Sotealan työvoimapulasta on puhuttu vuosia. Pandemian aikana nopeasti heikentynyt henkilöstötilanne yllätti ja myös havahdutti päättäjät. Rinteen-Marinin hallituskaudella aloitettiin sote-henkilöstön riittävyyttä ja saatavuutta selvittänyt ohjelma, joka jatkuu Orpon hallituksen Hyvän työn ohjelmalla (2024–2027).
– Hoitohenkilöstön tilanne oli aiemmin melko stabiili. Lääkärivajetta oli, mutta osa lääkäreiden työstä oli pystytty siirtämään järkevästi hoitajille. Vaan sitten alkoi tulla pulaa myös hoitajista, kertoo lääkintöneuvos Taina Mäntyranta sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Hän arvioi suunnanmuutoksen liittyneen pandemiaan, työtaistelutoimiin ja osin myös järjestämisvastuun siirtymiseen eli hyvinvointialueiden perustamiseen.
– Vuodesta 2020 lähtien tilanne karkasi käsistä, erityisesti hoitotyön henkilöstövaje. Samalla huomattiin pahentunut lääkärivaje ja edelleen pahentunut sosiaalityöntekijävaje. Viimeksi mainittua maskeerasi osittain se, että puolensataa ihmistä tekee tilapäisesti sosiaalityöntekijän työtä ilman sosiaalityöntekijän tutkintoa. Joillakin tilapäinen työskentely on jatkunut pitkään, Mäntyranta sanoo.
Mediapaine ja poliittinen paine löytää ratkaisuja henkilöstöpulaan on ollut kova. Mäntyranta huomauttaa, ettei vuosia kyteneeseen ongelmaan voi niin vain keksiä nopeita ratkaisuja.
– Nyt meillä on määriteltynä painopistealueet. Kun niitä kaikkia viedään sitkeästi ja yhtäaikaisesti eteenpäin, ehkä vähitellen saadaan tilanne paranemaan, Mäntyranta sanoo.
Hyvän työn ohjelman painopistealueita ovat esimerkiksi parempi tiedonhankinta ja ennakointi.
Lääkintöneuvos Taina Mäntyrannan mukaan sote-henkilöstön määrää on aiemmin tarkasteltu lähinnä arvioimalla eläköityvien määrää. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan pitää liittää tietoa väestön palvelutarpeen kasvusta henkilöstömäärän tulevaisuudennäkymiä koskevaan tietoon.
Kehitteillä on menetelmä, joka pystyisi yhdistämään palvelutarvetta ja henkilöstömääriä koskevan tiedon paremmin.
Ajantasaista tietoa hyvinvointialueiden tilanteesta ja sote-henkilöstön riittävyydestä on luvassa syksyllä 2024: Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT toistaa tiedonkeruunsa, joka on yhden päivän poikkileikkaus hyvinvointialueiden henkilöstötilanteesta.
Henkilöstövajeen ratkaisemiseen liittyy eettisiä pulmia
Vuonna 2020 tehdyt sote-alan koulutuslisäykset alkavat pikkuhiljaa näkyä valmistuneiden siirtyessä työelämään.
Koulutuspaikkojen lisäämistä on määrä jatkaa. Esimerkiksi sairaanhoitajien ja vastaavien ammattien koulutuspaikkoja lisätään tuhannella vuoden 2025 loppuun mennessä. Lääkärien, hammaslääkärien ja sosiaalityöntekijöiden koulutuslisäykset ovat aiemmin olleet maltillisia.
Mäntyrannan mukaan on käymättä keskustelu siitä, paljonko sairaanhoitaja, lääkäreitä ja hammaslääkäreitä halutaan Suomeen EU- ja ETA-maista, niiden ulkopuolelta ja kolmansista maista. Aiheeseen liittyy kaksikin eettistä näkökulmaa. Onko esimerkiksi oikein, että koulutettua työvoimaa houkutellaan kehittyvistä maista Suomeen?
– Entä onko se oikein, että ulkomaalainen sairaanhoitaja tai jopa lääkäri tekee meillä hoiva-avustajan työtä? Mielestäni sitä ei voi pitää eettisenä. Suomeen tulevien pitäisi kielimuureista huolimatta löytää mahdollisimman nopeasti polku päästä tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, Mäntyranta sanoo.
Henkilöstövajetta voidaan pyrkiä osin ratkaisemaan luomalla eläkkeelle siirtyneille kannustimia tehdä töitä vaikkapa osa-aikaisesti.
Pyramidiajattelu uusiksi
Sotealan ammatit voi hahmottaa pyramidina, jossa ylimpänä ovat korkeimmin koulutetut kuten lääkärit ja sosiaalityöntekijät. Mäntyrannan mukaan kannattaa pohtia, miten käytäntöjä muovattaisiin siten, että yhä useampi voisi tehdä pyramidin alemman osan tehtäviä, jotka vaativat vähemmän koulutusta.
– Hoitotyössä on paljon esimerkiksi ravitsemuslogistiikkaa, johon ei tarvita terveydenhoitoalan koulutusta. Entä voisivatko osastonsihteerit tehdä osan hoitajien ja lääkärien tekemästä raportointityöstä, Mäntyranta pohtii.
Kun työnjakoa mietittäisiin uudestaan, saataisiin lisää aikaa potilas- ja asiakastyöhön.
– Se olisi parhaita keinoja tukea työssä jaksamista.
Hyvän työn ohjelmassa on omana painopistealueenaan työkyvyn kohentaminen.
– Paljon puhutaan työkyvystä ja työssä jaksamisesta. Mutta monet interventiot ovat sellaisia, että ne kohdistuvat yksilöihin. Täytyisi ymmärtää, että kun asioita halutaan muuttaa, sen pitää tapahtua koko työyksikössä. Yksilöitä lähes syyllistämällä ei päästä eteenpäin.
Yhteisötason ratkaisuja etsitään Hyvän työn ohjelman puitteissa kutsumalla työpajoihin niitä hyvinvointialueiden työyksiköitä, joilla on erityisiä pulmia rekrytoimisessa tai jaksamisessa. Työpajoissa ja valmennuksissa moniammatillinen joukko saman yksikön työntekijöitä lähiesihenkilön kera pohtii työhön liittyviä haasteita ja parannuskeinoja kuten työn toimivampaa organisointia.
– Työpajoissa on hyvin edustettuina sairaaloiden eri osastoja, lisäksi osallistujia on sosiaalipuolelta ja vammaispalveluista, mutta kaiken kaikkiaan voi todeta, että esimerkiksi lääkäreitä ei ole tullut juurikaan mukaan.
Jos lääkäri työskentelee vaikkapa osastonsa ainoana lääkärinä, irrottautuminen päiväksi tai pariksi työpajaa varten on vaikeaa sijaisjärjestelyjen takia. Hoitajille irrottautuminen on helpompaa.
– Mutta olisi hirveän hyvä, että nämä erityisasiantuntijat kuten lääkärit tulisivat yhdessä miettimään keinoja, koska työyhteisön kehittäminen koskettaa kaikkia.
Työntekijälle on luontaista pohtia, miten työt voisi hoitaa fiksummin
– Sotealan töissä on mielekkyyttä, mutta myös eettistä ristiriitaa ja kuormitusta. Pitäisi pystyä hoitamaan potilaita paremmin, mutta ei ole aikaa tai muuta resurssia, Mäntyranta kuvailee.
Työt ovat psykososiaalisesti kuormittavia. Tutkimustiedon valossa tiedetään, että vaikeus tehdä työtään laadukkaasti kuormittaa työntekijöitä.
Mäntyrannan mielestä olisi keskeistä pohtia, millainen työtehtävien organisointi tukee jaksamista ja alan veto- ja pitovoimaa. Asiantuntijatyössä työskenteleville on luontaista pohtia, miten asiat voisi hoitaa paremmin työn vaalien mielekkyyttä.
Konkreettisena esimerkkinä Mäntyranta mainitsee lääkäreiden vastuut lausuntojen ja todistusten laatijoina. Sekin aika on pois varsinaisesta potilastyöstä. Ajokorttilausunnot ollaan siirtämässä pois terveyskeskuksista, ja muitakin vastaavia avauksia on suunnitteilla. Mäntyrannan mukaan niistä on vielä turhan aikaista puhua. Työryhmä aloittaa kesällä kokonaisuuden pohtimisen.
– Ylipäätään ideana on pohtia, miten tiedonkulkua lausunnon laatijalta [lääkäri] lausunnon käyttäjälle [useimmiten Kela] voisi nopeuttaa ja sujuvoittaa, että aina ei tarvitsisi alusta lähtien tehdä uutta lausuntoa, vaan tiedonkulku nopeutuisi.
Lausuntojen ja todistusten pohjustustyön voisi mahdollisesti tehdä joku muu kuin lääkäri, ja hän lopuksi kuittaisi kokonaisuuden ja veisi sen eteenpäin.
Potilas- ja asiakastyöltä vie aikaa myös se, että sotealalta on vähennetty sihteeri- ja johtotason tehtäviä.
– Kaikkien työhön on tullut enemmän välillistä työtä kuin varsinaista asiakastyötä. Olisi oikea aika löytää kaikki ne keinot, joilla raivata aikaa potilas- ja asiakastyöhön. Se on aivan keskeinen asia.
Teksti Iida Ylinen
Kuva Lehtikuva (kuvituskuva), sosiaali- ja terveysministeriö (Taina Mäntyranta)
