Ensinnäkin on tärkeää, että nykyinen komissio on tiedostanut koulutuksen ja tutkimuksen merkityksen EU:n kilpailukyvylle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Ei kuitenkaan riitä, että pöydällä olevat Erasmus+ ja Horisontti-ohjelmien sisällöt ja rahoitus päätetään suurin piirtein komission esitysten mukaisesti. Tämänkin jälkeen osaamisasioiden osuus unionin budjetista olisi selvästi alle viidennes. Jokin tietty osuus ei sinänsä ole itseisarvo, mutta näitä ohjelmia pidetään eniten lisäarvoa tuottavina kaikista EU:n ohjelmista. EU:n vuosien 2021–27 budjettikauden tulevassa välitarkastelussa koulutuksen ja tutkimuksen osuutta pitää kasvattaa edelleen. Lisäksi EU:n sosiaali- ja globalisaatiorahastot panostavat vastaisuudessakin inhimilliseen pääomaan.
Toiseksi on oikein, että opetus- ja kulttuuriministeriö painottaa vahvasti tulevaisuusnäkökulmaa Suomen puheenjohtajuuskautta koskevissa linjauksissa. Jää kuitenkin epäselväksi, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tulevaisuusnäkökulma saataisiin automaattisesti mukaan, jos aihetta käsiteltäisiin globaalista näkökulmasta. Mikä on osaamisasioiden tilanne, entä näkymät keskeisillä kumppaneilla ja kilpailijoilla, kuten Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa?
Osaamisasiat pitää saada talouden kovaan ytimeen. Tässä suhteessa Suomen puheenjohtajuuskauden aloite pitää yhteinen opetus- ja valtiovarainministereiden kokous on oikealla tiellä. Tämä ei silti saa jäädä ensimmäiseksi ja samalla viimeiseksi kokoukseksi kyseisessä kokoonpanossa. Kokouksesta ei saa myöskään luoda vaikutelmaa, että opetusministerit tapaavat valtiovarainministereitä ensisijassa ”kerjuukuppi kourassa”. Päätavoitteena pitää olla, että lisätään ymmärrystä osaamisen strategisesta merkityksestä EU:n tulevaisuudelle. Lisäksi aihe tulisi saada niin sanottuun sosiaalisen huippukokoukseen, jossa EU:n suurimpien toimielinten johto ja työmarkkinajärjestöt kohtaavat.
EU:n talouspolitiikan seurantajaksossa tulee nähdä jatkossa kirkkaammin, että jonkin jäsenvaltion rempallaan oleva koulutusjärjestelmä ja heikko osaamistaso globaalissa vertailussa ovat merkittävä taloudellisen kasvun este ja työttömyyden lähde. Vaikka koulutusasiat ovat pääosin jäsenvaltioiden päätäntävallassa, eurovaluutan oloissa yhden maan ongelmat näissä asioissa heijastuvat naapureihinkin.
Komission esitys luoda eurooppalainen koulutusalue vuoteen 2025 mennessä on osaamisen sisällön näkökulmasta todella tärkeä. Juuri siksi täytyy nostaa unionin koulutusalueen tavoitteiden kunnianhimoa, vaikka konkreettisten määrällisen tavoitteiden asettaminen ei kaikissa asioissa onnistuisikaan. EU:n osaamistason yleispäämäärä ei voi olla keskinkertaisuus.
EU ei juuri tee varsinaista lainsäädäntöä, joka koskee osaamisasioita. Merkittävä poikkeus on ammattipätevyyden tunnustaminen osana työntekijöiden ja ammatinharjoittajien liikkuvuutta sisämarkkinoilla sekä osana kauppasopimuksia. Ammattipätevyysdirektiiviä on uudistettu tasaisin väliajoin ja järjestelmään on yritetty tuoda uusia elementtejä esimerkiksi alakohtaisten järjestöjen luomilla rajat ylittävillä ammattipätevyyksien vähimmäistasoilla – tosin ilman suurta menestystä. Voi silti olla, että lisääntyvä eurooppalainen koulutusyhteistyö luo joskus tulevaisuudessa mahdollisuuksia laajentaa niin sanottua automaattista tunnustamisjärjestelmää uusiin ammatteihin.
Kansalaispalaute kertoo, että rajat ylittävä akateemisten tutkintojen tunnustaminen ei ole vielä kitkatonta. EU:n opetusministerit hyväksyivät joulukuussa 2018 päätöslauselman näiden ongelmien takia ja tätä työtä on jatkettava avoimin silmin.
Osaamisasioiden aseman vankistaminen edellyttää muutoksia valmistelu- ja päätöksentekojärjestelmiin. Komissiossa tulisi olla varapuheenjohtaja, jonka salkussa olisivat keskitetysti tutkimus-, innovaatio- ja koulutusasiat. Vastaavasti koulutuksen ja tutkimuksen pääosastot tulee yhdistää ja Euroopan parlamentissa olla yksi näiden aiheiden vastuuvaliokunta. EU:n ammatillisen koulutuksen keskuksen Cedefop:in nimessä on Euroopan talousyhteisön jäänteenä sana ”ammatillinen”. Sen toimintaa pitää laajentaa jatkuvan oppimisen periaatteen pohjalta alan eurooppalaiseksi tieto- ja ajatuspajaksi.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä toimenpiteitä edellyttävänä alueena on EU:n oikeusvaltiotilanne. Sen heikentyminen koskee myös tieteen-, opetuksen- ja tutkimuksen vapautta. Esimerkiksi Unkarissa pakotettiin yksi korkeakoulu muuttamaan maasta ja monissa maissa opetushenkilöstöön on kohdistettu esimerkiksi mustamaalaavia nettikampanjoita. EU:n perussopimuksen artiklaa 7 pitää vahvistaa siten, että se kattaa myös edellä mainitut vapaudet. Niitä loukanneiden maiden tulee menettää äänioikeutensa EU:ssa ja Brysselin tukirahat.
Osaamisasiat kuuluvat pääosin jäsenmaiden päätäntävaltaan ja EU tukee ja täydentää niiden toimintaa. Tähän ei tarvita muutoksia, mutta selvästi ryhdikkäämpää ja energisempää EU-aloitteellisuutta niillä toimivaltuuksilla, jotka ovat olemassa. Korkean osaamisen maana tunnettu Suomi sopii mainiosti tämän uudistuksen edistäjäksi.
Lisätietoja:
Markus Penttinen
kansainvälisten asioiden päällikkö
markus.penttinen@akava.fi
+358407728861
@MarkusPent
