Mentorointi on Suomessa aivan liian alihyödynnettyä, sanoo Suomen Mentorit ry:n toiminnanjohtaja Laura Ihamuotila.
– Siitä on valtavasti hyötyä, että kokeneempi mentoroi ja ohjaa eteenpäin, sanoo Ihamuotila.
Moni Akavan jäsenliitto, kuten Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut, Tekniikan akateemiset TEK, Suomen Ekonomit ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sekä liittojen jäsenyhdistykset järjestävät erilaisia mentoriohjelmia tai -palveluja. Opetusalan työntekijät ovat osallistuneet pitkään vertaisryhmämentorointiin eli Verme-ryhmiin.
Mentorin voi löytää myös verkostoista tai työpaikalta.
Suomen Mentorit aloitti toimintansa viisi vuotta sitten työllistääkseen korkeakoulutettuja vastavalmistuneita työttömiä nuoria, mutta painopiste on siirtynyt työelämänsä alkutaipaleella olevien nuorten mentorointiin.
– Korkeakoulututkinnot ovat meillä aika akateemislähtöisiä: on paljon valtiotieteilijöitä, jotka eivät oikein tiedä, miten he voivat myydä itseään työelämään. Tässä on kokenut mentori kullanarvoinen, Ihamuotila sanoo.
Toiminnan aikana on syntynyt noin 1 600 mentoriparia. Monella mentorilla on ollut useampi aktori eli mentoroitava.
Nuorten mielestä tärkein anti on ollut omien vahvuuksien kirkastuminen, toiseksi oman keskeisen osaamisen tunnistaminen ja kolmanneksi tärkeintä se, että joku on läsnä ja kuuntelee.
Osa tulevaisuuden työelämää
Miten työpaikoilla innostuttaisiin enemmän mentoroinnista?
Ihamuotila houkuttelee mentoreita työkseen niin yrityksistä kuin julkiselta puolelta.
– Jos yrityksessä on ollut yksikin ihminen jossakin mentorointiohjelmassa, se saattaa antaa kimmokkeen käynnistää vastaava ohjelma omassa yrityksessä, Ihamuotila uskoo.
Ihamuotila toivoisi, että työpaikoilla voitaisiin järjestää mentorointia myös keveämmällä otteella: ”kylän vanhimmat” voisivat pitää ”nuotiopiirejä” ja jakaa oppejaan nuoremmille. Samalla johto saisi luontevan kontaktin nuoriin.
– Näkisin sellaisen hyvin eheyttävänä kaiken uuden keskellä, hän toteaa.
Ihamuotila aavistelee, että mentoroinnin kasvava tarve työpaikoilla lähtee juuri nuorista, sillä he luovat tulevaisuuden työ- ja toimintamalleja.
– Näen mentoroinnin päivänselvänä osana tulevaisuuden työelämää. Kyselyssämme 75 prosenttia mentoreista koki, että he saivat itsekin työkaluja uusiutumiseen. Pidän yrityselämälle elintärkeänä, että johto kuuntelee nuoria, Ihamuotila sanoo.
Vermessä oppii toisilta
Arviolta jo noin 3 000 opetusalan työntekijää on osallistunut vermeen eli vertaisryhmämentorointiin. Malli on vakiintunut kymmenkunta vuotta sitten ja on osa opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaa.
Hankkeen johtaja, professori Hannu Heikkinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta kertoo, että vermen mallia alettiin kehittää perinteisestä parimentoroinnista.
– On huomattu, että ryhmässä myös kokeneempi oppii ja nuoremmat oppivat toisiltaan. Tätä kautta on siirrytty ohjattuun ryhmämentorointiin, Heikkinen selvittää.
Heikkinen osallistui viime viikolla Oslossa Norjassa kokoukseen, jossa pohjustettiin entistä vakiintuneempaa pohjoismaista mentorointiverkostoa. Paikalla olivat opettajankoulutusta antavat pohjoismaiset yliopistot ja pohjoismaiset opettajajärjestöt, myös OAJ.
OAJ:stä kokouksessa oli mukana koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen.
– Kun opettaja ja rehtori voivat hyvin, silloin jokainen oppilas voi koulussa paremmin, tiivistää Lyhykäinen mentoroinnin hyödyt.
Lyhykäinen harmittelee kuitenkin, ettei vermen rahoitus vieläkään toimi kunnissa. Kunnat säästävät.
OAJ:tä kiinnostaa se, millä ajalla mentorointia voidaan tehdä ja paljonko siitä korvataan mentorille? Saavatko mentoroitavat käyttää siihen työaikaa tai saavatko mahdollisesti korvauksen? Käytännöt vaihtelevat. Sopimukset neuvotellaan paikallisesti.
– Jotta saisimme meidän maailman parhaat opettajamme pysymään alalla, mentorointiin pitäisi panostaa ihan eri tavalla kuin nyt tehdään, Lyhykäinen näkee.
”Saamme vertaistukea ja työssäjaksamista”
Luokanopettajasta tänä syksynä laaja-alaiseksi erityisopettajaksi siirtynyt Tarja Rantala on osallistunut opettajien vertaismentorointiin Seinäjoella kahtena viime vuonna. Mieli tekee yhä jatkaa. Ryhmä on tavannut puolentoista kuukauden välein.
Paras anti on ollut vertaistuki itseä askarruttaneissa työasioissa.
– Tällä on ehdottomasti tarvetta! Kokoontumiset ovat olleet tärkeitä. Päivät ovat niin hektisiä, ettei silloin ehdi puhua kollegojen kanssa työasioista, Rantala sanoo.
Rantala suitsuttaa ryhmäänsä ”tosi hyväksi porukaksi” ja vetäjiä ”mahtaviksi”.
Rantala aloittaa kahdeksannen opettajavuotensa, nyt laaja-alaisena erityisopettajana. Ennen valmistumistaan luokanopettajaksi ja erityisluokanopettajaksi hän oli jo ehtinyt opiskella hammashoitajaksi, parturi-kampaajaksi ja sisustussuunnittelijaksi.
Rantalan ryhmää toisena vertaismentorina on vetänyt seinäjokelainen alakoulun luokanopettaja Minna Rytylä. Rytylä on toiminut luokanopettajana 13 vuotta ja sitä ennen kymmenen vuotta lastentarhanopettajana. Hän on nyt aloittamassa kahdeksatta vuotta vertaismentorina. Viimeisimmässä hänen vetämässään ryhmässä oli kahdeksan opettajaa ja kaksi mentoria.
Rytylä huokaisee menettäneensä sydämensä ”vermeilylle”. Hänkin kokee olleensa vahvasti saaja.
– Olen saanut vertaistukea ja ideoita arkeen, oli kysymys sitten pedagogisista tai työyhteisöön liittyvistä kysymyksistä, Rytylä kertoo.
- Teksti: Eija Kallioniemi
- Kuva: Timo Aalto
Mentoroinnista tukea maahanmuuttajille
Akava aloitti viime vuoden alussa jäsenliittojensa kanssa korkeakoulutetuille maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille suunnatun mentoroinnin. Sen tarkoituksena on antaa tulijoille vertaistukea, oman alan käytännön tietoa ja tukea työllistymisessä.
Lähtökohtana on, että maahantulija voisi tavata lähellä asuvan ammattikollegan. Esimerkiksi kotkalainen diplomi-insinööri mentoroisi kotkalaista maahanmuuttajakollegaansa.
– Halusimme tästä vakiintunutta toimintaa liitoissa. Olemme laatineet ohjelman kolmen–viiden kerran mentoroinnille, sanoo Akavan kehityspäällikkö Kristiina Kokko.
Kokko arvioi, että mentoripareja on syntynyt joitakin kymmeniä.
– Yhteydenottoja tulee viikoittain, ja ohjaamme ne oikeaan jäsenliittoon, Kokko kertoo.
Joissakin liitoissa mentoreita on kertynyt jopa enemmän kuin mentoroitavia. Toiminnasta saa lisätietoa osoitteesta maahanmuuttajat(at)akava.fi.
Asiantuntijan kommentti: Järjestöillä tärkeä merkitys maahanmuuttajien kotouttamisessa
OECD tuore arviointi maahanmuuttajien kotoutumisesta Suomeen, osoittaa, että Suomen kotouttamispolitiikka on ollut oikeansuuntaista, mutta työtä tulee jatkaa.
Maahanmuuttajien kotouttaminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa on monitasoinen tehtävä. Pitkäaikainen, henkilökohtaiset tarpeet huomioiva koulutus on keskeistä. Korkeakoulutetuilla erityisen tärkeää on tutkintojen ja muulla tavoin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Näin koulutettujen maahanmuuttajien potentiaali saadaan paremmin hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa ja koulutettu itse pääsee käyttämään hankkimaansa osaamista.
Raportin mukaan erityishuomiota Suomessa on kiinnitettävä pakolaistaustaisten ja naisten työmarkkina-aseman parantamiseen sekä lasten kotoutumiseen. Suomeen muuttavilla on usein puoliso ja lapset. Kotoutumisessa on oleellista, että myös he kiinnittyvät suomalaiseen yhteiskuntaan. Erityisesti lapsia kotona hoitavalle puolisolle tilanne voi olla hankala. Tällöin on riski jäädä kotouttamisen ja muunlaisten kontaktien ulkopuolelle. Pitkäaikaista maassa pysymistä edesauttaa huomattavasti, jos koko perhe saadaan sopeutumaan ja kiinnittymään Suomeen.
Raportissa korostetaan, että kotouttaminen on paljon muutakin kuin viranomaistoimintaa. Työnantajilla, järjestöillä, yhteisöillä ja maahanmuuttajilla itsellään on siinä tärkeä merkitys.
- Miika Sahamies, asiantuntija
