Ensimmäinen näytön paikka on jo tulevana kesänä, kun tulee esitys EU:n budjetin välitarkastelusta: mikä on esimerkiksi tutkimus- ja koulutusohjelmien rahoitus? Suomella on tietysti vastaava näytön paikka omissa hallitusohjelmaneuvotteluissa. On arvioitu, että Erasmus+ -ohjelman, elpymispaketin ja EU:n koheesiopolitiikan rahastojen ansiosta koulutukseen ja osaamisen kohdistetut EU:n menot kolminkertaistuvat vuosina 2021–2027 verrattuna kauteen 2014–2020. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta on hyvä huomata, että lähtötaso eli osaamispanostusten osuus EU:n rahatoiminnassa on ollut varsin matala ja elpymispaketti on tilapäinen.
Parhaillaan käydään keskustelua siitä, miten EU vastaisi Yhdysvaltojen valtavaan ilmasto-ohjelmaan. Jonkin aikaa sitten julkaistiin unionin sisämarkkinoiden kehittämisohjelma. Näinä päivinä Ruotsi EU-puheenjohtajamaana on keskusteluttanut jäsenmaiden ministereitä Euroopan kilpailukyvyn ydintekijöistä. Näitä EU:n roolia globaalissa työnjaossa punnitsevia keskusteluita yhdistää, että osaaminen on kaikissa keskeisenä elementtinä mukana. Tätä tietä on syytä jatkaa ja sen tulisi näkyä myös rahoituksessa.
Osaamisen teemavuosi koskee väistämättä myös tutkimusta. Jäsenmaiden tutkimuspanostusten tulisi olla 4 prosenttia bruttokansantuotteesta ja Euroopan tutkimusalue täytyy toteuttaa. Se esimerkiksi helpottaa tutkijoiden liikkuvuutta ja akateemisten ansioiden tunnustamista yli rajojen. Toivottavasti lähiaikoina Iso-Britannia saadaan palaamaan mantereen kanssa tutkimusyhteistyöhön, sillä ennen brexitiä maa hallinnoi joka neljättä EU:n tutkimushanketta. Kaipaamme EU:n tutkimuksen suurvaltaa takaisin.
Euroopassa tehdään runsaasti hyvälaatuista tutkimusta ja tiedettä, mutta tunnetusti esimerkiksi Atlantin toisella puolella sen ”operationalisointi” sujuu askelta rivakammin. Osin tätä taustaa vasten on perustettu Digital Europe-ohjelma, jonka pohjalta kasvatetaan soveltavaa alan osaamista tuoden sitä kansalaisten, yritysten ja julkishallinnon käyttöön. Ohjelmalle soisi jatkomenestystä.
EU:lla on mainio aloite koulutusalue 2025-tavoitteesta, jonka tavoitteisiin on kuulunut, että ainakin 80 prosenttia oppilaista opiskelisi vähintään kahta vierasta kieltä. Tämä on yhä syytä pitää mukana ohjelmissa, sillä kielikirjoamme uhkaa pikemminkin kuihtuminen kuin vahvistuminen. Suomen yhä monikulttuuristuvilla työmarkkinoilla ja koulutuksessa on hyötyä muustakin kuin englannista.
Tällä hetkellä maailman korkeakoulujen ranking-vertailujen kahdenkymmenen kärki -listalla ei ole yhtään edustajaa EU-Euroopasta. Tähtäimessä tulisi olla, että saadaan ainakin viisi korkeakoulua mukaan kärkeen. Erasmus+-ohjelman parannuksiin sopisi mainiosti, että ohjelmassa suoritetut opinnot tunnustettaisiin täysimääräisesti opiskelijan kotimaassa. Miksi ulkomailla opiskelua aliarvioidaan?
EU:n osaamisen teemavuoden keskiöstä eli työmarkkinoiden ja osaamisen rajapinnasta on nostettava esiin kaksi esimerkkiä.
Kymmenen vuoden päästä jo 40 prosentissa kaikista ammateista arvellaan käytettävän tekoälyä tavalla tai toisella ja lopulta noin 2/3 ammateista on ”tekoälyistettävissä”. Työmarkkinoilla on siis odotettavissa iso myllerrys ja valtaava osaamistarpeiden päivitys. Euroopan parlamentti äänestää 11.5.2023 tekoälyasetuksesta, mutta tekoälyn osaamistarpeista on tarpeen tehdä lisäkartoituksia EU-tasolla.
Toisena esimerkkinä osaamisen ja työmarkkinoiden niveltymisestä toisiinsa on EU:n vihreä siirtymä Green Deal sekä sen osana niin sanottu oikeudenmukainen siirtymä. Jälkimmäinen tulisi nähdä osaamisloikkana uusiin ammatteihin ja uusiutuviin työtehtäviin. Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomessa toteutuu mahdollisesti jopa 50 miljardin investoinnit vihreään siirtymään eli se on ainoa iso kasvualamme. Oikeudenmukainen siirtymä vaikuttaa merkittävästi siihen, miten työmarkkinat ja osaamistarpeet muuttuvat. EU:lla on tätä asiaa varten oma rahasto.
Entäpä EU:n ulkopuolelta tulevien osaajien houkuttelu? Parhaillaan on perusteilla EU:n aloitteen pohjalta osaajapankkeja (Talent Pool), joista työnantajat voisivat rekrytoida unionin ulkopuolisia työntekijöitä. Samalla tulee entistä tärkeämmäksi kysymykseksi se, millä tavoin muualla hankittu osaamisen tunnistetaan ja tunnustetaan EU:n sisällä. Lisäksi on erilaisia direktiivejä esimerkiksi niin sanotusta sinisestä kortista. EU:n ja Intian kauppasopimusneuvotteluissa Intia on vaatinut unionin työmarkkinoiden avaamista. Todennäköistä on, että kansallisiin rekrytointitoimenpiteisiin ja -päätöksiin nähden EU:lla on täydentävä asema ulkomaisten osaajien houkuttelussa.
Lisätietoja:
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
markus.penttinen@akava.fi
+358407728861
@MarkusPent
