Naisten palkkapäivän luvut on laskettu tuoreimmasta Tilastokeskuksen ansiotasoindeksistä (03/2022). Naisilla palkansaajien kuukausiansiot olivat keskimäärin 3478 euroa ja miehillä 4 119 euroa. Palkan suuruus vaikuttaa myös eläkkeiden suuruuteen. Naisten keskieläke on Eläketurvakeskuksen mukaan 1 601 euroa ja miesten 2 006 euroa kuukaudessa eli naisten keskimääräinen eläke on viidenneksen pienempi kuin miesten. Harmillista on, että naisten palkkapäivä on päivälleen sama kuin edellisenä vuonna eli kehitystä ei tällä mittarilla mitattaessa ole tapahtunut lainkaan.
Horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio
Yksi palkkaeroa selittävistä rakenteellisista tekijöistä on sukupuolen mukaan painottuneet koulutus- ja työmarkkinat. Horisontaalinen segregaatio työelämässä tarkoittaa työmarkkinoiden jakautumista miesten ja naisten koulutusaloihin ja ammatteihin sekä miesvaltaisten alojen korkeampia palkkoja. Segregaation purkaminen on hidasta. Naiset ovat kouluttautuneet enemmän perinteisesti miesvaltaisille aloille, mutta miehet eivät ole merkittävissä määrin siirtyneet naisenemmistöisille aloille. Suomessa on myös vertikaalista segregaatiota, jolla tarkoitetaan naisten ja miesten urakehityksen ja johtotehtäviin sijoittumisen eroja. Miehet toimivat naisia useammin johtotehtävissä.
Selittymätön palkkaero
Selittymättömällä palkkaerolla tarkoitetaan eroa palkoissa miesten ja naisten välillä, kun verrataan samanlaisia tehtäviä ja samanlaisen osaamisen omaavia miehiä ja naisia. Sukupuolten välistä palkkaeroa selittävät toimiasema, viikkotyötuntien määrä, poissaolovuodet työelämästä, toimiala ja työpaikan sijainti. Selittymätöntä palkkaeroa ei selitä muu kuin sukupuoli. Akavalaisten jäsenliittojen selvitysten mukaan yksityisen sektorin palkkaero pysynyt melko muuttumattomana. Suomen Ekonomien selvityksessä ekonomien selittämätön palkkaero on 9 prosenttia eikä juurikaan ole kaventunut sitten 1990-luvun. Lakimiesliiton viimeisimmän palkkaerotutkimuksen mukainen selittymätön palkkaero oli 7,4 prosenttia.
Selittymättömien palkkaerojen ehkäiseminen on tärkeää yksilöllisen palkkauksen lisääntyessä. Selittymättömät palkkaerot ylläpitävät sukupuolten välisiä palkkaeroja, vaikka muihin samapalkkaisuuteen vaikuttaviin tekijöihin vaikutettaisiin tasa-arvon kannalta positiivisesti. Palkka-avoimuuden lisääminen lainsäädäntöä kehittämällä onkin erittäin keskeinen ratkaisukeino palkkaerojen kaventamiseen ja poistamiseen.
Tasa-arvosuunnitelmien palkkakartoitukset ovat olemassa oleva käytännön väline, joilla palkkaeroja voidaan tehdä näkyviksi ja purkaa. Valitettavasti palkkakartoitusten laatu ja ennen kaikkea niiden hyödyntäminen työpaikoilla vaativat enemmän panostusta ja sitoutumista. Velvoite palkkakartoitusten tekemiseen koskee työpaikkoja, joissa on palkattuna 30 henkeä tai enemmän. Rajaus jättää ison joukon työpaikkoja velvoitteen ulkopuolelle.
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen ja paremmat edellytykset jaettuun perhevastuuseen vaikuttanevat positiivisesti sukupuolten välisen palkkaeron kuromiseen. Kollektiivisopimuksilla ja työpaikkojen toimisäännöillä on suuri merkitys, jotta perhevapaiden korvaaminen olisi tasa-arvoista vanhempien kesken.
Tasa-arvo ei tule koskaan valmiiksi
Maailma ja työelämä ympärillämme muuttuvat jatkuvasti ja muutokset vaikuttavat myös tasa-arvoon ja samapalkkaisuuteen. Tasa-arvotyön tuleekin olla jatkuvaa. Samapalkkaisuuden saavuttaminen vaatii vahvempia toimenpiteitä ja määrätietoista toimintaa. Samapalkkaisuutta tulee vahvistaa lainsäädännön avulla. Sen tulee näkyä valtiovallan toimenpiteissä, hallitusohjelmassa ja budjetoinnissa seuraavalla hallituskaudella. Ennen kaikkea samapalkkaisuuden saavuttaminen vaatii asennetta ja rohkeutta. Vastuu siitä on lainsäätäjillä, työmarkkinajärjestöillä ja poliittisilla päättäjillä sekä työpaikoilla yritysten johdolla ja esihenkilöillä.
