Helsingin keskustakirjasto Oodin pyöröovesta astuu sisään hymyilevä nainen. Pian ilmenee, että iloisuuteen on muitakin syitä kuin aurinkoisen syysaamun heleä kirkkaus. Vihdoinkin yhteiskuntatieteiden maisteri Sari Niemi pääsee suunnittelemaan irtiottoa päivätyöstään ja keskittymään väitöstutkimukseensa Lapin yliopistossa.
Akavan ja Pohjola Vakuutuksen tutkimusstipendi mahdollistaa taloudellisen irtioton Lab-ammattikorkeakoulun kehittämispäällikön tehtävästä. Niemelle apuraha merkitsee myös ulkopuolista arvostusta, tunnustusta tutkimusaiheen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
– Kiitos Akavalle ja Pohjola Vakuutukselle sekä omalle liitolleni Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuille, josta esitettiin tutkimusstipendin myöntämistä. Kyse ei ole vain taloudellisesta tuesta, vaan myös viesti siitä, että tutkimusaiheeni on tärkeä, sanoo YTM, väitöskirjatutkija Sari Niemi.
Paineiden ristiaallokossa
Niemen tutkimusaihe on resilienssi eli jousto-, selviytymis- ja mukautumiskyky muutostilanteissa. Mitä resilienssi tarkoittaa erityisesti silloin, kun itsenäinen asiantuntija- ja esimiestyö nähdään paitsi organisaation turbulenssien, mutta myös ympäröivän maailman kriisien myötä häiriöherkkänä ja monimutkaisena kokonaisuutena?
Toistaiseksi työelämän resilienssikeskustelu on Niemen mielestä liikaa keskittynyt organisaatioiden sisäiseen dynamiikkaan, riskien hallintaan ja johtamiseen. Hän ottaa mukaan myös kokemuksellisen näkökulman.
– Sidosvaikutteisessa maailmassamme ilmenee sekä äkillisiä yllätyksiä että hitaasti eteneviä muutoksia. Epävarmuutta lienee enemmän kuin varmuutta, mikä voi aiheuttaa hallinnan tunteen heikkenemistä ja kaaosmaisuuden tunteen lisääntymistä, Niemi taustoittaa.
Hän tarkastelee yleisesti hyväksyttyä käsitystä, jonka mukaan resilienssistä on apua ja kysyy samalla, mitä työelämän resilienssin tulisi käytännössä olla.
Riittääkö itsensä johtaminen?
– Epävarmuuteen ja muutoksiin tarjotaan kyllä ratkaisuja itsensä johtamisesta resilienssiin. Samalla meillä kuitenkin on aika vähän puhetta siitä, ne käytännössä tarkoittavat, Niemi pohtii.
– Vaikka resilienssiä pitää rakentaa työelämän arjessa, käsitteeseen kuuluu keskeisenä elementtinä myös työelämää ympäröivän todellisuuden ennalta-arvaamaton muutos ja siitä selviäminen. Tästä saimme konkreettisen osoituksen koronapandemian pistettyä käytännöt uusiksi yhdessä yössä.
Niemi oivalsi nopeasti keväällä 2020 puhjenneen globaalin kriisin arvon omalle tutkimukselleen. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin kasassa oli haastatteluaineisto, jossa asiantuntijat ja esimiehet kuvailevat kokemuksiaan. Niemen mukaan aineisto osoittaa, että mitä enemmän ihmiset pystyivät toimimaan kollektiivisesti verkon yli, sitä paremmin he selviytyivät.
Tärkeää oli myös mahdollisuus puhua uuden tilanteen aiheuttamista peloista ja huolista.
– Kollektiivisuus ja yhteys toisiin ihmisiin kasvattavat resilienssiä. Niiden mahdollistamiseen pitäisi pyrkiä työpaikoilla samalla ymmärtäen, että asiantuntijatyössä tuki tulee usein organisaatiorajat ylittävistä verkostoista.
Väitöstutkimus koostuu neljästä artikkelista, joista nyt työn alla oleva, ennalta-arvaamattoman kriisin vaikutus resilienssiin, on kolmas. Ensimmäisessä artikkelissaan Niemi tutki työn kaaosmaisuuden kokemusta ja toisessa interventiomenetelmää, jolla kollektiivisesti kehitetään asiantuntijatyön resilienssiä.
Työtä täytyy tutkia
Niemen kiinnostus asiantuntijatyön resilienssin tieteelliseen tarkasteluun kumpuaa omasta työkokemuksesta.
Vuonna 2005 Joensuun yliopistosta valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri on koko työuransa ajan toiminut kehittämistehtävissä Helsingin yliopiston ja Lab-ammattikorkeakoulun palveluksessa sekä sivutoimisena toiminimiyrittäjänä.
– Työtä täytyy tutkia eri näkökulmista, sillä yksilölle työ on keskeinen elämän sisältö, ja yhteiskunnalle rakennelma, jonka puitteissa tehdään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavat ratkaisut, esimerkkinä vaikkapa ilmastonmuutos.
Niemi korostaa, että asiantuntijatyön resilienssi pitää nähdä osana laajaa kokonaisuutta; tarkastelua ei pidä rajoittaa työyhteisön sisälle, vaan ymmärrystä ja ratkaisuja on haettava isommasta viitekehyksestä.
– Sen enempää työelämän arjessa kuin tutkimuksessakaan ei voi ohittaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuntemuksia – nehän eivät ratkea organisaatiokaaviota uusiksi piirtämällä, Niemi kiteyttää.
– Kiitos Akavalle ja Pohjola Vakuutukselle sekä omalle liitolleni Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuille, josta esitettiin sen myöntämistä. Kyse ei ole vain taloudellisesta tuesta, vaan myös viesti siitä, että tutkimusaiheeni on tärkeä, sanoo YTM, väitöskirjatutkija Sari Niemi.
Teksti ja kuvat Paula Launonen
