Täydellisyyden tavoittelu on täydellistä turhuutta

Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -julkaisussa Hanna Sutela kirjoitti vuoden 2018 työolotutkimuksen tuloksista. Hän nosti esiin, kuinka tutkijat yllättyivät palkansaajien jaksamisongelmien kasvusta. Nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla ovat jaksamisongelmat kasvaneet jyrkimmin. Työuupumusta selvänä vaarana työssään pitävien naispalkansaajien osuus on yli kaksinkertaistunut viidessä vuodessa 8 prosentista 19 prosenttiin.

6.3.2020

Kaikkiaan kaksi kolmesta (65 prosenttia) naispalkansaajasta ajatteli työuupumusta vaarana omassa työssään vähintäänkin silloin tällöin vuonna 2018. Vastaavia huolestuttavia tuloksia on tullut esiin muistakin selvityksistä ja tutkimuksista, erityisesti nuorten naisten uupumus on kasvussa. Akavan millenniaalit -selvityksessä yksi työelämään liittyvä huolenaihe oli työelämässä jaksaminen

Työelämässä vaatimukset tuntuvat tiukentuvan koko ajan. Nuoret naiset ovat koulutettuja ja osaavia, mutta naisen työelämäkaarella on paljon oletuksia ja odotuksia muidenkin taholta. Ne luovat myös paineita, omien tavoitteiden lisäksi. Ristiriitaiset paineet ja perinteiset odotukset sekä itselle asetetut vaatimukset ovat raskas yhdistelmä. Sosiaalinen media osaltaan luo vähintään jonnekin piilotajuntaan mielikuvaa melkoisen täydellisestä elämästä – joka on muille onnistunut. Vaikka sosiaalinen media osaltaan voi toimia normien purkajana, enemmän somessa näemme sitä kauniista ja täydellistä kuin rosoista ja rahjäistä.

Ei ihme, että erityisesti nuoret naiset kokevat, että on suoriuduttava ylivoimaisen hyvin kaikilla elämän osa-alueilla. Jokainen meistä kyllä tietää, ettei täydellistä ole olemassakaan. Silti on ymmärrettävää, että täydellisyyden loukko väijyy meitä jokaista. Johtaminen on avainasemassa jaksamisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi työelämässä. Mitäs jos pidetään vaatimustaso järkevänä?

Molemminpuolinen vuorovaikutus, palaute ja työpaikan ilmapiiri, joka sallii ottaa asioita esiin ovat tärkeitä elementtejä. Asiantuntijatyössä toimenkuvat ovat laajoja ja työtä puskee monista suunnista. Siksi johdon tuki, työvälineet itsensä johtamiseen, selkeät tavoitteet ja mahdollisuus sanoa EI joillekin työtehtäville ovat tarpeen.

Moka on lahja, sanotaan, mutta työelämässä erehtymisellä on vielä jonkinasteinen stigma. Epäonnistumisen pelko jumittaa ihmisen tekemään tuttuja ratkaisuja ja saa omat pienetkin epäonnistumiset tuntumaan jonkinasteisilta katastrofeilta. Epäonnistuminen ja sen salliminen sekä varsinkin sen jakaminen (rakentavalla tavalla) mahdollistaa oppimisen. Se myös vapauttaa, väitän, sillä se rikkoo täydellisyyden kuplaa.

Täydellisyyden tavoittelu johtaa ylisuorittamiseen ja uupumukseen. Ja vaikkei täydellisyyttä tietoisesti tavoittelisikaan, sinkoilee vaatimuksia ja odotuksia vähän joka suunnasta. Siksi meidän naisten, erityisesti tällaisten vanhempien täti-ihmisten, on tuettava ja kannustettava nuoria naisia. Ehdotan, että ei tarjoilla sankaritar-tarinoita tai vaikkapa muistuteta, kuinka me sentään hiihdettiin kouluun joka päivä 20 kilometriä. Rohkaistaan naisia ja erityisesti nuoria naisia olemaan oma itsensä.

Hyvää epätäydellistä naistenpäivää!