– Hallituksen lakiesitykseen perustuva vientimalli sisältää monia sudenkuoppia erityisesti sukupuolten palkkatasa-arvon kannalta. Näiden lisäksi se vaarantaa alkavan työmarkkinoiden sopimuskierroksen, toteaa Akavan työmarkkinajohtaja Ville Kopra.
Sukupuolten palkkatasa-arvossa askelia taaksepäin
Vientivetoisessa palkkamallissa vientialat, kuten teknologiateollisuus, määrittelisivät palkankorotusten yleisen tason. Tämä malli ei ota huomioon muille toimialoille, kuten julkiselle sektorille, opetusalalle, sosiaali- ja terveydenhuollolle ja tutkimustoiminnalle, ominaisia tarpeita ja työmarkkinaolosuhteita.
– Vientiteollisuuden suhdanteet ja kilpailukyky eivät saisi määritellä palkkatasoa toimialoilla, joilla työllä on erilaiset edellytykset ja työvoiman saatavuusongelmia. Erityisen haitallinen malli olisi sukupuolten palkkatasa-arvolle, kun julkisella sektorilla kuten opetusalalla naisia työskentelee selkeästi enemmän kuin miehiä, painottaa Kopra.
Julkisen sektorin houkuttelevuus ja työvoiman saatavuus vaarantuvat
– Työvoimapula on jo nykyisin vaikea ongelma julkisella sektorilla, erityisesti terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Vientivetoinen palkkamalli jättäisi näiden alojen palkkakehityksen vientialojen varjoon, mikä vaarantaisi niiden kyvyn houkutella osaavia työntekijöitä. Tämä puolestaan heikentäisi julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta, mikä on kestämätöntä suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja toimivuuden kannalta. Myös vientialat tarvitsevat hyviä julkisia palveluja, huomauttaa Kopra.
Työmarkkinoiden joustavuus heikentyy ja riski politisoitumiselle kasvaa
Suomen työmarkkinat toimivat parhaiten, kun neuvottelut käydään alakohtaisesti ja palkkaratkaisut sopeutetaan kunkin alan erityispiirteisiin. Vientivetoisen palkkamallin käyttöönotto tarkoittaisi, että työmarkkinoiden joustavuus heikkenisi, eikä alakohtaisia eroja palkkojen kehityksessä voitaisi ottaa riittävästi huomioon. Tämä johtaa väistämättä työmarkkinajännitteisiin ja tyytymättömyyteen eri aloilla.
– Jos palkankorotusten rajoitteet ja ehdot määritettäisiin lainsäädännöllä, luotaisiin riski, että palkkaratkaisuista tulee politiikan pelinappula. Tiettynä ajankohtana määritetyt kriteerit sallituille sovintoesityksille eivät välttämättä kestä aikaa, varsinkaan kun niiden takana ei ole työmarkkinoiden keskinäistä yhteisymmärrystä, toteaa Kopra.
Lisätietoja:
