Suomen talous on toipunut koronakriisistä yllättävän nopeasti. Toipuminen on edelleen kesken ja talous toimii vajaalla kapasiteetilla. Riskit painottuvat heikomman kehityksen suuntaan.
Ripeän elpymisen keskellä ei pidä unohtaa isoa kuvaa. Suomen reaalinen bruttokansantuote asukasta kohti on yhä pienempi kuin vuonna 2008. Talouden kasvukyky on heikko ja tarvitsee vahvistamista. Suomen tuottavuuskasvu on hidastunut selvästi ja työtunnit ovat vähentyneet. Investoinnit kohdentuvat liikaa rakennuksiin ja liian vähän tieto- ja viestintätekniikkaan ja ohjelmistoihin. Tarvitaan toimia, jotka edistävät uusien ideoiden syntymistä, omaksumista ja leviämistä sekä resurssien siirtymistä kasvaville toimialoille.
Korkea-asteen koulutuksen tarjoaminen suuremmalle osalle väestöstä on hyvin perusteltua. Tutkimus- ja kehityspolitiikassa keskeisenä tulisi olla perustutkimuksen riittävä rahoitus. Suomen tutkimus- ja kehitystoiminnan tukijärjestelmä poikkeaa verrokkimaista, sillä verokannusteita käytetään hyvin rajallisesti. Parlamentaarisen työryhmän tavoite ottaa käyttöön suurempi yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan verovähennys on perusteltu. Tämä voisi lisätä innovaatioita, joita on vaikea saavuttaa usein monimutkaisen tutkimus- ja kehitystukiprosessin kautta.
Työllisyys on palannut koronakriisiä edeltäneelle tasolle. Avoimia työpaikkoja on poikkeuksellisen paljon. Monilla toimialoilla on vaikea löytää työntekijöitä. Siitä huolimatta työttömien määrä ja työttömyysaste ovat laskeneet yllättävän vähän. Talouspolitiikan arviointineuvosto on huolissaan siitä, että rakenteellisen työttömyyden odotetaan pysyvän korkeana. Sen pienentäminen edellyttää uusia politiikkatoimia, joilla pyritään lisäämään työvoimaa ja alentamaan työttömyysastetta.
Tässä kohtaa on pakko kysyä, kannattaako työmarkkinoiden rakenteiden uudistamista enää lykätä? Talous kasvaa, työmarkkinat vetävät, työllisyys paranee ja uusia työttömyysjaksoja alkaa selvästi viime vuosia vähemmän. Voiko olla suotuisampaa ajankohtaa uudistuksille kuin juuri nyt?
Finanssipolitiikan löysähköä viritystä vuonna 2021 voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Myös vuonna 2022 finanssipolitiikka tukee kokonaiskysyntää, vaikka on vähemmän ekspansiivista. Arviointineuvosto kaipaa kuitenkin hallitukselta kirkkaampia perusteluita löysänpuoleiselle finanssipoliittiselle linjalle.
Suomen julkinen talous on ollut rakenteellisesti alijäämäinen jo yli vuosikymmenen. Koronakriisin takia julkinen velka kohosi nopeasti. Myös tämän hallituskauden jälkeisille vuosille ennustetaan varsin mittavia alijäämiä. Ne pahentavat julkisen talouden kestävyyteen liittyviä riskejä.
Arviointineuvoston mielestä julkista taloutta pitäisi alkaa sopeuttaa asteittain. Välitöntä sopeutusta ei tarvita, mutta sen pitää kuitenkin olla nopeampaa kuin hallitus on suunnitellut. Velka-asteen vakauttaminen vaatii vuosittain julkisen talouden sopeutusta, jonka suuruus on noin 0,2–0,4 prosenttia bruttokansantuotteen arvoon suhteutettuna.
Finanssipolitiikan uskottavuuden tärkeys on kasvanut koronakriisin aikana. Uskottavuus pitää velanhoidon kustannukset maltillisina ja hillitsee finanssipoliittisen elvytyksen kustannuksia tulevissa kriiseissä. Uskottavuutta on heikentänyt hallituksen päätös korottaa menokehystä kesken kautensa. Aiemmin menokehyksissä pysyminen on vahvistanut kehysmenettelyn uskottavuutta julkisen talouden ankkurina ja menojen hillitsijänä. Liikkumavaraa uusille menoille saa myös leikkaamalla muita valtion menoja. Finanssipoliittisen liikkumavaran merkitystä ei pidä aliarvioida.
Lisätietoja:
