Euroopan komission toukokuun alussa antama esitys unionin seuraavaksi monivuotiseksi budjetiksi tuplaisi koulutusohjelma Erasmuksen varat ja tutkimusohjelma Horisontinkin koko nousisi kymmeniä prosentteja. Vaikka on siis selvästi nähtävissä, että EU:lla on vahvuuksia ja se kulkee oikeaan suuntaan, meitä odottaa valtava urakka.
The Science, Research and Innovation Performance of the EU 2018-raportin mukaan Euroopan vanhaan osaamiseen perustuva tiede ja tutkimus ei tahdo tulostua riittävästi käytännön tuloksiksi. Komission vuoden 2018 maa-arvioinneissa Suomi saa saman huomautuksen.
Toisaalta unionin alueella on noin 70 miljoonaa henkilöä, joilla on vaikeuksia perustaitojenkin kanssa. Niin sanottujen NEET-nuorten (20–24-vuotiaat, ei töissä, koulutuksessa tai opiskelussa) osuus esimerkiksi Suomessa oli lähes viidennes tästä ikäluokasta. Pääministeri Juha Sipilä totesi jonkin aikaa sitten, että miljoona suomalaista pitäisi kouluttaa tekoälyn takia. Siis yksin tämän ilmiön takia. Sipilän mainitsema miljoona suomalaista tarkoittaa EU-tasolla 100 miljoonaa henkeä.
Kuvaavaa on viime vuonna tehty esitys EU:n koulutusalue 2025:sta. Kun nykyisin noin joka kymmenes aikuisväestöstä osallistuu elinikäiseen oppimiseen, koulutusalue-ehdotuksen mukaan tämä olisi enemmän kuin kaksinkertaistettava, jotta joka neljäs olisi mukana jatkuvan oppimisessa. Kuulostaa hienolta, mutta tämä on suhteutettava tulevaisuuden työelämän tieto- ja osaamistarpeisiin ovat tavoitteet lattiatasolla.
Laakereilla lepäämisen mahdottomuus ilmenee kirkkaasti myös ulkomaailman tarkastelussa. Kiinan tutkimuspanokset ohittivat EU-maiden yhteenlasketut alan investoinnit viime vuonna. Vielä toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Korea oli Kongoakin köyhempi. Sen rakettimainen nousu maailman kärkeen selittyy omalta osaltaan sillä, että investoinnit tutkimukseen ja innovaatioihin olivat lähes viisi prosenttia bruttokansantuotteesta .
Kanada päätti alkuvuonna 2018 tutkimustoimintansa voimavarojen isosta käänteestä. Euroopassa ei tällaisia käänteitä ole juuri näkynyt kansallisella tasolla. Suomessa osaamisala on edelleen vereslihalla budjettileikkausten takia. Kaiken kukkuraksi EU-alueella ei ole yhtäkään korkeakoulua maailman 20 huipun tilastossa (The Times Higher Education World University Ranking) sen jälkeen, kun Iso-Britannia on lähtenyt omille teilleen.
Tätä taustaa vasten Akava tukee voimakkaasti komission äskettäistä monivuotista budjettiesitystä siivittämään EU:ta seuraavalla parlamenttikaudella. Tutkimuksen ja koulutuksen osuuden on noustava reippaasti unionin budjetissa. EU:n asettama tavoite kansallisille tutkimusmenoille tulisi nostaa kolmesta viiteen prosenttiin ja elinikäisessä oppimisessa on oltava sata prosenttia aikuisväestöstä. NEET-nuoret on saatava oppiin ja töihin.
Vinhalla tahdilla uusiutuvan tiedon maailmassa emme enää voi käyttää pääosaa varoista vanhojen rakenteiden ylläpitoon, kuten nyt on laita unionin budjetissa. Panostaminen osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen ei kuitenkaan ole itseisarvo.
Tulevaisuuden tietoyhteiskunnan olennainen osa-alue on laaja yleissivistys, jonka puskuroiva merkitys näkyy muun muassa nykyajan valeuutisten ja kokonaisten kansakuntien manipulointien (vrt. brexit-Britannia) maailmassa. Rakennemuutoksien ennakoidaan kiihtyvän ennen näkemättömiin mittoihin. Tällöin laaja tietämys helpottaa siirtymistä uusille tonteille – oli sitten kyse yksilöstä tai yksittäisestä maasta.
Toiseksi näköpiirissä on uusi talous 4.0, jossa jylläävät digitalisaation, robotisaation, tekoälyn, alustatalouden ja kiertotalouden kaltaiset ilmiöt. Ne luovat tulevaisuuden työpaikkoja ja ratkaisevat talouden johtoaseman. EU ei saa puristua tässä pitkälti osaamiseen perustuvassa kilpailussa Yhdysvaltojen ja Kiinan väliin. Esimerkiksi maailman sosiaaliturvamenoista tulee 40 prosenttia EU-alueelta ja jo niiden rahoittamiseksi johtoasema uudessa taloudessa on välttämätön.
Teollisen vallankumouksen alkuaikoina niin sanotut luddiitit hyökkäsivät Kehruu-Jennyjen kimppuun. Jos EU mukaan lukien Suomi ei herää toden teolla nykyisiin mittaviin osaamistarpeisiin ja uuteen talouteen, olemme kuin nykyajan luddiitteja. Hiivutamme itsemme varmasti ulos muun maailman kehityksestä. Toisinkin voimme tehdä ja nyt on aika tehdä sitä koskevat päätökset.
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
