Ylioppilaista 75 prosenttia kuitenkin haki opiskelupaikkaa heti ylioppilastutkinnon jälkeen, mikä kertoo, että suurin osa nuorista haluaisi jatkaa opintoja heti lukion jälkeen. Suomessa korkeakouluopintojen aloittamisikä on kansainvälisesti vertaillen korkea, keskimäärin 24 vuotta.
– Nuoria on autettava opintojen alkuun tehokkaammin. Suhtautuminen koulutukseen kaipaa päivitystä työelämän nopean muutoksen takia. Meidän pitäisi luopua ajatuksesta, että kaikille on olemassa se ainoa oikea ala, jolle pyrkimiseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa, sanoo johtava asiantuntija Ida Mielityinen Akavasta.
Yhä useampi uusi ylioppilas ei jatka välittömästi korkeakoulussa ylioppilastutkinnon jälkeen. Tämä näkyy erityisesti ammattikorkeakouluissa.
Hyvä paha välivuosi
Mielityinen pitää välivuosia ongelmallisena sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Mitä kauemmin nuorella menee opiskelupaikan saamisessa, sitä todennäköisempää on, että kynnys ryhtyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi nousee.
Yhteiskunnalle välivuodet tietävät verotulojen menetyksiä. Korkeakoulutettujen tulotaso on selkeästi korkeampi kuin keskimäärin ja he työllistävät useammin sekä itsensä että muita.
Uudet reitit korkeakouluun täydentämään mahdollisuuksia
Tulevaisuudessa opiskelemaan pääsyä on tarkoitus joustavoittaa opiskelijavalintauudistuksella, joka tulee voimaan vuonna 2020. Mielityinen toivoo mahdollisimman monenlaisia reittejä korkeakouluun. Akava on esimerkiksi ehdottanut avointa koulutusohjelmaa ilman korkeakoulupaikkaa jääneille. Ohjelma tarjoaisi avoimena korkeakouluopetuksena mahdollisuuden kokeilla eri oppiaineita sekä yksilö- ja ryhmäohjausta. Alanvaihdon korkeakoulun sisällä tulisi olla helpompaa.
– On tärkeää pohtia, palvelevatko nykyisenlaiset tutkinnot enää jatkuvan oppimisen maailmassa. Pää- ja sivuaineiden ”kahmiminen” kumpuaa monilla kokemuksesta, että osaaminen on riittämätöntä. Pedagogiikka ei tue riittävästi monialaisten ongelmien ratkaisutaitoja tai muita tärkeitä työelämävalmiuksia sekä oman osaamisen ymmärrystä.
Mielityinen huomauttaa, että ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun tulevien osuutta on kasvatettava edelleen. Ammatillisessa koulutuksessa pitää saada todelliset valmiudet opiskella korkeakoulussa: Tämä reitti on nähtävä tasavertaisempana lukion kanssa.
Siirtymistä toiselta asteelta korkea-asteelle on haluttu nopeuttaa ja keventää jo vuosikymmeniä, mikä on nykyisenkin opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena.
Ylioppilastutkinnolle jatkossa enemmän painoa opiskelijavalinnassa
Ylioppilastutkintoa halutaan jatkossa hyödyntää opiskelijavalinnassa enemmän. Todistusvalinta on pääväylä korkeakouluopintoihin vuoden 2020 jälkeen, mutta pääsykokeilla valitaan opiskelijoita kuitenkin sen jälkeenkin. Uudistuksessa luovutaan nykyisestä yhteispistevalinnasta, jossa pisteitä saa valintakokeesta ja todistuksesta. Pääsykokeet eivät tulevaisuudessa vaadi ennakkovalmentautumista.
– Tasa-arvon kannalta vaativista pääsykokeista eroon pääseminen ei ole huono idea, sillä ylioppilastutkinto kansallisena kokeena on kaikille samanlainen. Uudistuksella vähennetään osaamisen arviointia kahteen kertaan – suuri osa valintakokeista perustuu niinikään lukion oppimäärän testaamiseen, Mielityinen sanoo.
Korkeakoulujen on vuodesta 2016 alkaen pitänyt varata osa yhteishaun opiskelupaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Ensikertalaiskiintiöiden tavoitteena on parantaa niiden asemaa, jotka hakevat ensimmäistä opiskelupaikkaansa, mutta niiden käyttöönoton on katsottu lisäävän paineita lukioaikaan.
– Virheellinen tieto on tehnyt tässä yhteydessä paljon hallaa ja lisää suotta lukiolaisten paineita. Kiintiöiden avulla halutaan helpottaa ensimmäisen opiskelupaikan saamista, mutta niiden rinnalla kehitetään jatkuvasti väyliä korkeakoulujen sisäisiin siirtymiin aineesta toiseen. Edelleen myös tällä perusteella valitaan vain osa hakijoista eli muillekin on paikkoja runsaasti tarjolla.
Korkeakoulutettujen määrä nuorissa ikäluokissa on laskenut, koska he odottavat koulutuspaikkaa. Ensikertalaiskiintiöt ovat tarpeellisia, sillä ne auttavat opiskelun alkuun heitä, joilla ei ole vielä ensimmäistä opiskelupaikkaa.
Soveltuvuusarviointi on koettu monilla aloilla tärkeäksi, mikä on mahdotonta pelkän todistusvalinnan perusteella. Pääsykokeessa kokeillaan usein kiinnostusta alaan ja aineeseen. Usein todistusvalinta ei myöskään riitä erottelemaan hakijoita, mutta sisäänotto kuitenkin edellyttää hakijoiden asettamista jonoon. Tässä tarkoituksessa pääsykokeet ovat toimivia.
– Kyse ei ole pelkästään opiskelemaan pääsystä, vaan on ajateltava pidemmälle: opiskelu on työhön valmentautumista, Ida Mielityinen muistuttaa.
–Kyse ei ole pelkästään kouluun pääsystä, vaan on ajateltava pidemmälle: opiskelu on työhön valmentautumista, Mielityinen muistuttaa.
Työelämän muutokset eivät heijastu tarpeeksi koulutuksessa
– Tutkintoon johtavan koulutuksen asema suhteessa työuranaikaiseen osaamisen kehittämiseen on vinoutunut. Meillä aloitetaan korkeakouluopinnot siinä vaiheessa, kun voisi olla jo ajankohtaista päivittää osaamistaan tai tutkintoa, Mielityinen huomauttaa.
Työelämän muuttuessa korkeakoulutusta tarvitaan koko ajan enemmän. Suomessa on tavoitteena lisätä korkeaa osaamista vaativaa työtä. Alustavien ennakointitietojen (Osaamisen ennakointiforum) mukaan uusien työpaikkojen osaamisvaatimukset poikkeavat voimakkaasti nykyisistä osaamisvaatimuksista. Avoimeksi tulevissa työpaikoissa on enemmän korkeaa osaamista edellyttäviä tehtäviä kuin supistuvilla aloilla. Painotus on voimakkaasti korkeakoulutuksessa jopa niin, että ammatillista koulutusta vaativia näistä olisi vain 20 prosenttia ja korkeakoulutusta vaativia 80 prosenttia. Tulevaisuudessa puolet työvoimasta tarvitsee korkeakoulutuksen, kun työtehtävät vaativat korkeakoulutasoista osaamista.
Nykyään korkeakoulujen opiskelupaikkoja käytetään täydennyskoulutukseen. Muuta, organisoitua ja kohtuuhintaista täydennyskoulutusta ei ole kaikilla aloilla Suomessa tarjolla. Korkeakoulupaikkoja ei tämän vuoksi riitä nuorille lukion päättäneille.
- Teksti: Minna Nord ja Ritva Siikamäki
- Kuvat: Ida Pimenoff (kuvituskuva), Liisa Takala (Ida Mielityinen)
