Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdotuksissa tuodaan esille ratkaisuvaihtoehtoja alivakuuttamiseen ja työtulon määrittämiseen liittyviin haasteisiin sekä esitetään YEL-vakuuttamisen joustavoittamista pienimuotoista ja satunnaista yritystoimintaa harjoittaville yrittäjille.
– Akavan tavoitteena on, että yrittäjien eläketurvaa kehitetään ottamaan paremmin yrittäjien ja itsensätyöllistäjien tarpeet huomioon. Työskentelyn lyhyen keston tai ansioiden pienuuden ei tulisi johtaa siihen, että tehtyä työtä jää eläketurvan ulkopuolelle. Olemme tyytyväisiä siihen, että työryhmän raportissa esitetään parannusehdotuksia, jotka mahdollistavat YEL-eläkkeen kartuttamisen joustavalla vakuutustekniikalla nykyisin YEL-vakuutuksen ulkopuolelle jäävistä ansiotuloista, Ojala toteaa.
Mikä YEL on?
YEL-vakuutus antaa turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta. Vakuutus on vuonna 2019 pakollinen 18 vuotta täyttäneelle mutta alle 68-vuotiaalle yrittäjälle, kun yritystoiminta jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään 4 kuukautta ja yrittäjätoiminnan arvioitu työtulo on vähintään 7 779,37 euroa vuodessa. Yrittäjä voi ottaa YEL-vakuutuksen myös vapaaehtoisena, jos hänen työtulonsa jää alle YEL:n alarajan tai hän on työeläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä. Yrittäjän pitää tehdä YEL-vakuutushakemus valitsemalleen työeläkevakuutusyhtiölle kuuden kuukauden kuluessa vakuutettavan yritystoiminnan alkamisesta.
Yrittäjälle karttuva eläke määräytyy YEL-työtulon perusteella. Yrittäjän työtuloksi määritellään se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen yrittäjätoimintaansa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan kyseistä työtä. YEL-työtulo antaa lisäksi pohjan muulle yrittäjän ansiosidonnaiselle sosiaaliturvalle, sillä se vaikuttaa sairauspäivärahan, vanhempainetuuksien ja työttömyysturvan määrään. Ei siten ole yhdentekevää mille tasolle YEL-työtulo määritellään.
Miten YEL eroaa muusta taloudellisesta varautumisesta vanhuuden varalle?
YEL-vakuutus on luonteeltaan riskivakuutus, jolla yrittäjät varautuvat kollektiivisesti siihen, että omalle kohdalle saattaa osua toisaalta pitkä elämä ja toisaalta taas työkyvyttömyys tai kuolema perheenhuoltajan asemassa. YEL-eläke on etuusperusteinen eli sitä maksetaan laissa säädettyjen perusteiden mukaisesti riippumatta siitä kuinka paljon varoja on kertynyt vakuutusmaksuina. YEL-eläkettä maksetaan eläkkeensaajan eliniästä riippumatta hänen kuolemaansa saakka, vaikka maksetut vakuutusmaksut eivät kattaisi korvauksesta kuin osan.
YEL-vakuutuksessa ei siten ole kyse säästämisestä vanhuuden varalle. Omaehtoisessa säästämisessä riskin varojen riittävyydestä ja sijoitusten onnistumisesta kantaa henkilö itse. YEL:ä vastaavaa turvaa ei käytännössä ole saatavilla muulla tavoin.
Mitä YEL maksaa ja kenelle?
Vuonna 2019 YEL-vakuutusmaksu on alle 53-vuotiaille ja yli 62-vuotiaille yrittäjille 24,1 prosenttia ja 53–62-vuotiaille 25,6 prosenttia vahvistetusta työtulosta. Aloittava yrittäjä saa 22 prosentin suuruisen maksunalennuksen YEL-vakuutusmaksusta yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta. YEL-vakuutusmaksu on täysimääräisesti vähennyskelpoinen verotuksessa.
YEL:n eläkevastuuta ei rahastoida kuten työntekijöiden eläkejärjestelmän kohdalla. Tarkoituksena on, että yrittäjät kustantavat kollektiivisesti eläketurvansa siten, että kunakin vuonna maksettavat yrittäjäeläkkeet katetaan samana vuonna työelämässä olevilta yrittäjiltä perittävillä eläkevakuutusmaksuilla. Valtio kustantaa sen osuuden yrittäjien eläkkeistä, johon työelämässä olevien yrittäjien maksamat vakuutusmaksut eivät riitä ja takaa näin viime kädessä rahoituksen riittävyyden.
Valtion, eli käytännössä veronmaksajien, maksama osuus yrittäjien eläkkeistä on noussut viime vuosina voimakkaasti. Kasvu johtuu siitä, että eläkemeno kasvaa ikärakenteesta johtuen noin neljän prosentin vuosivauhtia, mutta YEL-maksutulo ei. Valtion maksuosuuden erittäin voimakkaan kasvun ennustetaan jatkuvan lähivuosina.
Miten YEL:iä voisi kehittää?
Kyselytutkimusten perusteella yrittäjien keskuudessa on jonkin verran tyytymättömyyttä YEL-vakuutusta kohtaan. On helppo todeta YEL-vakuutuksen antavan yrittäjän kannalta mainettaan parempaa turvaa mutta samalla kehitettävääkin löytyy. Kaiken kaikkiaan YEL:iin liittyvää viestintää tulisi lisätä ja vakuuttamisesta tulisi tehdä yrittäjän kannalta sujuvampaa, yksinkertaisempaa ja ymmärrettävämpää.
Alivakuuttaminen on yrittäjien keskuudessa valitettavan yleistä. Alivakuuttaminen tarkoittaa sitä, että YEL-työtulo on vahvistettu liian alhaiseksi suhteessa yrittäjän oikeaan työpanoksen arvoon. Työtulon määrittely koetaan hankalaksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi. Alivakuuttaminen voi johtaa siihen, että yrittäjän eläkkeen ja muun sosiaaliturvan taso jää matalaksi. Alivakuuttaminen myös nostaa valtion maksuosuutta ja muita sosiaaliturvamenoja. YEL:ä tulisikin kehittää siten, että YEL-työtulon tasoa ohjaisi työpanoksen mitattavissa oleva arvo nykyistä käytäntöä selkeämmin ja ymmärrettävämmin, jolloin alivakuuttaminen poistuisi.
YEL-vakuutuksen soveltamisen rajaukset, kuten yrittäjätoiminnan neljän kuukauden keston vaatimus ja alaraja saavat aikaan sen, että yrittäjänä tehtyä työtä jää eläketurvan ulkopuolelle. Tämä on tyypillistä itsensätyöllistäjille, jotka harjoittavat pienimuotoista, epäsäännöllistä ja lyhytkestoista yrittäjätoimintaa. YEL-vakuutusta tulisi kehittää siten, että kaikille työtä tekeville turvataan mahdollisuus eläkevakuuttamiseen.
Tiedote: Työryhmä ehdottaa muutoksia yrittäjän työeläketurvaan
Työryhmän raportti: Yrittäjän työeläketurvan kehittäminen
- Katri Ojala, johtava asiantuntija
