Tällä hetkellä Suomessa kertyy yhdyskuntajätettä vuosittain noin 2,8 miljoonaa tonnia. Yksi suomalainen tuottaa keskimäärin jätettä noin 500 kiloa vuodessa. Kotitaloudet kerryttävät yli puolet yhdyskuntajätteestä.
Jätehallinta ei enää ole kansallinen kysymys, vaan osa globaalia kulutusyhteiskuntaa. Yksi esimerkki tästä on, että maailman merissä on yli 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa, joka uhkaa merten, eläinten ja ihmisten terveyttä.
Veera Kinnunen on valmistunut Kuopion muotoiluakatemiasta tekstiilialan muotoilijaksi. Tämän jälkeen hän opiskeli Rovaniemellä sosiologiaa, josta väitteli tohtoriksi vuonna 2017. Väitöskirjassaan hän tutki ihmisten suhdetta tavaroihin ja jätteeseen.
Kinnunen tekee sosiologista tutkimusta käytännönläheisesti ”kädet multaan” -asenteella. Hän keräsi aineistoa järjestämällä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa Elämää muuttolaatikoissa -kirjoituskilpailun. Lisäksi Kinnunen osallistui talkoolaisena muuttoihin, jossa pakkasi, pesi ja kantoi tavaroita yhdessä tutkimukseen osallistuvien ihmisten kanssa ja pyysi heitä pitämään muuttopäiväkirjaa.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Veera Kinnunen työskentelee tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Jäteyhteiskunta-hankkeessa. Hän sanoo, että kiertotaloutta voi toteuttaa monenlaisilla tasoilla. Yksilöillä on mahdollisuus vaikuttaa elämänvalintojen ja kuluttamisen kautta, mutta se ei yksinään riitä ratkaisuksi.
Tavaravuoria ja kasvavia jätemääriä
– Huomasin väitöskirjatutkimuksessa, että ihmisille on hyvin tärkeää, ketkä saavat heidän tarpeettomat tavaransa.
Kinnunen kertoo, että länsimaalaisella ihmisellä on hankala suhde tavaroihin. Ihmiset kamppailevat yhä enemmän ylitsepursuavien tavaravuorten ja kasvavien jätemäärien keskellä.
– Nykyistä elämänmuotoa moititaan usein liian materialistiseksi, vaikka sitä voisi pitää jopa antimaterialistisena. Emme ymmärrä ihmiselämän olevan väistämättä kiinnittynyt aineelliseen ympäristöön.
Kinnunen on työskennellyt Lapin yliopistossa opetustehtävissä ja tutkijana. Hän työskentelee tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Jäteyhteiskunta-hankkeessa, jota johtaa sosiologian professori Jarno Valkonen.
– Vielä kymmenen vuotta sitten piti perustella tarkasti, miksi sosiologin pitäisi tutkia jätettä.
Nykyään jätetutkimus on suosittu aihe myös yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa.
Kinnunen sanoo, että tavaroiden omistamiseen liittyy usein hoivan tarvetta, kiintymystä ja tunnesiteitä.
– Kestävämpi yhteiskunta edellyttää, että otamme vastuun myös jätteistä ja sellaisista tavaroista, joita kohtaan meillä ei ole tunnesiteitä tai hoivaviettiä.
Jätteestä on lyhyessä ajassa muodostunut näkyvä teema, johon yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunnat pyrkivät etsimään ratkaisuja.
Kinnusen viimeistellessä väitöskirjaansa Suomen jätelaki muuttui vuonna 2016. Silloin jätteestä tuli näkyvämpi osa yhteiskuntaa ja julkista keskustelua. Lakiin kirjattiin muun muassa orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, joka kielsi biohajoavan jätteen, kuten biojätteen, tekstiilien, puujätteen, paperin ja orgaanisen muovin viemisen kaatopaikalle.
– Samalla muovin määrä tuli yhtäkkiä myös näkyvämmäksi, mutta ei ollut mitään paikkaa, minne laittaa sitä.
Lain muutoksen taustalla ovat EU:n jäsenmailleen asettamat tavoitteet kierrätyksen lisäämiseksi. Jäsenmaiden tulisi nostaa kierrätysaste 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.
Kinnunen on kiinnostunut siitä, miten jätepolitiikka ja ihmisen arki käytännössä muuttuvat tulevaisuudessa.
Multaa keittiöjätteistä kotioloissa
Uudenlaisista jätesuhteen muodoista Kinnunen nostaa esiin nykyisen tutkimuskohteensa: bokashi-kompostoinnin. Siinä keittiöjätteet muunnetaan nopeasti mullaksi hapattamisen avulla. Tämä menetelmä muuntaa suhdetta paitsi jätteisiin myös mikrobeihin, jotka ovat tärkeä osa bokashiprosessia.
– Mikrobit eivät ole enää vaarallisia ja poissuljettuja taudinaiheuttajia, vaan jopa ympäristön hyvinvoinnille välttämättömiä eliöitä.
Ero tavalliseen kompostointiin on siinä, että bokashi-kompostointi tuodaan urbaaniin ympäristöön, ihmisten koteihin. Tällöin itse tuotetusta jätteestä otetaan vastuu.
Kiertotalouden toteuttamisessa monia tasoja
Kinnunen sanoo, että kiertotaloutta voi toteuttaa monenlaisilla tasoilla. Yksilöillä on mahdollisuus vaikuttaa elämänvalintojen ja kuluttamisen kautta, mutta se ei yksinään riitä ratkaisuksi.
– Tämänhetkinen kiertotalousajattelu ei kyseenalaista jatkuvaa kasvua. Yritysten pitäisi muuttua niin, ettei kierrätettävää jätettä edes syntyisi.
Jätemateriaalit ovat erilaisia ja eri tavoin hyödynnettäviä. Sen takia jätteiden jalostaminen raaka-aineiksi ja uusiksi tuotteiksi vaatii pitkän ketjun.
– Kiertotalouden ihanne ei saa sulkea silmiä siltä, että jossain on aina jätettä.
Suomenkielistä tutkimusta tarvitaan ja sen pitää näkyä
Kinnuselle on tärkeää, että suomenkielistä tutkimusta tuotetaan ja sen näkyvyyttä ylläpidetään.
– Suomenkielisellä tutkimuksella vaikutetaan esimerkiksi ympäristöpolitiikkaan ja asioihin, joilla on suomalaisessa yhteiskunnassa merkitystä.
Kinnunen korostaa, että tarvitaan tutkimusta, joka syventyy laajempaan ympäristö- ja luontosuhteiden muutokseen yhteiskunnassa. Tähän sosiologia on erinomainen väline.
Hän näkee Tieteentekijöiden liiton roolin eräänlaisena taustakannattelijana, joka mahdollistaa myös sellaista tutkimusta, joka ei ole perusteltavissa pelkästään taloudellisen tai teknologisen hyödyn näkökulmasta.
– Yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien tehtävä on ihmiskeskeisen hybriksen kyseenalaistaminen. Maailma voi olla tulevaisuudessa hyvin erilainen.
Teksti: Johannes Roviomaa
Kuva: Veli-Pekka Laitinen
Veera Kinnunen, Lapin yliopiston tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori, Tieteentekijöiden liiton jäsen
Yhteiskuntatieteen tohtori Veera Kinnunen työskentelee tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Jäteyhteiskunta-hankkeessa. Hän sanoo, että kiertotaloutta voi toteuttaa monenlaisilla tasoilla. Yksilöillä on mahdollisuus vaikuttaa elämänvalintojen ja kuluttamisen kautta, mutta se ei yksinään riitä ratkaisuksi.
- Syntynyt 1980 Rovaniemellä
- Muotoilija (Kuopion Muotoiluakatemia, 2004), yhteiskuntatieteiden tohtori (Lapin yliopisto, 2017)
- Väitöskirjatutkijana Lapin yliopiston monitieteisessä Kulttuurilähtöisen palvelumuotoilun tohtoriohjelmassa ja siitä lähtien yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sosiologian yliopistonlehtorina.
- Kinnunen työskentelee post doc -tutkijana Suomen akatemian rahoittamassa Jäteyhteiskunta -tutkimushankkeessa. Hankkeesta on mm. ilmestynyt yhteiskirjoitettu teos Tervetuloa Jäteyhteiskuntaan! Elämää aineellisen ylimäärän kanssa (Vastapaino, 2019).
- Harrastukset: Kaunokirjallisuus, jooga ja metsässä käyskentely marjoja ja sieniä poimien tai hiihdellen
- Perhe: Avopuoliso ja kaksi kouluikäistä lasta
