Päivi Montgomery on pitkän linjan rekrytointiammattilainen ja uraohjaaja, joka vielä joitakin vuosia sitten työskenteli kehityspäällikkönä kansainvälisessä rekrytointialan yrityksessä kuuluen sen johtoryhmään ja globaaliin johtajaverkostoon. Sitten hänen elämänsä muuttui.
Tietämättömyys oireiden syistä vaivasi
Päivi Montgomery sairastui vuonna 2018 flunssaan, josta luuli jo parantuneensa. Hän palasi sairauslomalta töihin vain jäädäkseen sille pian taas uudestaan. Sitten alkoivat oudot oireet, joille ei ensin tuntunut löytyvän selitystä. Varmaa oli vain se, että hänen tilansa huononi.
– Pahimmillaan tilanne oli se, että minulla ei ollut käsissä tai jaloissa voimia ollenkaan. Olin käytännössä työkyvytön.
Tutkimukset kestivät yli vuoden ajan, kunnes diagnoosi varmistui: Montgomery sairastaa keskivaikeaa ME-tautia eli kroonista väsymysoireyhtymää.
Päivi Montgomery arvostaa, että hänen työnantajansa on ollut joustava järjestelyissä sairastumisensa jälkeen: – Olemme yhdessä löytäneet sellaisia ratkaisuja, joiden kautta olen voinut jatkaa työskentelyä ja vastaavasti he saavat käyttöönsä sitä vahvaa osaamista, jota minulla tietysti edelleen on.
– Sairaus vaikuttaa arkeeni niin, että en pysty työskentelemään kokoaikaisesti. Päivärytmini on sellainen, että aamulla teen töitä, ja sitten pidän parin tunnin tauon. Sen jälkeen teen muutaman tunnin ajan töitä ja nukun taas.
Uusi arki ja elämä
Montgomeryn mukaan diagnoosi oli toisaalta helpotus, mutta se pani hänen elämänsä täysin uusiksi sekä työn että muidenkin osa-alueiden kohdalla.
– Jouduin rakentamaan käytännössä kaiken alusta. Tiedän olevani onnekas siinä mielessä, että työnantajani on koko ajan suhtautunut tähän asiaan lähtökohtaisesti positiiviseen ja ratkaisuhakuiseen sävyyn. Olemme yhdessä löytäneet sellaisia ratkaisuja, joiden kautta olen voinut jatkaa työskentelyä ja vastaavasti he saavat käyttöönsä sitä vahvaa osaamista, jota minulla tietysti edelleen on, Montgomery toteaa.
– Olen joutunut luopumaan paljosta, mutta olen kuitenkin ylpeä siitä, että pystyn ylipäätään jatkamaan työelämässä. Aiemmin näytti siltä, että en pysty palaamaan töihin ehkä ollenkaan, hän jatkaa.
Montgomeryn työskentelyn mahdollistavia ratkaisuja ovat olleet esimerkiksi osa-aikatyö ja se, että hän voi itse päättää, milloin työskentelee toimistolla tai asiakkaan luona ja milloin etänä.
Liikuntarajoitteisena kirjastouralle
Siinä missä Päivi Montgomery sairastui työelämässä jo ollessaan, Jaana Märsynahon tausta on erilainen sikäli, että hän on ollut liikuntavammainen syntymästään saakka. Tämä on antanut hänelle hieman toisenlaiset lähtökohdat työelämään.
Kutsumuksena kirjastoala
Jaana Märsynaho valmistui Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2002 pääaineenaan kirjallisuus. Urapolku suuntautui kirjallisuuden pariin jo varhain, sillä hän teki ensimmäiset työvuoronsa Oulun kaupunginkirjastossa jo valmistumisvuonna. Viiden vuoden kuluttua siitä hän sai sieltä vakituisen viran, jossa työskentelee edelleen. Hän sanoo olevansa kutsumusammatissaan.
Jaana Märsynaho on kirjastoalalla kutsumusammatissaan ja on voinut tehdä hyvin monipuolisia töitä uransa aikana. Hänen liikuntavammansa on vaikuttanut työntekoon hyvin vähän. Hän työskentelee Oulun suurimmassa kirjastossa, jossa työtehtäviä on ollut mahdollista eriyttää.
Monipuolinen työnkuva
Märsynahon mukaan on jopa vähän erikoista, että hän liikuntavammaisena on päätynyt töihin nimenomaan kirjastoon.
– Kirjastossa työskentelyhän on oikeastaan aika fyysistä hommaa. Täällä kävellään paljon ja seistään paljon, ja hyllyttäminen vaatii kurottelua ylähyllyille, mikä sekään ei tällaiselle 152 cm pitkälle ihmiselle ole aivan helppoa, Märsynaho nauraa.
Siitä huolimatta hän on päässyt tekemään hyvin monipuolisia töitä uransa aikana. Yksi iso osa työnkuvaa on ollut työskentely tietopalvelussa, jossa hänen vastuulleen ovat kuuluneet nimenomaan Oulu-aiheiset kysymykset.
– Kun asiakas haluaa tietää vaikkapa jonkin oululaisen rakennuksen historiasta, etsin hänelle siihen vastauksen, Märsynaho kertoo.
Eräänlaista tiedonhakua on ollut myös lukuopas-palvelu, jossa hänen tehtävänään oli suositella asiakkaalle mieluista lukemista hänen toiveidensa perusteella. Lisäksi hän on suunnitellut ja toteuttanut paljon erilaisia tapahtumia ja haastatellut kirjailijoita.
Märsynahon mukaan hänen liikuntavammansa on vaikuttanut työntekoon lopulta hyvin vähän, mikä johtuu osittain siitä, että hän työskentelee Oulun suurimmassa kirjastossa. Siellä työtehtäviä on ollut mahdollista eriyttää. Asiakkailtakin on tullut pääasiassa vain positiivista palautetta.
– Kun asiakas saa minulta tarvitsemansa palvelun, ei kai sillä ole väliä, miten minä kävelen, hän sanoo.
Tällä hetkellä Märsynaho työskentelee asiantuntijana Ahaa! – kirjasto aikuisten lukutaidon tukena -nimisessä hankkeessa, jossa kehitetään kirjaston palveluita niille, joiden lukutaito kaipaa tsemppiä tai tukea.
Kysy, kuuntele ja keskustele, älä oleta
Päivi Montgomeryn vinkki työnantajille on avoin ja ennakkoluuloton sekä ratkaisuhakuinen asenne työnhakijaa ja -tekijää kohtaan.
– Kysy, kuuntele ja keskustele sen sijaan, että oletat. Laita myös toimiston tai toimipaikan esteettömyystiedot näkyviin.
Jaana Märsynaho puolestaan vinkkaa, että liikuntavammainen tarvitsee arjessaan taitoja, joista on hyötyä myös työelämässä: esimerkiksi sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta ja ongelmanratkaisutaitoja.
Naiset ovat samaa mieltä siitä, että työkaverit ovat aina suhtautuneet heihin myönteisesti ja olleet valmiita auttamaan tarvittaessa.
Teksti: Marko Jääskeläinen ja Reeta Lindeman
Kuvat: Pexels/Kampus Production (kuvituskuva), Veli-Pekka Rahikkala (Päivi Montgomery), Maria Holappa (Jaana Märsynaho)
