Duaalimalliin puuttuminen toisi ongelmia

Parasta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on, ettei koulutuspolulla joudu tekemään valintoja, jotka sulkevat ovia opintojen jatkamiselta. Toisin kuin monissa maissa, meillä ei ole koulutuksessa rakenteellisia umpikujia.

25.1.2021

Koulutusjärjestelmän kyky ja mahdollisuudet saada kaikki mukaan – ja myös pitää mukana korostuvat väestörakenteen muuttuessa. Tasa-arvoa on vaalittava pitämällä huoli siitä, että kaikilla on mahdollisuus kehittää osaamistaan. Kaikkia tarvitaan kestävän kasvun ja hyvinvoinnin rakentamisessa.

Väestön keskittyminen ja nuorten ikäluokkien kutistuminen luovat muutos- ja kustannuspainetta kaikelle koulutukselle. Samalla vaatimuksia lisäävät osaamistarpeiden kasvu, työelämän kiihtyvä muutos ja koronakriisi seurauksineen.

Tärkeimpiä tulevaisuustekoja, joita hallitus voi tehdä, on vastata näihin haasteisiin ja turvata laadukas, tasa-arvoinen koulutus. Ratkaisuja haetaan koulutuspoliittisessa selonteossa. Se on tarpeen, sillä koulutuksen kehittäminen edellyttää kokonaisuuden tarkastelua, jossa asetetaan pitkän aikavälin tavoitteita.

Tarkastelussa on haasteiden lisäksi tunnistettava toimivat rakenteet ja pidättäydyttävä ”korjaamasta” niitä. Selonteossa nostetaan esiin duaalimalli tavalla, joka nostaa huolen tarpeettomasta puuttumisesta toimivaan järjestelmään. Duaalimallin rapauttaminen toisi enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.

Koulutussuunnilla on omat vahvuutensa, tarkoituksensa ja tehtävänsä. Molempia tarvitaan. Kumpaakaan ei pidä häivyttää tai liiaksi yhdistää toiseen. Toisen asteen koulutuksessa koulutus perustuu yleissivistävään lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Korkea-asteella yliopistot ja ammattikorkeakoulut tuottavat korkeaa osaamista kumpikin omalla profiilillaan ja eri tarpeisiin.

Koulutusmuodot on pidettävä erillisinä ja niitä on kehitettävä kunkin erityisistä osaamistavoitteista lähtien. Organisaatiotasolla yhteistyötä voi tehdä, mutta ei vain säästöjen vuoksi. Yhteistyötä on haettava koulutuksen laatu edellä ja sitä tulee tehdä koulutusmuotojen omista lähtökohdista.

Työstämällä siirtymiä ja opiskelijavalintoja voidaan kohdennetusti huolehtia siitä, että väylät pysyvät auki ja ehkäistä koulutuksen pussinperien syntymistä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että parannetaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden liikkuvuutta korkeakoulujen välillä.

 

Lisätietoja:

Elina Sojonen

Elina Sojonen

johtava asiantuntija

+358 44 582 7466

Lue lisää aiheesta