Hallitus käynnistää tämän kevään aikana laajan sosiaaliturvauudistustyön, jonka tavoitteena on – sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosta lainaten – “ihmisen näkökulmasta selkeä ja toimiva sosiaaliturva, joka takaa riittävän perusturvan kaikissa elämäntilanteissa.” Uudistuksen valmistelua varten perustetaan parlamentaarinen komitea, jonka toimikausi kestää kevääseen 2027 saakka.
Sirpaleisesta sosiaaliturvasta halutaan siis virtaviivaisempi. Uudistuspainetta luovat myös demografiset muutokset ja julkisen talouden näkymät.
Virtaviivaistamiselle on tilausta, sillä tällä hetkellä Kelan kontolla on noin 100 erilaisen etuuden hoitaminen. Niillä kaikilla on omanlaisensa myöntökriteerit.
Miten dekaani, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta ja tutkimusprofessori Heikki Hiilamo THL:stä kommentoivat uudistustarpeita ja haasteita? Millaista sotua he lähtisivät tavoittelemaan?
Täydellistä järjestelmää on turha tavoitella kertarysäyksellä
Dekaani, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta painottaa, että sosiaaliturvauudistuksessa on edettävä vaiheittain. Hän toivoo että uudistuksen kautta saataisiin ehkäistyksi ylisukupolvista huono-osaisuutta. Kuva Jonne Renvall
Sekä Saaren että Hiilamon mukaan uudistuksessa on edettävä askel askeleelta. Poliitikkojen on osattava huomioida hallinnolliset ja taloudelliset raamit. Yhteisenä tavoitteena hallituspuolueilla on luoda nykyistä yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi etuusjärjestelmä. Tuntuvia näkemyseroja syntyy siitä, missä määrin järjestelmän pitäisi olisi vastikkeellinen.
Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että suomalaiset kannattavat sosiaaliturvajärjestelmää periaatteellisella tasolla hyvin vahvasti. Hajontaa syntyy, kun kysytään yksityiskohtaisemmin, mahdollistaako järjestelmä laiskottelun tai heikentääkö se ihmisten halua auttaa toinen toistaan.
– Meillä on merkittäviä väestöryhmiä, jotka ovat sitä mieltä, että sosiaaliturva laiskistaa, Saari sanoo.
Mikä mättää nykyisessä järjestelmässä ja mitä tilalle?
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä vilisee käsitteitä, tasoja ja maksuaikoja. Näitä kaikkia on tarkoitus yhtenäistää.
Myös kasvava informaatio, sen tulkinta ja rahan tekninen käsittely tuovat kustannuksia.
– Yhtäältä etuutta hakevan ihmisen täytyy tietää yhä enemmän järjestelmästä ja osattava itse harkita, mikä on oikea etuus juuri hänelle. Toisaalta Kela saa yhä enemmän tietoa ihmisestä: perherakenteesta, lasten määrästä, muutoista tai työmarkkinatilanteesta. Kun informaatiota tulee koko ajan enemmän, muuttuu sen siirreltävyys, hallinta ja erityisesti tulkinta kompleksisemmiksi, Saari sanoo.
Nykyisen järjestelmän haaste on myös byrokratia: etuuksista päättävät tahot joutuvat miettimään, mihin kategoriaan kukin ihminen kuuluu.
Kolmas suuri tasapainoilun paikka on oikeanlaisen kannustintason löytäminen. Pohdittavana on, millainen etuus on sopiva suhteessa palkkaan.
Perustuloa Juho Saari ei kannata.
– Hyvinvointivaltio on vähän kuin elefantti. Se ei hypi ja sillä on pitkä muisti. Hyppy perustuloon olisi hyvin suuri ja vaikeasti hallittava. Ja vaikka saisimme perustulon aikaiseksi, joutuisimme miettimään, ketä se koskee, onko se yksilö- vai kotitalouskohtainen tai onko etuus siirrettävissä maasta toiseen. Poliitikot ovat myös hyviä keksimään erilaisia lisiä ja tarkentavia etuuksia vaikkapa yksinhuoltajille, kaupungeissa asuville, kuntoutuksessa oleville tai pitkiä työmatkoja kulkeville, Saari sanoo.
Pian oltaisiin taas lähtötilanteessa.
Saari esittelee mallia, joka niputtaisi kirjavan valikoiman eri etuuksia perusturvapalkiksi. Sen päälle voitaisiin rakentaa lisäturvaa vaikkapa sairauden tai työttömyyden varalta. Lisäpalkit eivät Saaren mukaan uhkaa mallin selkeyttä, vaan niissä on kyse poliitikkojen käytännöllisistä ratkaisuista.
Perusturvapalkissa ihminen ei joudu itse harkitsemaan, onko hän tuen määräytymisen näkökulmasta sairas, osatyökykyinen vai kuntoutuksessa. Algoritmi auttaisi päätöksenteossa ja nopeuttaisi Kelan päätöksiä.
Enemmän ennalta ehkäiseviä toimia, vähemmän sosiaaliturvan tarvitsijoita
Nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää on rakennettu liki sadan vuoden ajan. Jokainen poliitikkosukupolvi on tuonut kokonaisuuteen uusia palasia.
Tämänkertaiseen uudistukseen Saari kaipaa palasta, jolla ylisukupolvista huono-osaisuutta saataisiin ehkäistyksi.
– Sosiaalisiin ongelmiin liittyy lumipalloefekti. Mitä pitempään lumipallo vyöryy alas, sitä isompi siitä tulee. Moniammatillisella avulla ja toimeentulotuen ja sosiaalityön rajapintaa tiivistämällä voisi ehkäistä huono-osaisuuden periytymistä, Saari pohtii.
Hän myös kysyy, onko oikein, että pienikin säästöön kertynyt omaisuus on realisoitava saadakseen toimeentulotukea. Kaikkein pahimmaksi loukuksi hän mainitsee ylivelkaantumisen.
Saari väläyttääkin ajatusta positiivisesta luottorekisteristä sekä laajapohjaisesta ja kattavasta sosiaalisesta luototuksesta.
Toimeentulotuki on uudistuksen kuuma peruna
Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL:stä pitää toimeentulotukea sosiaaturvauudistuksen yhtenä polttavimmista kysymyksistä. Kuva Iida Ylinen.
Tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan yksi polttavimpia kysymyksiä uudistuksessa on toimeentulotuki. Miten toimeentulotuki liitetään syyperusteisiin etuuksiin eli työttömän perusturvaan tai vähimmäismääräisiin sairauspäivärahoihin ja siten myös vanhempainpäivärahoihin. Entä mikä on toimeentulotuen yhteys asumistukeen?
– Alun alkaen toimeentulotuki tarkoitettiin väliaikaiseksi tueksi. Ajatuksena oli, että toimeentulotukea nostetaan ennen kuin saadaan varsinaista syyperusteista tukea tai työtön saadaan autettua töihin.
Miksi toimeentulotuki on lipsahtanut monen kohdalla pitkäaikaiseksi tueksi?
– Yksi syy on pitkäaikaistyöttömyys. Toinen tapa on vastata, että perusturva on jäänyt jälkeen. Siinä on aukkoja ja sen taso on liian matala. Kolmas tapa on sanoa, että asumiskustannukset ovat nousseet erityisesti suurissa asutuskeskuksissa, Hiilamo sanoo.
Silppuinen työelämä huomioitava
Uudistuksen tavoitteena on sovittaa paremmin yhteen sosiaaliturvaa ja osa-aikatyötä tai tilapäistä työtä. Iso kysymyksensä ovat freelancerit ja itsensätyöllistävät. Millainen sosiaaliturva heille rakennetaan?
– Suomen nykyinen järjestelmä tunnistaa huonosti yrittäjät ja itsensä työllistäjät, Hiilamo sanoo.
Tähän tarvittaisiin muutosta. Myös alityöllistetyille ja matapalkkatyötä tekeville pitäisi taata sopiva sosiaaliturva.
Nyt kevytyrittäjät, freelancerit, itsensätyöllistävät ja pätkätyöläiset ovat sosiaaliturvan katvealueilla.
Hiilamon mukaan aktivointitoimien kuten esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan ehtoihin liittyy jäykkyyksiä. Erilaiset aktivointitoimenpiteet ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen eivät ole Suomessa parhaalla tolalla. Toimivan kokonaisuuden pohtiminen kuuluu työmarkkinajärjestöille ja valtioneuvostolle.
Lopuksi Hiilamo muistuttaa, että uudistus on ymmärrettävä pitkäaikaisena prosessina, johon liittyy myös teknologisia kysymyksiä ja tekoälyn käyttöä.
– Meille tarjoutuu tulevaisuudessa mahdollisuuksia, joista meillä ei vielä edes ole tarkkaa tietoa.
Kaiken uudistustyön keskellä poliitikkojen on muistettava perustuslain sanat: “Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”
Teksti: Iida Ylinen
Lisätietoja:
Akava pitää sosiaaliturvauudistusta yhtenä merkittävimmistä tällä hallituskaudella aloitettavista uudistuksista. Sosiaaliturvauudistus pitää toteuttaa tutkittuun tietoon perustuen, vaiheittain ja useassa osassa. Akavan tavoitteet sosiaaliturvauudistukselle ovat:
- Syrjäytymisen ennaltaehkäisy ennakoivilla investoinneilla
- Kannustavampi ja osallistavampi sosiaaliturva
- Selkeämpi etuusjärjestelmä ihmisen näkökulmasta
- Osallisuutta, työllisyyttä ja työllistymistä tukevat palvelut
Sosiaaliturvan tulee taata riittävä toimeentulo työnteon katkoksissa sekä edistää nopeaa työhön paluuta ja kannustaa aktiivisuuteen yhdessä työvoima- ja koulutus- sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen kanssa. Sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että se tukee työkykyä, kannustaa työllistymään ja tekemään lisää työtä. Etuuksista ja palveluista on rakennettava nykyistä toimivampi kokonaisuus.
– Akava pitää osaamista keskeisenä keinona köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjumisessa. Osaaminen edistää kestävää työllistymistä. Osaamiseen on keskitettävä voimavaroja alkaen jo elämän alkuvaiheen tukemisesta ja jatkuen aina työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen. Ylisukupolvisen syrjäytymisen katkaiseminen on pitkällä aikavälillä taloudellisestikin erittäin merkityksellistä, johtava asiantuntija Katri Ojala Akavasta painottaa.
Keskeisiä ongelmakohtia sosiaaliturvan kannustavuuden kannalta ovat erityisesti toimeentulotukeen ja asumisen tukemiseen liittyvät haasteet. Akava katsookin, että molempien osalta tulee toteuttaa kokonaisselvitys. Sosiaaliturvauudistuksen tueksi tarvitaan laaja-alaisia toimenpiteitä asuntopolitiikassa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Asumisen tukemisen ratkaisuja pitää kehittää yhdessä asuntotuotannon ja infrastruktuurihankkeiden kanssa.
– Akavan tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunta, jossa tarve turvautua sosiaalietuuksiin vähenee ennaltaehkäisevien investointien ja palveluiden myötä ja sosiaaliturva tukee työllisyyttä, työkykyä, osallisuutta ja hyvinvointia huomioon ottaen julkisen talouden tasapaino, Ojala sanoo.
Tutustu Akavan linjauksiin sosiaaliturvauudistukseen.
Akavan linjaukset sosiaaliturvauudistukseen
