Jos jokin asia koetaan kuormittavana, suositellaan sen vähentämistä ja sen jälkeen tilanteen uskotaan paranevan. Tämä voi kuitenkin johtaa mahdottomiin tilanteisiin etenkin silloin, kun vähentämistarve kohdistuu työn tekemisen ytimeen, kuten asiakkaisiin, potilaisiin tai oppilaisiin. Niiden poistaminen on mahdotonta, samoin kuin ruuhkahuippujen tasaaminen työssä, jonka luonteeseen kuuluu syklisyys.
Henkinen kuormitus -käsite vaatii selventämistä
Psykososiaalisilla tekijöillä tarkoitetaan sekä työntekijöiden tekemiä tulkintoja, esimerkiksi stressi, että työn niitä ominaisuuksia, joilla tiedetään olevan merkitystä kuormittumisen kannalta, esimerkiksi väkivallan uhka. Tämä käsitteiden sekavuus on omiaan heikentämään työpaikkojen ja työterveyshuollon mahdollisuuksia kiinnittää huomiota oleellisiin asioihin ja tarttua niihin.
Myös henkisesti kuormittavia tekijöitä pitää pyrkiä mittaamaan. Vaikka työpaikalla vietetty aika ei kuvaa kaikkea työhön käytettyä aikaa, sen seuraaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Useimmissa töissä on mahdollista seurata myös projektien, työtehtävien, asiakkaiden, potilaiden, oppilaiden tai resurssien määrää. Näitä konkreettisesti laskettavia asioita ja niissä tapahtuneita muutoksia ei pidä unohtaa osana psykososiaalisen kuormituksen arviointia.
Raskaan säkin nostaminen voi johtaa selkäkipuun riippumatta siitä, mitä säkissä on. Sen sijaan henkisen työn kohteena olevan ”säkin” sisällöllä on iso merkitys kuormittumiselle. Näennäisen kevytkin työ voidaan kokea kuormittavana ilman mielekkyyden kokemusta ja toisaalta suuristakin taakoista selviää, jos niiden sisältö on mielekäs. Uupumisen ehkäisyssä tuleekin huomioida koko työyhteisön työtoiminta tavoitteineen ja onnistumisen mahdollisuuksineen.
Reaktiivisesta proaktiiviseen toimintaan
Mielenterveysperusteiset sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet, samoin julkisen keskustelun perusteella niitä edeltävät stressi, uupuneisuus ja loppuun palaminen. Miten työn psykososiaalisiin tekijöihin kiinnitettäisiin työterveysyhteistyössä huomiota jo ennen kuin se on liian myöhäistä? Varhaisempaan puuttumiseen voi käyttää netistä löytyvää ilmoitusta työnantajalle työkuormituksesta (www.tyosuojelu.fi) ja työterveyshuollosta voi pyytää arviota työkuormituksesta. Sitä käytetään hämmästyttävän vähän.
Lisäksi tarvitaan osaamista sellaisten työympäristöjen luomisessa, jotka ehkäisevät haitallista kuormitusta. Tähän auttavat kyselyt, joilla henkilöstöltä kerätään tietoa haitalliseen kuormitukseen liittyvistä työn piirteistä. Sellaiseksi käy hyvin esimerkiksi työsuojeluviranomaisen viime syksynä lanseeraama psykososiaaliset kuormitustekijät -kysely, joka on myös käytettävissä edellä mainitulla tyosuojelu.fi-sivustolla.
Täydellistä työpaikkaa ei olekaan, mutta sellaiseksi pyrkiminen riittää jo pitkälle. Työpaikka, jossa korostetaan työntekijöiden riittävää työnhallintaa, työhön liittyvää turvallisuutta ja työyhteisön tukea, ei pelkästään vähennä mielenterveysongelmien riskiä. Sitäkin enemmän hyvä työpaikka edistää mielen terveyttä, johon kuuluu tyytyväisyys elämään, henkilökohtainen kasvu, elämän tarkoituksen kokeminen ja yhteisöllisyys. Kaikki ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka edistävät myös luovuutta ja tuloksellisuutta työssä. Sisältyykö tämä tavoite ja toiminta teidän työterveysyhteistyönne toimintasuunnitelmaan?
Kari-Pekka Martimo, lääketieteen tohtori, dosentti
Työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri
Johtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus
Työeläkeyhtiö Ilmarinen
