan, jätti epäselväksi, hyväksyykö järjestö kollektiivista sopimista millään tavoin.
Koev toteaa, että Akavan kentässä on paljon ammattiliittoja, jotka eivät periaatteesta suhtaudu kielteisesti paikalliseen sopimiseen, mutta epäselvää on, mitkä olisivat puitteet paikalliseen sopimiseen työntekijöiden edustuksesta lähtien tai millä mekanismilla ratkaistaisiin tilanteet, joissa työpaikoilla ei päästäkään sopimukseen.
– Mikä on se yksikkö, jossa paikallinen sopiminen tapahtuu? Puhutaan ”yrityskohtaisesta sopimisesta”, mutta mikä lopulta on yritys? Onko se kokonainen konserni vai esimerkiksi divisioona eli konsernin hallinnollinen osa, yksittäinen tehdas tai peräti toimipiste?
Vielä ei ole päästy kovin pitkälle pohdinnoissa siitä, miten paikallisia neuvotteluja käytäisiin ja miten toimittaisiin riitatilanteissa.
– Olen huolestunut siitä, miten vastakkainasettelu yksityisen ja julkisen sektorin välillä on kerännyt kierroksia. Juuret juontavat kilpailukykysopimukseen, jossa julkinen sektori laajasti tulkitsi joutuneensa taipumaan raskaampiin ehtoihin lomarahaleikkausten takia ja siten uhrautumaan kilpailukyvyn eteen, Koev toteaa.
– Yksityinen sektori saattaa kokea, että sen yli on kävelty, kun heidän eetoksensa on, että se rahoittaa hyvinvointivaltiota. Tämä kysymys rahoittamisesta on mutkikas ja abstrakti. Yritykset ja yksityisellä sektorilla työskentelevät perheineen saavat julkisesti tarjottua päivähoitoa, koulutusta ja sosiaali- ja terveyshuollon palveluita. Sen sijaan, että ne ostetaan pääosin kollektiivisesti veroilla kuten nyt, ne voitaisiin anglosaksisten maiden tapaan tarjota pääosin markkinoilla ja jokainen maksaisi itse ”kulutuksensa mukaan” samalla tavoin kuin maksamme vaikkapa yksityiset hammaslääkäri- ja lääkärikäynnit, Koev huomauttaa.
– Vastakkainasettelu kertoo sekin siitä, että työmarkkinajärjestelmä ja työmarkkinainstituutiot ovat murroksessa. Yhteiskunnasta puuttuu kokoava ja laajasti tunnustettu ajatus, miten sopimisen pitäisi jatkossa toimia. Yksi ajatus on, että sopimuskorotukset olisivat myös jatkossa suurin piirtein samansuuruisia kaikille ja jos näin ei olisi, poikkeustilanne olisi yhdessä ja laajasti sovittu, Koev sanoo.
Teksti: Iida Ylinen
Kuvat: Ida Pimenoff (kuvituskuva), Kirsti Levander (Teemu Hankamäki), Liisa Takala (Eugen Koev)
Lisätietoa aiheesta
YTN:n artikkeli sopimuskierroksesta
Tes-kierros takana – valtakunnallinen sopiminen piti pintansa
