Koulutettuja, avoimia, liberaaleja, kärsimättömiä, auktoriteettivastaisia ja taitavia teknologian kanssa. Näin Atte ja Karoliina Mellanen luonnehtivat millenniaaleja eli 1980- ja 90-luvuilla syntyneitä. Mellaset ovat kirjoittaneet keväällä julkaistun Hyvät, pahat ja millenniaalit -kirjan.
He ovat itsekin millenniaaleja. Karoliina Mellanen on työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut yritysvalmentaja ja Atte Mellanen on tuotannon ja muutosjohtamisen konsultti.
– Millenniaalit ovat suuri sukupolvi ja he tulevat muovaamaan työelämää melkoisesti, Mellaset toteavat.
Atte ja Karoliina luonnehtivat millenniaaleja seuraavasti: koulutettuja, avoimia, liberaaleja, kärsimättömiä, auktoriteettivastaisia ja taitavia teknologian kanssa. Millenniaaleja ei voi houkutella töihin aivan samoilla keinoilla kuin aikaisempia sukupolvia.
Teknologian kanssa kasvaminen ja eläminen on tehnyt millenniaaleista kärsimättömiä. Syviin ja merkittäviin ihmissuhteisiin ryhtyminenkin on vaikeaa. Sama pätee työpaikkoihin. Työelämässä millenniaali herkästi hakee LinkedInistä uuden työpaikan, jos vanhassa paikassa tulee vastoinkäymisiä.
– Työnantajaa kohtaa ei olla lojaaleja, koska eivät työnantajatkaan ole olleet lojaaleja. Lomautuksia ja yt-neuvotteluita on niin paljon, Atte Mellanen sanoo.
Työpaikkojen kiivas vaihtaminen, job hopping, tulee olemaan Mellasten mukaan organisaatioille hankala paikka. Huippuosaajista on jo nyt työmarkkinoilla pulaa.
– Kilpailu kiristyy, yritysten on kehityttävä. Ne organisaatiot menestyvät, jotka pystyvät vastaamaan millenniaalien tarpeisiin, Mellaset sanovat.
Millenniaaleja ei voi houkutella töihin aivan samoilla keinoilla kuin aikaisempia sukupolvia. Palkan suuruus ei millenniaaleille ole se oleellisin asia uutta työpaikkaa etsittäessä. Mellaset kertovat kuulleensa IT-yritysten HR-väeltä, että palkkatarjouksella ei saa millenniaaleilta osaajilta juuri huomiota.
Yksilöllisyyden vaatimus
Karoliina Mellanen sanoo, että millenniaalit ovat kasvaneet aikuisiksi nousukauden aikana. Sen ansiosta he ovat optimistisia ja jopa naiiveja. Ero lama-ajan sukupolviin on selvä.
– Me olemme etuoikeutettu sukupolvi. Emme mieti mistä saada elanto, vaan millä tavalla saada elanto.
Yksilöllisyyden korostaminen on myös millenniaaleja leimaava piirre.
– Meille on lapsuudesta lähtien kerrottu, että olemme erityisiä. Emme halua mukautua organisaatioon, vaan mietimme, sopiiko organisaatio meidän tarinaamme, Karoliina Mellanen sanoo.
Millenniaalit kaipaavat työpaikoilla Mellasten mukaan yksilöllistä johtamista. Autoritääristä johtamista he vierastavat. Atte Mellanen toteaa, että kaikkia ei voi johtaa samalla tavalla, ihmisillä on erilaiset tarpeet. Nykyorganisaatiossa vastuu pitää osata jakaa.
– Olisi absurdi ajatus, että pomon pitäisi osata kaikki ja olla aina vastuussa, hän sanoo.
Pikkuhiljaa työmarkkinoille on tulossa jälleen uusi sukupolvi, jolla on omat avainkokemukset ja erityispiirteet. Mellaset kertovat, että vuosituhannen alkuvuosikymmeninä syntyneille on suunniteltu nimeksi alpha-sukupolvi. Heidät Mellaset arvioivat vielä millenniaalejakin liberaaleimmiksi. Alphasukupolvea muokkaavat avainkokemukset saattavat olla hyvinkin rankkoja, kuten ilmastonmuutos, koronapandemia ja muut globaalit ongelmat.
Liian suuret vaatimukset
Johtamisen asiantuntija Pauli Juuti, joka on nykyisin eläkkeellä, on tehnyt pitkän uran organisaatoiden ja johtamisen parissa. Hänen mielestään työelämässä on nykyisin liian suuret vaatimukset, mikä on tehnyt meistä yksiviivaisia suorittajia.
– Millenniaalit ovat tulleet hyvin vaativaan työympäristöön, sanoo eläkkeellä oleva johtamisen asiantuntija ja tietokirjailija Pauli Juuti. Hän tehnyt vuosikymmenet töitä organisaatioiden ja johtamisen kanssa.
Hän sanoo olevansa huolissaan ihmisistä, jotka ovat nykyään työelämässä.
– Masennus on lisääntynyt. Se on sairaan yhteiskunnan malli, vaatimukset ovat liian suuret.
Juuti toteaa, että meistä on nykyään tullut yksiviivaisia suorittajia.
– Työelämässä on annettu myyntivastuu ja tulosvastuu, puhutaan vain tavoitteista ja tuloksesta. Töissä ollaan suuren paineen alaisena.
Juuti on nähnyt työelämän muutokset suurista ikäluokista eteenpäin. Hän toteaa, että jokaisessa sukupolvessa on hyvin erilaisia ihmisiä. Jonkinlaisia yleistyksiä voi kuitenkin tehdä.
Suuria ikäluokkia johdettiin Juutin mukaan sodankäynnin tavoin, johtajan auktoriteettiasemaa ei kyseenalaistettu. Toisaalta myös yhteistyö sujui, aivan kuten sodassakin kaikki olivat samassa teltassa.
Suurten ikäpolvien tultua johtamisasemaan tapahtui muutos.
– Meidän sukupolvella oli ristiriita. Johtajat omaksuivat auktoriteettiaseman, mutta eivät yhteistyötä, Juuti sanoo.
– Kun X-sukupolven edustajat, 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet, nousivat organisaatioiden johtoon, alkoi näkyä suuriegoisia johtajia, Juuti muistelee. He nousivat organisaatioissa huipulle, koska heillä oli siihen halua, eivätkä he ottaneet paineita mistään.
– Johtajille vaikeinta oli, että kun he olivat saaneet vallan, siitä piti päästää irti. Antaa muille valta. Jotkut oppivat ja kukoistivat, hän kertoo.
– Nykyään työorganisaatioissa arvostetaan ennen kaikkea huippujohtajia, ja tässä seuraamme pohjoisamerikkalaista esimerkkiä. Toimiva johto saa Suomessa palkkaa 50 kertaa enemmän kuin keskimääräinen työntekijä. Viimeisimmän tilaston mukaan luku on Yhdysvalloissa jo 148-kertainen, Juuti kertoo.
– Nykyjohtajat tulevat ympäristöön, jossa eletään fantasiaa, joka tulee meille muualta, hän toteaa.
Millenniaalien maailman hyvistä puolista Juuti nostaa esille globalisaation mukanaan tuoman verkostoitumisen. Verkostoitunut maailma antaa mahdollisuuden jaetulle johtajuudelle.
– Verkostoitunut työtapa korostaa sosiaalisia suhteita. Lisäksi verkostoituneessa työskentelyssä esimiehillä ei ole perinteistä asemaan perustuvaa valtaa, Juuti sanoo.
Tällainen organisaatio tarvitsee Juutin mukaan kuitenkin aikaa syntyäkseen.
– Se vie vuosia, mutta kuka nykyään uhrautuu organisaatiolle, hän tuumaa.
Teksti: Anssi Koskinen
Kuva: Riikka Kantinkoski (Mellaset), Liisa Takala (Miika Sahamies)
Tutustu Akava Works -selvitykseen millenniaalien työelämänäkemyksistä
Kommentti: Koronapandemia tuo esiin millenniaalien työelämäkokemuksia
Akava seuraa aktiivisesti millenniaalien työelämätoiveita ja kehittää toimintaansa työelämän muutosten mukaan. Akavan teettämistä selvityksistä ilmenee, että 18–35-vuotiaat korkeakoulutetut nuoret arvostavat työelämässä muutakin vastinetta kuin palkkaa, erityisesti mahdollisuutta joustavaan työhön sekä hyvää ja kannustavaa työyhteisöä. Lisäksi heille tärkeitä ovat mahdollisuus osaamisen kehittämiseen, arvokkaiksi kokemiensa asioiden sekä omien ideoidensa toteuttamiseen työssä.
Toisaalta ero vanhempiin sukupolviin ei näyttäydy yhtä voimakkaasti kuin usein annetaan ymmärtää. Millenniaalit arvostavat vanhempiensa tavoin vakaata toimeentuloa ja vakituisia työsuhteita. Toimeentulon muodostumisen tapa voi kuitenkin erota merkittävästi vanhemmista ikäluokista. Esimerkiksi korkeakoulutettujen yrittäjyys on ollut kasvussa ja monet aiemmin epätyypillisinä pidetyt työn tekemisen tavat, kuten freelance-työ tai määräaikaisuudet, ovat monelle millenniaalille arkipäivää.
Moni on aivan syystä huolissaan jaksamisestaan. Kaikki panostukset hyvinvointia ja jaksamista tukeviin palveluihin sekä hyvään johtamiseen ovat tarpeen. Tämä korostuu koronapandemian aikana, jolloin myös vanhemmat ikäluokat opettelevat uudenlaiseen, digitaaliseen yhteisöllisyyteen sekä mukauttavat toiveitaan ja tarpeitaan vallitseviin olosuhteisiin.
Miika Sahamies, erityisasiantuntija, Akava
