Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto ILOlle vuonna 2021 annettavista raporteista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

ILOlle vuonna 2021 annettavat raportit ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti:

Yleissopimus nro 29 Pakollinen työ (1930)

Yleissopimus nro 105 Pakkotyön poistaminen (1957)

Suomen työelämässä on paljon työntekijöiden hyväksikäyttöä, joka ilmenee vakavista ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävistä työvoiman hyväksikäytön ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän muodoista työntekijöiden alipalkkaukseen. Leimaavaa näissä vakavuusasteeltaan erilaisissa tapauksissa on työnantajan taloudellisen hyödyn tavoittelu työntekijän kustannuksella.

Rikosuhripäivystyksessä (RIKU) (Victim Support Finland) on tällä hetkellä yli 400 aktiivista asiakasta, jotka ovat joutuneet työperäisen hyväksikäytön uhriksi Suomessa. Vuonna 2021 on Rikosuhripäivystykseen tullut kesäkuuhun mennessä 72 uutta työperäiseen ihmiskauppaan tai lievempään rikolliseen työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvää asiakasta.

Yleisimmät työvoiman hyväksikäytön alat ovat ravintolat, siivous, maatalous, rakennusala, mutta myös esim. kauneusalalla, varastotyössä, autopesuloissa ja -korjaamoissa ja kotitaloustyössä esiintyy työvoiman hyväksikäyttöä. Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden kertoman mukaan ja eri työnantajayritysten määrän perusteella vaikuttaa, että joillain aloilla (esim. siivous, tietyt ravintolat, rakennusala, maatalous/kausityö) hyväksikäyttö on yleistä ja paikoin vallitseva käytäntö. Työperäisen hyväksikäytön uhrit ovat pääosin ulkomaalaisia, joilla on usein heikko suomen- ja englanninkielentaito. Ulkomaalaistaustaisista työperäisen hyväksikäytön uhreista yleisimmät kansalaisuudet ovat Irak, Nepal, Bangladesh, Afganistan, Ukraina. Näistä ulkomaalaistaustaisista työntekijöistä on yleisimmin tultu Suomeen työntekijän oleskeluluvalla tai turvapaikanhakijana, mutta jonkin verran on myös niin kutsuttuja paperittomia henkilöitä, joilla ei ole oikeutta oleskella Suomessa.

Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden kohdalla hyväksikäyttö on yleensä piilotettua siten, että työaika merkitään työaikakirjanpitoon todellista lyhyemmäksi, tai sitä ei seurata ollenkaan, palkat maksetaan työntekijän pankkitilille, mutta hän joutuu palauttamaan rahat työnantajalle. Yhä useammin työntekijän työsuhde naamioidaan yrittäjyydeksi ja keinot piilottaa hyväksikäyttö kehittyvät. SAK:n Maahanmuuttajien työsuhdeneuvonnan havaintojen perusteella tällaista työsuhteiden naamiointia muuksi oikeussuhteeksi tapahtuu esimerkiksi rakennusalalla.

Tyypillistä hyväksikäyttötilanteissa on, että hyväksikäytön uhri ei uskalla ilmoittaa tilanteesta viranomaisille tai edes ammattiliittoon, koska pelkää esimerkiksi oman tai perheenjäsentensä oleskeluluvan tai oleskeluluvan saamisen mahdollisuuden menettämistä, toimeentulonsa menettämistä ja vaikeuksia työllistyä uudelleen. Myös pelko kotimaassa tapahtuvasta kostosta ja poissulkemisesta yhteisöstä nostaa ilmoittamisen kynnystä.

Viimeisimmän ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän vuosikatsauksen mukaan ”Useimmin auttamisjärjestelmän asiakkuuteen ohjautui henkilöitä, joiden arvioitiin joutuneen pakkotyöhön liittyvän ihmiskaupan uhriksi Suomessa. Tällaisia pakkotyöhön joutuneita henkilöitä otettiin asiakkaaksi yli kaksi kertaa enemmän (78 henkilöä) kuin vuotta aiemmin (33 henkilöä). Uusien asiakkuuksien perusteella riskialttiimpia aloja vaikuttivat vuonna 2020 olleen siivousala, ravintola-ala, rakennusala, maatalouden kausityö sekä yksityishenkilöiden kotiapulaisena toimiminen. Joissain tapauksissa työntekoon on pakottanut oma puoliso.

https://www.ihmiskauppa.fi/files/525/Ihmiskaupan_uhrien_auttamisjarjestelman_vuosikatsaus_1.1.-_31.12.2020.pdf

Ihmiskaupan ja sen lähirikosten, esimerkiksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän tutkinnassa on haasteita ja ongelma on rakenteellinen. Haasteita on muun ohella esimerkiksi tapausten tutkintojen pitkän kesto ja rikosten tunnusmerkistön tulkitseminen. Syrjintä rikoksen nimikkeenä soveltuu huonosti tilanteisiin, joissa osalle ulkomaalaisista maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka ja osalle ei. Käytännössä liian pienen palkan maksaminen tulkitaan välillä pelkäksi palkkariidaksi, jota ei edes tutkita rikoksena. Resurssien ja rikostunnusmerkistöihin perehtymisen lisäksi joissakin tapauksissa ongelmana ovat myös asenteet. Näitä rikoksia ei aina pidetä tärkeänä, vaan esimerkiksi oleskeluongelmia saatetaan automaattisesti pitää uskottavuutta heikentävänä tekijänä. Systemaattiset toimintamallit eivät tule ilmi, kun ilmoituksia käsitellään erikseen eikä selvitetä, miten laajaa työnantajan toiminta on. Lisäksi työsuojeluviranomaisen keinot puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön ovat erittäin rajalliset. Näyttää siltä, että keinot puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön perustuvaan liiketoimintamallin jatkamiseen Suomessa ovat riittämättömät.

Yleissopimus nro 88 Työnvälityksen järjestely (1948)

Koronakriisi on vaikuttanut paljon työvoimapalveluihin, kun työttömien ja lomautettujen määrä nousi maaliskuusta 2020 alkaen voimakkaasti. Työvoimapalveluihin ja työttömyysturvaa sääteleviin lakeihin tehtiin useita väliaikaisia muutoksia sujuvoittamaan ja joustavoittamaan työvoimapalveluiden työtä, jotta kasvanut asiakasvirta on voitu hoitaa.

Palkansaajakeskusjärjestöt ovat huolissaan kriisin aikana työttömäksi ja lomautetuiksi joutuneiden työvoimapalveluiden toteutumisesta. Joustomahdollisuuden tuoneen väliaikaisen lainsäädännön loputtua kaikkien työttömien työllistyssuunnitelma tulisi päivittää jälleen normaalisti vähintään kolmen kuukauden välein. Tähän ei olla kuitenkaan kaikkialla maassa päästy. Myös kriisin vuoksi pitkään lomautettuna olleita pitäisi ohjata enemmän kehittämään osaamistaan lomautuksen aikana. Asiasta on myös työmarkkinajärjestöjen yhteinen esitys.

Samaan aikaan koronakriisin kanssa suomalaisessa työvoimapolitiikassa on meneillään suurien muutosten valmistelu. Työvoimapalvelut on tarkoitus siirtää valtiolta kuntien järjestämisvastuulle vuonna 2024. Samalla uudistetaan palveluiden rahoitusmalli. Sen osalta valmistelussa tähdätään siihen, että kunnan vastuuta työttömyysturvan perusosan kustannuksista laajennettaisiin sekä työttömyysturvan ja työttömän palveluun aktivoinnin välinen kytkös poistettaisiin. Palkansaajakeskusjärjestöt korostavat, että rahoitusmallin uudistaminen on välttämätöntä, jos palvelut siirretään kuntien järjestettäviksi. Lisäksi korostamme, että valmistelu on tehtävä huolella ja pitäen asiakaslähtöisyys keskiössä. Muutoksessa on huomioitava myös esimerkiksi tarpeeksi suuret järjestäjät, heikosti koulutettujen opiskelumahdollisuudet sekä suuret rakennemuutokset.

Lisäksi työvoimapalveluissa on tarkoituksena ottaa vuonna 2022 käyttöön ns. pohjoismainen työvoimapalveluiden malli, jossa työttömien henkilökohtaista palvelua lisätään ja työttömille asetetaan määrällinen työnhakuvelvoite. Henkilökohtaisen palvelun lisäämiseen varataan resursseja +70 miljoonaa euroa.

Palkansaajakeskusjärjestöt ovat huolissaan siitä, miten työttömien laadukkaat palvelut taataan edes mainitun lisäresursoinnin turvin. Työvoimapalveluiden resurssointi suhteessa maan bruttokansantuotteeseen jää yhä jälkeen Ruotsista ja Tanskasta. Korostamme, että työttömien tapaamisissa ja työnhaun tukemisessa tärkeintä on palvelun laatu eikä määrä.

Yleissopimus nro 94 Työlausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena (1949)

We refer to the joint statement by SAK, Akava and STTK in 2006 and 2016 which includes inter alia a following note:

“We would like to underline the lack of clarity in the interpretation of central authorities. In Finland Convention 94 as well as the Recommendation 84 are not seen to apply to contracts concluded by municipal authorities, only by state authorities. However, in Finland governing system principles governing municipal administration and the
duties of the municipalities as well as the provisions on the principles governing tax liability and the grounds for the municipal tax are laid down by the State (Parliament Act).

State also provides funds for municipalities to fulfil their duties. Unfortunately, there are underpayment cases in municipal contracts, especially in construction and cleaning services. To avoid this discrimination especially of immigrant workers in subcontracting, it should be also obligatory for the municipalities to inform tenderers about labor clauses and include collective agreement as one part to the public contracts.

Yleissopimus nro 122 Työllisyyspolitiikka (1964)

Työvoimapolitiikassa on meneillään suurten uudistuksen valmistelutyö. Työ- ja elinkeinopalvelut suunnitellaan siirrettävän kuntien järjestämisvastuulle. Muutoksesta linjattiin kevään 2021 kehysriihessä. Nyt meneillään on valmistelutyö, ja esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 2024.

Valmistelussa on tällä hetkellä myös ns. pohjoismainen työvoimapalveluiden malli, jossa työttömien henkilökohtaista palvelua lisätään ja samalla työnhakuvelvoitetta kiristetään nykyisestä. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2021. Malli on tarkoitus ottaa käyttöön toukokuussa vuonna 2022.

Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat mallissa työnhakijoiden henkilökohtaisen ohjauksen ja auttamisen lisäämistä sekä työttömyysturvan karenssien lyhentämistä. Samalla palkansaajakeskusjärjestöillä on kuitenkin huoli, että mallista saattaa tulla liian monimutkainen ja mekaaninen eikä se kykene ottamaan tarpeeksi huomioon työnhakijoiden hyvin vaihteleviakin tilanteita. Suomen hallitus edellyttää, että mallilla on tarpeeksi suuri työllisyysvaikutus ja että työnhakijoiden velvoitteista säännellään hyvin tarkkarajaisesti, jolloin harkintavallalle ei ole jäämässä mahdollisuutta.
Palkansaajakeskusjärjestöt korostavat, että sekä koronakriisin että työmarkkinoiden kiihtyvän rakennemuutoksen vuoksi hyvä työllisyyspolitiikka edellyttää työvoiman osaamisen kehittämistä työttömyysjaksojen aikana, jotta uudelleen työllistyminen olisi mahdollista. Työttömien ja lomautettujen mahdollisuuksia kehittää osaamistaan tulee parantaa.

Yleissopimus nro 138 Työhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä (1973)

Ei lausuttavaa

Yleissopimus nro 140 Taloudellisesti tuettu opintovapaa (1974)

Aikuiskoulutustukea uudistettiin vuonna 2020 työmarkkinajärjestöjen yksimielisen aloitteen pohjalta. Uudistuksen tavoitteena oli parantaa työntekijöiden mahdollisuuksia työn ja opiskelun yhteensovittamiseen ja kannustaa myös matalasti koulutettuja ja matalapalkka-aloilla työskenteleviä osaamisen kehittämiseen. Tukea on edelleen mahdollisuus saada myös pitkäkestoisempaan tai kokoaikaiseen opiskeluun. Koska kysymyksessä on vastikään voimaan tullut uudistus, niin sen vaikutuksista ei ole vielä kokemusta

Työmarkkinajärjestöt ovat osallistuneet hallitusohjelman mukaisen jatkuvan oppimisen uudistuksen valmisteluun. Uudistuksen tavoitteena on mm. kehittää työelämälähtöistä jatkuvaan oppimiseen soveltuvaa koulutustarjontaa, elinikäisen ohjauksen palveluita ja työelämän osaamistarpeiden ennakointia. Valmistelu on edelleen kesken, eikä sen lopputuloksesta ole vielä tietoa.

Yleissopimus nro 142 Ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen osuus kehitettäessä inhimillisiä voimavaroja (1975)

Edellisessä raportissa nostettiin esiin 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi. Jos tarpeen sen osalta voi todeta, että uudistuksen toimeenpanon seuranta on käynnissä. Puutteita on ilmennyt jo ennen koronaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen osalta. Haasteita on ollut opetuksen ja ohjauksen toteutuksessa, riittävässä määrässä sekä itse työssäoppimispaikkojen saatavuudessa. Palkansaajakeskusjärjestöjen huoli kohdistuu etenkin työpaikkaohjaajien asemaan, työajankäyttöön ja rooliin. Ohjausta tehdään yleisesti ilman siihen osoitettua työaikaa ja erillistä korvausta. TES-kierroksilla asiaan on pyritty toistuvasti, mutta turhaan löytämään ratkaisua. OKM:ssä on parhaillaan käynnissä hallitusohjelman mukainen Ammatillisen koulutuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma (2020-2022), jossa ammatillisen koulutuksen kokonaislaatutyö, saavutettavuus, yhdenvertaisuus ja jatkuvan oppimisen edellytysten varmistaminen ovat keskiössä.

Ohjauksen osalta voi nostaa esiin kaksi asiaa: oppivelvollisuuden laa-jentaminen 18 ikävuoteen sekä Ohjaamo -toiminnan vakinaistaminen.

Oppivelvollisuuden laajentamisen taustalla on ollut pyrkimys puuttua Nuorisotakuun mukaisesti nuorten koulupudokkuuteen, opintojen keskeyttämisiin ja syrjäytymiseen. Uudistuksen myötä jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen ja saa halutessaan valmiudet myös jatko-opintoihin. Lisäksi vahvistetaan ohjausta ja oppilashuollon palveluita sekä peruskoulun mahdollisuuksia tarjota jokaiselle riittävät valmiudet suoriutua toisen asteen koulutuksesta. Uudistuksella on yhteys tavoitteeseen nostaa suomalaisten osaamis- ja koulutustasoa niin, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorista ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon. Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä toteutetaan maksuton toinen aste. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat ajaneet uudistusta erityisesti koulutuksen tasa-arvon, syrjäytymisen ehkäisemisen ja työllisyyden näkökulmasta.

Ohjaamot käynnistettiin alun perin osana EU:n Nuorisotakuu ohjelmaa ESR-hankkeena. Ohjaamoissa alle 30-vuotiaille nuorille on tarjolla matalan kynnyksen monialaisia palveluita heidän erilaisissa nivel- ja siirtymävaiheissa mm. urapalveluita sekä ohjausta ja neuvontaa opintoihin, asumiseen tai hyvinvointiin liittyen. Toiminta on nyttemmin vakinaistettu ja Ohjaamoita toimii valtakunnallisesti eri puolilla Suomea n. 70. Kaiken kaikkiaan Ohjaamotoimintaan ja sen kehittämiseen on suunnattu yli 53 miljoonaa euroa julkista rahoitusta vuosina 2014–2021. Ohjaamoja kehitetään eri ministeriöiden yhteistyönä, jossa mukana ovat TEM, OKM ja STM. Palkansaajakeskusjärjestöt tukevat vahvasti nuorten erillistä palvelua myös TE-palveluiden osalta sekä monialaisten nuorille suunnattujen palveluiden edelleen kehittämistä. Ohjaamoiden tulokset ovat olleet hyvät ja niiden konsepti on saanut myös runsaasti kansainvälistä huomiota.

Ammatillisen koulutuksen osuus inhimillisten voimavarjojen kehittämisessä: Tähän voi todeta, että valtaosa Suomen ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Ammatillisen koulutuksen merkitys työllisyyden edistämisessä sekä työikäisen väestön osaamisen uusintamisessa ja ylläpitämisessä on aivan keskeinen koko koulutuskentässä. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonta ja käytänteet, kuten osaamisperustaisuus, työelämälähtöisyys ja jatkuva haku, tukevat jatkuvan oppimisen tavoitteita ja läpi työuran tapahtuvaa osaamisen kehittämistä.

Yleissopimus nro 158 Työnantajan toimesta tapahtuva palvelussuhteen päättäminen (1982)

Ei lausuttavaa

Yleissopimus nro 159 Ammatillinen kuntoutus ja työllistäminen (vajaakuntoiset henkilöt)

Osatyökykyisten työllistyminen

Selvitysten mukaan työnantajien asenteet osatyökykyisten työllistämiseen ovat muuttuneet positiivisemmiksi (esim. Ala-Kauhaluoma ym. 2017), mutta esimerkiksi Työllisyyden tutkijatyöryhmän raportti (TEM 2021:40) korostaa, että työnantajat tarvitsisivat lisää tietoa ja tukea osatyökykyisten rekrytointitilanteisiin ja työn vaatimien muokkausten suunnitteluun.

Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että parhaimmat työllisyysvaikutukset työkykypalveluissa saadaan aikaan, mikäli pystytään panostamaan niihin ja niiden oikea-aikaisuuteen, kuntoutuksen kehittämiseen sekä etuuksien yhteensovittamiseen riittävällä tavalla. Edes lisäresursointi ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös uusia toimintamalleja ja palveluissa työskentelevien ammattilaisten työkykyongelmiin liittyvän osaamisen vahvistamista. Tähän liittyen on hankkeita aluillaan, mm. hallitusohjelmassa linjatussa työkykyohjelmassa sekä tulevaisuuden sote-keskushankkeissa.

Ammatillisen kuntoutuksen tulee käynnistyä riittävän aikaisessa vaiheessa, kun työntekijällä on vielä työkykyä jäljellä. Tällä hetkellä on vireillä sairausvakuutuslain sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksia ja kuntoutusrahaetuuksia koskevat muutokset, joilla tavoitellaan työntekijän jäljellä olevan työkyvyn ja työssä jatkamisen mahdollisuuksien selvittämistä aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa (viimeistään 90 sairauspäivärahapäivän kohdalla sekä tarvittaessa 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän kohdalla) Tämä on oikean suuntainen muutosesitys ja voi tukea työkyvyn säilymistä.

Hallitus päätti puoliväliriihessään keväällä 2021 perustaa Suomeen uuden työmarkkinatoimijan, joka on työnimeltään Välittäjä Oy. Mallia otetaan Ruotsin osatyökykyisiä työllistävästä Samhall-yhtiöstä. Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat Välittäjä Oy:n perustamista ja yhtiön riittävää resurssointia. Osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymisen helpottamisella on itseisarvoa. Keskeistä on oikea työ, josta työntekijä saa työehtosopimuksen mukaisen palkan.

Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut jo pitkään valmisteilla osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaarisen mallin toteuttaminen. Vuonna 2024 käyttöön otettavaksi ehdotetussa mallissa osatyökyvyttömyyseläke ja ansiotulot sovitettaisiin yhteen siten, että eläke pienenee vähitellen työansioiden ylitettyä suojaosan. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat olleet mukana valmistelemassa mallia ja pitävät sitä tärkeänä.

Yleissopimus nro 181 Yksityiset työnvälitystoimistot (1997)

Ei lausuttavaa

Yleissopimus nro 182 Lapsityön pahimpien muotojen kieltäminen ja välittömät toimenpiteet niiden poistamiseksi (1999)

Ei lausuttavaa

Varaamme mahdollisuuden täydentää lausuntoamme tarvittaessa myöhemmin.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Akava ry

STTK ry