Akavan lausunto mielenterveysstrategian luonnoksesta

Akava toteaa lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle, että mielenterveysstrategiassa tulisi yksilölähtöisyyden ja mielenterveyden tarkastelun sairauksien tai palvelujärjestelmän kautta sijaan suunnata katsetta vahvemmin mielenterveyttä ylläpitäviin ja vahvistaviin (ja myös potentiaalisesti heikentäviin) yhteisöllisiin ja olosuhteita koskeviin tekijöihin.

Lausuntopyyntö Mielenterveysstrategian luonnoksesta

1) Mielenterveyslinjaukset
Linjaus 1: Mielenterveys pääomana

Hyvä työelämä rakentaa ja ylläpitää hyvää mielenterveyttä

Lausunnon pääkohdat:

• Akava katsoo, että mielenterveysstrategiassa tulisi yksilölähtöisyyden ja mielenterveyden tarkastelun sairauksien tai palvelujärjestelmän kautta sijaan suunnata katsetta vahvemmin mielenterveyttä ylläpitäviin ja vahvistaviin (ja myös potentiaalisesti heikentäviin) yhteisöllisiin ja olosuhteita koskeviin tekijöihin.
• Erityisesti strategiassa tulisi vahvistaa työn ja työpaikkojen sekä työelämän kuormituksen merkitystä mielenterveydelle ja elämänhallinnalle niin työikäisten kuin heidän perheidensä kohdalla.
• Strategiassa tulisi nostaa esiin osaltaan työterveyshuollon mahdollisuudet auttaa työpaikkoja ennaltaehkäisemään psykososiaalista ja kognitiivista kuormitusta sekä mielenterveyden ongelmia ja auttamaan korjaavissa toimissa.

Akava lausuu hallituksen esityksestä kunnioittavasti seuraavaa:

Mielenterveysstrategian luonnoksen luvussa 2 todetaan, että mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat suuria kansanterveydellisiä haasteita, ja että puolet työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu mielenterveyden häiriöistä. Samalla huomioidaan, että sairauksien määrä väestössä ei ole lisääntynyt. Strategia jatkaa tästä, että hoito ja muut palvelut eivät ole kehittyneet yhtä hyvin kuin fyysisten sairauksien hoidossa.

Edelliseen näkemykseen voi yhtyä, mutta samalla lähestymistapa mielenterveyteen sairauksien, hoidon ja palvelujärjestelmän kautta tulee korostaneeksi mielen terveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin yksilökeskeisyyttä. Strategiassa kuitenkin aivan oikein todetaan, että yksilön mielenterveys rakentuu vuorovaikutuksessa läheisten ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan kanssa.

Työn muutos haastaa myös mielenterveyttä

Keskeinen tekijä suurimmalle osalle työikäisistä on työpaikka tai ylipää-tään työhön tai sen puutteeseen liittyvä toimintaympäristö. Työ on mielenterveyden kannalta tärkeä ja olennainen voimavara, jota hyvä työyhteisö ja motivaatio työhön vahvistavat. Työpaikka ja työ ovat yhteydessä moneen psyykkiseen ja sosiaaliseen kuormitustekijään kuten työn määrään ja sen autonomiaan, toimeentuloon, käytettävissä olevaan vapaa-aikaan ja perhe-elämään tai eettiseen kuormitukseen. Esimerkiksi esimiestyö, muutoksen johtaminen tai kokemus oman osaamisen ajantasaisuudesta ja riittävyydestä voivat joko vähentää tai lisätä kuormitusta. Joissain tilanteissa henkinen kuormitus ja mielenterveyden heikentyminen voivat johtua jopa suoranaisesta työpaikkakiusaamisesta tai häirin-nästä.

Työn kuormitustekijöitä, myös henkisiä, säädellään lailla, joten työsuojelu ja työterveyshuolto ja niihin liittyvät rakenteet ja käytänteet ovat kiinteässä yhteydessä suurimman osan työikäisen suomalaisen arkeen. Näiden onnistumisella tai epäonnistumisella vaikutetaan mielenterveyden kannalta tärkeisiin osa-alueisiin. Näin ollen niin työelämän kuin siihen liittyvien työterveyshuollon ja työsuojelun merkitystä tulisi avata myös mielenterveysstrategiassa nykyistä luonnosta laajemmin.

On hyvä, että luonnoksen Mielenterveys pääomana -luvussa todetaan työn merkitys hyvinvoinnille. Tähän yhteyteen voisi lisätä sen, että työn merkitys heijastuu työssä käyvää henkilöä laajemmalle, esimerkiksi lasten ja perheiden hyvinvointiin. Olisi myös lähtökohtaisesti hyvä pohtia hieman syvemmin, aiheuttavatko varsinaiset psyykkiset sairaudet (luonnoksen s. 9) merkittävän osan sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä, vai olisiko kyse osaltaan muun muassa työelämän kasvaneesta psykososiaalisesta kuormituksesta, jonka säätelyyn ei uusien kuormitustekijöiden kulttuurissa ole kehittynyt vielä riittäviä välineitä. Missä määrin esimerkiksi osaamme johtaa muutostilanteita työpaikoilla? Mitä aiheuttavat kiire, keskeytykset, koko ajan muuttuvat digitaaliset järjestelmät sekä jatkuva kokemus siitä, että työn tekemiseen kunnolla ei ole aikaa? Varsinaisiin toimenpide-ehdotuksiin olisi hyvä lisätä näkyville terminä myös kognitiivinen kuormitus ja tarve sen järjestelmällisempään hallintaan.

Työolojen merkitystä mielenterveydelle ja katseen kääntämistä yksilöstä kohti olosuhteita tukee osaltaan myös se, että WHO määrittelee burnoutin työperäiseksi ilmiöksi, ei lääketieteelliseksi tilaksi, vaikka työperäisen burnoutin takia voidaankin joutua kääntymään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän puoleen. (11th Revision of the International Classification of Diseases; ICD-11. https://www.who.int/mental_health/evidence/burn-out/en/)

Linjaus 2: Lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa

Varhainen tuki on hyvinvointi-investointi

Akava pitää hyvänä, että strategiassa nousee monin paikoin esiin varhaisen tuen tärkeys sekä lasten, nuorten ja perheiden mielenterveyden ja hyvinvoinnin tukeminen. Käytännössä tämän tulisi näkyä esimerkiksi mielenterveyspalveluiden ja koulussa olevien oppilashuollon ja kouluterveyden palvelujen hyvänä saatavuutena ja eri viranomaistahojen sujuvana yhteistyönä. Myös perheneuvolat, lastensuojelu, nuorisotyö ja ylipäätään sosiaalityön eri muodot ovat varhaisen tuen kannalta tärkeitä. Tällä hetkellä ennaltaehkäisy ja varhainen tuki eivät kunnolla toteudu, vaikka kyseessä olisi koko kansakunnan kannalta kannattava tulevaisuuden hyvinvointi-investointi.

Linjaus 3: Mielenterveysoikeudet

On tärkeää, että mielenterveyskuntoutujien oikeudet toteutuvat. Toisaalta olisi suotavaa, että ketään ei myöskään diagnosoitaisi esimerkiksi etuusjärjestelmän tai työelämässä tarvittavien järjestelyjen takia ”väkisin” sairaaksi silloin, jos kyse on ns. normaalista henkisestä kuormittumisesta esimerkiksi läheisen kuoleman, raskaan elämäntilanteen tai pitkittyneen työstä johtuneen kuormituksen takia. Joskus tilanne voi esimerkiksi vaatia kipeämmin työsuojelun toimia ja työn uudelleen järjesteltyjä kuin terapiaa tai lääkitystä. Kuntoutusta tulisi saada matalalla kynnyksellä ja korostamatta toimintakyvyn heikkouksia (pikemminkin apua tarjoten ja vahvuuksia etsien).

Linjaus 4: Ihmisen tarpeiden mukaiset, laaja-alaiset palvelut

Akava pitää hyvänä, että päihteet nousevat strategiassa esiin monin paikoin. Päihteet ovat monessa tapauksessa yhteydessä mielenterveyden ongelmiin. Työikäisten kohdalla olisi tärkeää, että työterveyshuollossa olisi riittävä osaaminen tunnistaa ja tarjota apua päihdeongelmiin. Työkyvyttömyyseläkkeiden osalta olisi mielenkiintoista tutkia, minkä verran sosiaalisesti hyväksytymmän masennusdiagnoosin alle ”peittyy” mahdollisesti näkyvää enemmän päihdeongelmia. Erityisesti mielenterveyssyiden, mutta myös muista syistä pitkään töissä pois olleiden työhönpaluun tukeen tulisi olla jokaisella työpaikalla malli, ja mallia tulisi myös käyttää. Nyt näin ei aina käytännössä ole.

Linjaus 5: Hyvä mielenterveysjohtaminen

Luvussa puhutaan järjestelmätason ja ”ilmiön” johtamisesta, mutta sivuutetaan käytännön johtamistyö työpaikoilla. Lähtökohtaisesti hyvä johtaminen huomio erilaiset kuormitustekijät ja sitä kautta osaltaan vahvistaa henkistä hyvinvointia ja mielenterveyden ylläpitoa. Työpaikkataso ja työsuojelun näkökulma eivät tule luvussa erityisesti esiin.

2) Itsemurhien ehkäisyohjelma

Työn ja talouden näkökulma itsemurhiin ei tule nyt esiin (burnoutit, irtisanomiset, konkurssit, työttömyys) – olisiko tästä näkökulmasta mahdollisuus pohtia tukitoimia erityistilanteissa?

3) Mielenterveyslinjausten indikaattorit
– Ehdotukset mahdollisiksi seurantaindikaattoreiksi

Yksi mahdollinen ja kannatettava indikaattori mielenterveyden parantumiseen on työkyvyttömyyseläkkeiden määrä. Tämä edellyttää työelämänäkökulman ja sinne suuntautuvien toimien vahvistamista strategiassa.

4) Mahdolliset muut huomiot ja kommentit

–

Hanna-Maija Kause
Akava ry