Suomessa on suuri määrä työkykyisiä vammaisia henkilöitä, jotka ovat tahtomattaan työelämän ulkopuolella. Heillä on hyvin monenlaisia koulutustaustoja. Tästä huolimatta vammaiset henkilöt on perinteisesti nähty ensisijassa hoivan ja huolenpidon kohteina, eikä työntekijöinä, yrittäjinä tai johtajina.

Ammatilliseen koulutukseen ja lukioon kohdistuu parhaillaan paljon muutospaineita. Ikäluokat pienenevät yhä. Koulutuksen läpäisyn haasteet ovat todellisia. Huolestuttavia tutkimustuloksia on tullut sekä henkilöstön että opiskelijoiden hyvinvoinnista, mikä edellyttää toimenpiteitä.

Työelämän yhdenvertaisuuden parantamiseksi on monia keinoja. Näistä käytiin kiivastakin keskustelua yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen valmistelun yhteydessä. Akava osallistui työelämää koskevien ehdotusten muotoiluun työ- ja elinkeinoministeriössä ja jätti eriävän mielipiteen lausuntokierroksella olleeseen lakiluonnokseen useimpien muiden valmistelutyöhön osallistuneiden tahojen tavoin.

Vähemmistöihin kuuluvat joutuvat yhä miettimään, missä tilanteissa on turvallista olla oma itsensä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen tarvitaan koko työyhteisöä.

Työelämän syrjinnän poistaminen ja heikoimmassa asemassa olevien oikeussuojan vahvistaminen ovat yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen keskeisiä tavoitteita. Uudistus on erittäin tarpeellinen, sillä tutkimusten mukaan vähemmistöryhmiin kuuluvat, esimerkiksi etniset vähemmistöt, ikääntyneet, vammaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, kohtaavat työelämässä ja työelämään pääsyssä paljon yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää.

Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. Selonteossa linjataan Suomen perus- ja ihmisoikeustoimintaa kansainvälisesti, Euroopan unionissa ja kansallisesti.