Ilmeinen tapa lähestyä yhteiskunnan nykytilaa on arvioida, miten oikeudenmukaisesti se jäseniään kohtelee.
Pinja Perholehdon ajatuksissa oikeudenmukaisuus linkittyy usein sosiaaliturvaan, ja sosiaaliturvauudistus onkin hänen mukaansa tarpeellinen. Oikeudenmukaisuudesta on kyse myös nuorten vaatimuksissa muuttaa asevelvollisuusjärjestelmää ja uudistaa translakia. Nykyisten päättäjien ilmastopolitiikka vuorostaan ratkaisee, saavatko meidän jälkeemme tulevat sukupolvet elää terveessä ympäristössä.
Mahdollisuus kouluttautumiseen ja työntekoon on sekin toimivan yhteiskunnan merkki. Konstantin Kouzmitchev liputtaa koulutustason noston puolesta.
– Jokainen voisi kouluttautua niin pitkälle kuin osaamista, intoa ja jaksamista on. Pitää myös varmistaa, että tutkintoon johtava koulutus pysyy maksuttomana ja että jatkuva oppiminen on saavutettavaa. Oma lukunsa on korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittäminen. Tietyt ryhmät kuten maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat aliedustettuina. Sosio-ekonominen tausta vaikuttaa sekin, Kouzmitchev sanoo.
Gurmann Saini lisää, että Suomessa on paljon ulkomailta tulleita, joilla on lähtömaastaan hyvä tutkinto.
– Tutkintoa ja osaamista ei Suomessa täysin tunnisteta. Tähän pitäisi saada muutos.
Työelämän vaativuus näkyy nuorten aikuisten pahoinvointina
Työn pirstaloituminen ja vakaiden työsuhteiden väheneminen herättävät huolta nuorissa aikuisissa. Perholehdon kokemukset tuttavapiiristä ovat synkkiä.
– Vaikka työelämään pääsisikin, se on monelle niin kuormittavaa, että tuntuu kuin joka toinen työkaveri tai ystävä olisi ollut sairauslomalla uupumuksen takia tai mielenterveyssyistä.
– Työn merkityksellisyys on sekin korostunut nuorilla. Digitalisoitunut maailma tuo haasteita siihen, miten erottaa työelämä ja vapaa-aika toisistaan vai pitääkö koko ajan olla saavutettavissa, Kouzmitchev pohtii.
Irina Nurmi toivoo, että työpaikoilla panostettaisiin enemmän perehdytykseen. Hänen ensikosketuksensa työelämään tapahtui vähäisen perehdytyksen turvin ajatuksella “koeta pärjätä”. Smooth it -yrityksessään Nurmi on satsannut perehdytykseen ja halunnut, että perehdytysmateriaali on laadukasta ja tarjolla suomeksi ja englanniksi. Hyvä perehdytys voi kääntyä monestakin syystä yrityksen valttikortiksi.
– Olen huomannut, että työntekijöitä on vaikea löytää. Työhakemuksia saattaa tulla kuukauden aikana kaksi. Ennen niitä tuli paljon enemmän. Ravintola-alalla on pulaa osaajista ja samaan aikaan meillä on paljon ihmisiä vailla työtä. Tilanne paranisi, jos työnantajat osallistuisivat enemmän työntekijöiden kouluttamiseen.
Nurmi työllistää yrityksessään koko- ja osa-aikaisesti 18 työntekijää. Yrityksen ihka ensimmäinen työntekijä on edelleen palkkalistoilla.
– Meillä työsuhteet kestävät pitkään.
Työntekijöille on tarjolla koulutusta ja heidät on otettu mukaan esimerkiksi tuotekehitykseen.
Nurmi toivoisi työnantajia ennaltaehkäisemään mielenterveyden ongelmia. Työssä vietetään iso osa ajasta, joten on ratkaisevaa, millaista töissä on olla – ja tähän työnantajat voivat vaikuttaa.
Sainin työnantajille suuntaamat toivomukset liittyvät jatkuvuuteen ja ammattilaisena kasvamiseen:
– Antakaa työntekijöille mahdollisuus opintovapaaseen, antakaa heidän kasvaa pesteissään, tarjotkaa jatkopestejä.
Vaatimus sekä opintojen että työkokemuksen kartuttamisesta rinta rinnan on ristiriitainen
Perholehdon mukaan työelämään kokoaikaisemmin havittelevilta odotetaan jo melko paljon työkokemusta.
– Suomalainen koulutuspolitiikka ei ole tukenut sitä, että opintojen aikana tehtäisiin töitä, vaan että nimenomaan opiskeltaisiin.”
– On niin väärin, että opintotuet otetaan pois, jos teet vähänkin liikaa töitä, Nurmi huomauttaa.
Opiskelijoiden tulorajat nousevat vuoden 2023 alusta.
– Työnhaussa myös vapaaehtoistyöstä ja järjestötyöstä kerättyä kokemusta pitäisi arvostaa nykyistä enemmän, Saini sanoo.
Kouzmitchev lisää, että opiskelijoilla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet tehdä sekä töitä että opiskella. Etäopiskeluaikojen parhaita oppeja esimerkiksi monipaikkaisuudesta pitäisi hyödyntää opintojen suorittamisessa entistä paremmin. Olisi hyvä, jos opintokokonaisuuksia saisi valikoida vapaammin suomalaisten korkeakoulujen tarjonnasta.
Epävarmuus jäytää, pysähtynyt tulokehitys kaihertaa
Kouzmitchev nostaa esille orastavan mielenterveyskriisin erityisesti nuorten sukupolvien parissa.
– Uusliberalistisessa kilpailuyhteiskunnassa paineet ovat kovat. Korona boostasi mielenterveyden ongelmia. Jotenkin pitäisi saada valettua tulevaisuudenuskoa.
Nurmi sanoo yleisen epävarmuuden vaikuttavan tällä hetkellä kaikkeen.
– Se vaikuttaa talouteen, hyvinvointiin, ihmisten mielialoihin. Tunnistan monien ystävieni ja työntekijöitteni kommenteista, että ihmisten on vaikea edes tunnistaa sitä suuntaa, jota kohti haluaisivat mennä. Opintojen ja töiden yhdistäminen on haastavaa.
Saini kertoo, että pari vuotta sitten tuttavapiirin nuoret aikuiset pohtivat, haluavatko saada lapsia ilmastonmuutoksen keskelle.
– Nyt monet maahanmuuttajataustaiset pariskunnat ovat kysyneet minulta suoraan, mikä Nato-tilanne on, uskaltaako tänne asettua ja ostaa asuntoa. Superosaava IT-pariskunta saattaa pohtia, onko Suomi kohta konfliktimaa.
Isona oikeudenmukaisen sukupolvipolitiikan kysymyksenä ilmastopolitiikan lisäksi Perholehto mainitsee pysähtyneen tulokehityksen.
– Pitkään Suomessa sukupolvi toisensa perään on ollut edeltäjäänsä vauraampi. Meidän ikäluokat eivät enää pääse nauttimaan samasta kasvusta. Pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaa sitä, että hintataso nousee, mutta nuorten aikuisten ansiotaso ei. Samaan aikaan meillä on koko ajan suurempaa työeläkettä saavia eläkeläisiä.
Perholehdon mukaan kokonaiskuvassa moni asia on silti hyvin.
– Suomessa on ihan hyvä olla tulevaisuudessa. Monet tilastot ja hyvinvoinnin indikaattorit näyttävät hyvältä. Ei taivaalla ole vain harmaita pilviä. Ei aina pidä maalata sellaista kuvaa, että maailma tuhoutuu. Pitää toimia siten, että maailma ei tuhoudu.
Teksti ja kuvat: Iida Ylinen
Akava SuomiAreenalla 11.7.2022 klo 12-12.45
- Konstantin Kouzmitchev, puheenjohtaja, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL
- Irina Nurmi, toimitusjohtaja ja yrittäjä, Smooth it
- Pinja Perholehto, puheenjohtaja, Sosiaalidemokraattiset nuoret
- Gurmann Saini, varapuheenjohtaja, Eurooppalainen Suomi
Konstantin Kouzmitchev
Puheenjohtaja, Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL
Konstatin Kouzmitchev
Tärkeä kokemus vaikuttamisesta:
Kouzmitchev nostaa esimerkiksi Students at risk -stipendijärjestelmän, joka sai tuulta alleen, kun opetus- ja kulttuuriministeriö päätti tänä vuonna, että Suomeen voidaan ottaa opiskelemaan 2000–4000 ukrainalaista opiskelijaa, jotka ovat vaarassa kotimaassaan. Toiveissa on, että tulevaisuudessa järjestelmä laajenisi niin, että vaikkapa Valko-Venäjällä opiskelevat nuoret, jotka ovat lähteneet vastustamaan autoritaarista yhteiskuntaa ja joutuneet siksi vainon kohteiksi, pääsisivät Suomeen suorittamaan opintonsa loppuun.
Irina Nurmi
Smooth it -yrityksen perustaja.
Irina Nurmi
Tärkeä kokemus vaikuttamisesta: Yrittäjänä vaikuttaminen
Vaikutan joka päivä sillä, mistä hankin raaka-aineet ja miten kannan vastuuta työntekijöistä, tavarantoimittajista ja yhteistyökumppaneista. Koko yritysidea lähti vastuullisuusnäkökulmasta. Päivittäin pitää huomioida iso paletti asioita, enkä mitenkään voi lopulta olla sataprosenttisen varma siitä, että kaikki yritykset, joiden kanssa teemme yhteistyötä, toimisivat vastuullisesti.
Pinja Perholehto
Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtaja , Hyvinkään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Pinja Perholehto
Tärkeä kokemus vaikuttamisesta: Isolla porukalla tehdyt mielenilmaukset
Silloin ilmaisemme konkreettisesti, mikä on tahtotilamme. Suoran demokratian ja kansalaisvaikuttamisen keinot ovat tuntuneet itsestä vaikuttavammilta kuin vaikka puheen pitäminen puoluehallituksessa. Vaikka puhe jotain muuttaisikin, se ei tunnu samalta kuin jos liikkeellä ollaan isommalla porukalla.
Gurmann Saini
Eurooppalainen Suomi ry:n varapuheenjohtaja
Gurmann Saini
Tärkeä kokemus vaikuttamisesta: Someaktivismi
Some tarjoaa suoran pääsyn yritysten ja yrittäjien puheille. Yrityksiä voi tägätä ja vaatia vastauksia. Ei tarvitse olla supersuosittu influensseri saadakseen äänensä kuuluviin. Kynnys lähteä vaikuttamaan on matalampi. Somekeskusteluissa toivoisin noudatettavan dialogisuuden perussääntöjä: Mikä tämän keskustelun tavoite on? Vai onko tämä vain jonkun tapa purkaa pahaa oloa? Ajankäyttöni raja somekeskusteluissa kulkee siinä, jos huomaan, että toinen ei edes tähtää dialogiin.
